Satunnainen lukija

Viime vuonna menehtynyt Jyrki Kasvi kirjoitti itse tätä kirjaa hänen omasta elämästään lähtien lapsuudesta ja päätyen eduskuntaan ja sairastumiseen. Se mikä erityisesti pisti silmään (tai korvaan kun äänikirjasta oli kyse) oli Kasvin lapsuus ja nuoruus. Jotkin kohtaukset kouluajalta olivat kuin itse olisin kirjoittanut. Meitä yhdisti hyvin paljon tietokoneet, yleinen “nörttiys”, liikunnan vihaaminen, kiusaamisen kohteeksi joutuminen jne. Molempien tiet veivät aikanaan TKK:lle. No, sen jälkeen uramme lähtivätkin kulkemaan aivan eri suuntiin.

MikroBitillä, jota hän oli ollut aikanaan perustamassa, oli varmasti myös suuri vaikutus minun omaan uravalintaan. Vic-20 ja Commodore 64 olivat minun ensimmäiset koneeni kuten monella muullakin meidän sukupolven lapsilla ja nuorilla ja MikroBitti oli ahkerassa luvussa aina kun se ilmestyi. Kiitos siitä!

Olen aina arvostanut Kasvia, sillä hän edustaa parhaiten sitä vihreää sukupolvea johon minäkin voin samaistua. Silloin luonnonsuojelun ohessa keskeisenä puolueen asiana oli tietoyhteiskunta ja siihen liittyvät haasteet. Kaikkien palvelujen sähköistyessä tarvittiin uudenlaista ajattelua lainsäädäntöön mutta se oli kovin haasteellista sillä edellinen poliitikkosukupolvi ei välttämättä ollut näistä asioista lainkaan kartalla, eikä varmaan Jyrkin omankaan sukupolven edustajat. Nykyisiin vihreisiin en näitä samoja asioita enää yhdistä, painotusalueet muuttuneet samoin kuin politiikka yleisesti?

Kirjassa oli paljon todella valaisevaa ja hyvää tietoa myös eduskunnan työskentelystä. Siltäkin osalta erittäin mielenkiintoista lukea mitä pääkallopaikalla tapahtuu ja aivan toiselta kantilta kuin mitä Ilta-Puluista saa lukea.

Kirjan viimeisiä asioita Kasvi kirjoitti vain vähän ennen kuolemaansa. Vaikka tilanne oli vaikea, halusi hän silti tehdä vielä kaikkensa jotta tulevaisuudessa samassa tilanteessa olevilla potilailla olisi edes vähän paremmat mahdollisuudet selvitä. Hän ei halunnut heittää hukkaan näitä viimeisiä hetkiä.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

Venäjän hyökkäys 24. helmikuuta 2022 Ukrainaan järkytti vapaita demokratioita. Venäjän salassa harrastama mielipidevaikuttaminen muualla maailmassa nousi samalla näkyvästi otsikoihin. Tässä kirjassa on tuotu nämä asiat esille jo hyvissä ajoin ennen hyökkäystä ja tästä voi lukea mitä kaikkea viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Venäjä on kulissien takana puuhannut. Sen kyky vaikuttaa länsimaisten ihmisten mieleen, politiikkaan ja eripuran syntyyn maiden sisällä on ollut aika huimaa. Tämä vaikuttaminen on ennenn kaikkea valutettu ruohonjuuritasolle ja sen myötä myös yritykset paljastaa toimintaa ovat johtaneet yksilöiden törkeään lokaamiseen muun muassa sosiaalisessa mediassa. Jos tämän kirjan olisi lukenut ennen Venäjän agressiivista hyökkäystä olisi todennäköisesti voinut vain päivitellä mitä hemmettiä oikein tapahtuu, voiko tämä kaikki olla todellisuutta. Nyt tämä kahdenkymmenen vuoden aikainen Venäjän masinoima trollaus on paljastunut jo (melkein) kaikille. Massiivista ja järjestelmällistä mielipidevaikuttamista mitä monet eivät ole tajunneet lainkaan. Tähän ryhmään voidaan laskea myös monet huippupoliitikot ja tutkijat.

