Kirjassa käydään hienosti läpi paljon asioita elämän synnystä, mitä on (todennäköisesti) tapahtunut ja miten elämä on kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Monia kemiallisia reaktioita on täytynyt tapahtua, mutta molekyylien ja kehittyneempien elämänmuotojen muodostuminen ei välttämättä ole lopulta ollut niin kovin ihmeellinen prosessi ja ehkä jopa väistämätönkin kehityskulku.
Tykkäsin kovasti Hotakaisen realistisesta tyylistä kirjoittaa. Tämä ei ollut mikään hehkutus siitä että jossain muuallakin on elämää, vaan realistisesti käytiin läpi mahdollisuuksia ja nykyistä tutkimusta elämän etsimiseksi. Onpahan sitä itsekin joskus tullut osallistuttua SETI@home projektiin omalla koneella, vaan eipä sieltä E.T:tä löytynyt.
Jos sinusta joskus tuntuu siltä ettei töissä saa mitään aikaiseksi, niin mieti hetki SETI (Search for extraterrestrial intelligence) -tutkijaa. Montako kertaa hän on oikeasti löytänyt sen mitä etsii? Kotiin mennessä ei puoliso varmaankaan joka päivä kysy että “Löytyikö mitään?” Ihan toinen asia onkin sitten että menevätkö he koskaan kotiin vai asuvatko he laboratorioissa vakituisesti. Ei silti, voisin minäkin tuota työtä tehdä (vinks, vinks vaan sinne SETIn suuntaan).
On vähän ongelmallinen juttu harrastaa tätä elämän etsimistä maapallon ulkopuolelta. Jos ajattelee nyt vaikka sitä että olemme puuhastelleet radioaalloilla vasta vähän yli sata vuotta niin se on aika mitätön hetki koko meidän planeetan yli 4 miljardin vuoden aikajanalla. On aika epätoivoista yrittää kuunnella muiden tähtien luota mahdollisesti tulevaa lähetystä jos vaikka heilläkin sattuisi olemaan vain lyhyt ajanjakso historiassa milloin ovat olleet aktiivisia radiotaajuuksilla ja siirtyneet sitten muihin lähetysmuotoihin jotka eivät metelöi ympäröivään avaruuteen.
Kun oikein miettii sitä miten ihminen on pohdiskellut maan ulkopuolisen elämän mahdollisuutta niin kauhean moni asia ei ole edelleenkään muuttunut. Mekin kehittelemme erilaisia teorioita siitä mitä muualla voisi olla – aivan kuin tehtiin jo monta sataa vuotta sitten. Tekniikka on kehittynyt, paljon uutta asiaa on saatu tieteen saralta, mutta yhtään merkkiä elämästä muualla ei ole vielä tullut eteen.
Moni asia mihin elämän etsiminen keskittyy, esimerkiksi eksoplaneetan kaasukehän analysointi, perustuu selvästi vieläkin hyvin pitkälle teorioihin ja arvauksiin. Jos etsitään jotain tiettyä kaasua, niin ei ole lainkaan varmaa että se on peräisin jostain elävästä vaan se voi olla jonkun täysin toisen prosessin tuottamaa vaikka se maassa onkin eliöperäistä. Eli vaikka jotain joskus löytyisikin, niin se ei todista vielä yhtään mitään. Turhauttavaa. Teoriat muuttuvat jatkuvasti, joten olemme hyvin kaukana siitä vielä että meillä olisi tieteellisesti vahva pohja etsiä yhtään mitään kaukaisista planeetoista. Tiedän, tämä on vähän pessimistinen näkökulma ja moni on varmaan eri mieltä, mutta ei siitä pääse mihinkään että teoriat ovat vielä kovin häilyviä.
Elämän etsimistä tekevät projektit, kuten SETI, ovat varmasti aika kovan haasteen edessä aina kun rahoitusta pitäisi hankkia. Tuloksia ei ole juurikaan näyttää ja todennäköisyys että seuraavan(kaan) projektin aikana mitään konkreettista löytyisi on minimaalisen pieni, lähes olematon. Tee siinä sitten powerpointit hakukierrosta varten. Mielikuvitusta ainakin täytyy käyttää. Tutkimus tiedon lisäämiseksi sen sijaan on hyvä asia, sitä on hyvä – ja pitääkin – tehdä jatkuvasti jotta tietoisuus kasvaa. Mutta elämän etsiminen per se on melkein ajanhukkaa. Onneksi harvempi tekee pelkästään sitä, siinä voisi polla seota jossain vaiheessa.
Seuraava kirja onkin sitten maanpäällisiä asioita ja vähän taloutta hipaiseva.
Tervehtikää alienia jos satutte näkemään! Voi olla että se on viimeinen asia minkä ehditte tehdä.