Vaikka itse olen ollut hyvin vähän kartalla siitä mitä Arolle on tapahtunut vuosien varrella, niin jotain tiesin kuitenkin. Tämä kirja selventää hyvin paljon sitä millaiseen paskamyrskyyn ihminen voidaan laittaa kun taustalla on riittävästi lokakampanjoihin mukaan joko tietoisesti tai tiedostamatta värvättyjä. Omalta osaltaan säälittävää tässä on se että ihmiset eivät ole oikeasti edes tajunneet toimivansa Putinin hallinnon sätkynukkeina.

On jotenkin surullista miten hampaaton meidän yhteiskuntamme on tällaisen toiminnan edessä (vaikka tuskin olemme ainoa hampaaton länsimaa tämän suhteen). Toki, meidän täytyy säilyttää oikeusvaltion periaatteet eikä lähdetä suin päin katkomaan käsiä tai päitä, mutta siitä huolimatta nyt ollaan menty aivan liikaa sen varjolla että lainsäädäntö on heikkoa ja mitään ei voida tehdä. Yksilön suojaamiseksi meidän pitää voida tehdä enemmän ja nopeammin. En voi ymmärtää myöskään sitä että Venäjän pääpirua Suomessa,”dosentti” Bäckmaniakaan ei ole voitu heittää ulos Yliopistolta, vaan tuntuu että tämän positiota suojellaan mikä omalta osaltaan antaa lisäpontta hänen tukijoilleen tehdä mitä haluavat.

Menneet kuukaudet ovat kuitenkin tuoneet tämän Venäjän ammattimaisen trollauksen kaikkien tietoon ja nyt enemmänkin kaikkia epäillään trolleiksi jos mielipiteet ovat vähänkään kallellaan itään. Mukana on todellisia trolleja joiden on kuitenkin jo paljon vaikeampi ainakin netissä toimia ilman että epäilyn viitta heitetään päälle, mutta myös paljon näitä hyväuskoisia hölmöjä jotka konttaavat edelleen MV-lehden ja muiden vastaavien Venäjää tukevien nettipläjäysten edessä. MV-lehden sisältökin on osittain suoraa käännöstä Venäjän propagandamediasta joten sen todenperäisyyden voi itse kukin päätellä siitä.

Myönnän, että itsekin on joskus tullut seurattua MV-lehden artikkeleita jos joku niihin on linkannut enkä ole niihin sen kummemmin koskaan kiinnittänyt huomiota. Lähinnä on ollut mielessä että siellä on iltaisin kalja kädessä yhteiskunnasta syrjäytyneet edes jollain tavalla kirjoittamaan kykenevät kaverit olleet purkamassa tuntojaan. Juttujen taso vastaisi täsmälleen tuota kuvausta. Kuinka väärässä senkin suhteen olen ollut.

Jessikkan ja muiden toimittajien ja tutkijoiden lokaamisen ohella kirjan ehkä toinen järkyttävä asia on se kuinka hyvin Putinin päämaja on kyennyt vaikuttamaan mm. USA:n vaaleihin ja sisäpolitiikkaan. Tällä on varmasti vielä pitkäkestoisia vaikutuksia sillä sen kampanjan vaikutuksia on melkoisen vaikea kitkeä pois kovinkaan nopeasti ja voi olla että näemme vielä Trumpin uudelleen Venäjämielisenä presidenttinä kun Bidenin kausi on ohi. Kauhuskenaario, mutta silti täysin mahdollinen.

Tätä kirjaa voin suositella, erittäin hyvää lukemista. Tätä voi käyttää myös peilaamaan omaa käytöstään ja ajatusmaailmaa tämän vuosituhannen puolella siihen mitä todellisuus pinnan alla on ollut: kuinka paljon itse kukin on joutunut mielipidevaikutuksen uhriksi. Kukaan ei varmasti ole jäänyt sen ulkopuolelle.

Kirja jatkuu vähän “Puukolla vai puntarilla” -kirjan tapahtumien jälkeen. Erkki Ketooja ja Kössi ovat saamassa Härmäläiset häät -tapahtuman pyörimään, mutta homma on vähällä karahtaa kiville ennen ensimmäistäkään näytöstä. Tapahtumapaikan pihalla suoritetuissa kaivuutöissä löytyy luuranko.

Tämän tuntemattoman henkilön kuolemasta on kuitenkin jo kauan joten valmistelut jatkuvat ja he pääsevät vihdoin järjestämään ensimmäisen näytöksen. Tapahtumassa on tarkoituksena näytellä häät jotka paikallisen perinteen mukaan muuttuvat vähän väkivaltaiseksi. Tappelun yhteydessä puukotettu ruumis piilotetaan portaiden alle ja katsojat pääsevät nauttimaan illanvietosta. Tapahtuman seuraava ongelma nousee siitä kun tekoruumiin sijaan portaiden alta löytyykin oikea ruumis. Epäilykset kohdistuvat kaupunginjohtajaan joka pakenee paikalta.

Tämäkin kirja keskittyy paikalliseen kulttuuriin, mutta nyt tapahtuu jo alussa toisin kuin sarjan ensimmäisessä kirjassa. Siitä huolimatta kirja tuntui vähän laahaavan välillä ja kirjassa tapahtuvat yhteensattumat olivat vähän liian kaukaa haettuja tapahtuakseen koskaan oikeasti. Tuskin kaksi toisilleen tuntematonta rikoksesta epäiltyä lentokentällä tavattuaan muutaman lauseen jälkeen jo tietävät toistensa epäilyistä ja liittoutuvat keskenään.

Tarina jäi nyt pahasti kesken ja sarja jatkuu vielä kolmannella kirjalla. Täytyy yrittää mahduttaa se johonkin väliin tähän alkukesään.

Silicon Valley miljardööri katoaa. Tämä Big Kahunana tunnettu mies oli lähtenyt hätäisesti matkaan omalla koneellaan ja kadonnut meren yllä. Kenelläkään ei ollut tietoa minne hän oli menossa.

Big Kahuna omisti yrityksen missä oli kehitetty satojen miljoonien arvoiseksi arvioitua AI-ohjelmistoa. Välittömästi katoamisen tapahduttua häntä yritettiin saada julistetuksi kuolleeksi, mutta FBI:n agentti Kate O’Hare haistaa tässä jotain outoa. Hänen pomonsa suhtautuu kovin nuivasti tutkimuksiin ja on valmis lopettamaan ne alkuunsa. Kate ja avustajansa Nick (social media influencer influencer) saavat kuitenkin muutaman päivän aikaa tutkia tapausta ennen kuin se suljettaisiin. En nyt oikein ymmärtänyt miten tällainen some-guru on yhtäkkiä palkattu FBI:lle avustajaksi, mutta kai siellä Ameriikoissa on kaikki mahdollista.

Kuvaan ilmaantuu myös ylimääräisiä tahoja kuten Big Kahunan vaimo Vicky jota ei yhtään haittaisi Big Kahunan kuolleeksi julistaminen sillä hän pääsisi käsiksi rahoihin. Toisaalla mukaan tulee myös Olga, salaperäinen Tsekkiläinen sijoittaja Kiinan yhteyksineen. Nopeasti Kate ja Nick huomaavat myös että kahden muunkin startupin johtaja on juuri kuollut epämääräisissä olosuhteissa ja Big Kahunan katoaminen saattaa hyvin liittyä näihin. Kate ei halua luovuttaa Big Kahunan suhteen ja hän pystyykin jäljittämään tämän lopulta boheemin poikansa luokse Hawaijille. Tämä ei taas kaikille tahoille sovi joten pienimuotoinen taisteluhan tästä syntyy.

Tuomio: Alussa oli vähän “Lethal weapon” leffojen meininkiä siinä mielessä että kalliita autoja ja muuta omaisuutta pistetään päreiksi alussa mistä pomo on vähintäänkin kiukkuinen. Nick on myös kovin tuhlaavainen valtion rahojen suhteen. Kirjan edetessä tuntui että asiat ratkesivat vähän turhia mutkia oikoen. Mutta jos näiden pienten asioiden ei anna häiritä niin kirja oli ihan hyvä.

Lainasin tämän kolmiosaisen kirjan ensimmäisen osan kuunneltavaksi. En ole ihan varma pitäisikö kaikki kolme käsitellä yhtenä kokonaisuutena mutta mennään nyt kirja kerrallaan.

Erkki on eläköitynyt virastaan Helsingissä ja on päättänyt palata kotikonnuilleen Kauhavalle. Erkin serkku Kössi pyörittää pientä kahvila-kauppaa ja Erkki on lupautunut auttamaan tätä siinä sivussa kun nauttii eläkepäivistään.

Kaupungissa on käynnistymässä suuri matkailuprojekti, missä yritetään kehittää uusia palveluita matkailijoille. Tämä on kaupungille tärkeä hanke ja Kössi on myös lähdössä mukaan siihen omine ajatuksineen. Erkki ajautuu myös mukaan tähän toimintaan. Kaikki ei nyt mene kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaan vaan kaupungista lähtöisin oleva kansanedustaja kuolee tapaturmaisesti retkellä. Kun myös toinen, entinen kansanedustaja, kuolee on asiassa selkeästi jotain epämääräistä taustalla.

Mielenkiintoisinta tässä kirjassa oli kenties pohjalaisen kulttuurin ja historian tuominen mukaan kirjaan. Rikosromaaniksi tapahtumat etenivät hitaasti ja kirjan tapahtumat keskittyivät enimmäkseen matkailuprojektin kehittämiseen. Rikoksen selvittämisen osalta tapahtumat etenivät vähän ohuilla langoilla eikä siitä oikein ollut kantamaan kirjaa eteenpäin.

Jotta en jäisi pelkästään tämän kirjan varaan, otin myös sarjan seuraavan kuunneltavaksi.

Lainasin tämän yli 20 vuotta vanhan kirjan ja ajattelin että ehkä siitä löytyisi jotain uusia asioita Putinista ja hänen ajatusmaailmastaan. Sen suhteen en joutunut pettymään. Varsinkin nyt kun peilaa menneen kahdenkymmenen vuoden tapahtumiin näitä haastattelun vastauksia, näkee hänen patologisen valehtelijan luonteensa. Kirjan ilmestyessä hänellä oli jo varmasti mielessä mitä hän tulee vallassa ollessaan tekemään.

Kirja on suora aukikirjoitus useammasta haastattelusta eri ihmisten kanssa. Pääasiassa äänessä on luonnollisesti Putin itse, mutta mukana on myös hänen silloisen vaimonsa, entisen opettajan, lasten sekä muiden läheisten ihmisten ja tuttavien haastatteluja.

Putinin kertoessa menneisyydestään tulee tunne että kaverilla on vaikeuksia pysyä totuudessa. Osin tämä varmaan johtuu siitä että tämäkin KGB:n agentti on koulutettu olemaan kertomatta yhtään mitään. Tosiasiat rajoittuvat lähinnä sellaisiin asioihin mitkä muutenkin saisi ihan normaalilla toimittajatyöllä selville, lähinnä hänen opiskeluihinsa ja yleisiin toimiinsa Berliinissä KGB:n leivissä. Moskovaan palatessaan he saivat myös naapuriltaan vanhan pesukoneen tuotavaksi mukanaan. Ilmeisesti pesukonepula on ollut kova jo silloin eikä tilanne ole parantunut sen jälkeenkään.

Toimiessaan Pietarin pormestarin assistenttina 1990 tienoilla, Putinilla oli selkeästi jo haave Venäjän imperiumista. Hän mm. ripusti toimistonsa seinälle Pietari Suuren kuvan kun Neuvostoliitto oli jo romahduksen partaalla ja Leninin kuvat poistettiin huoneista. Pietari Suuri kun oli saavuttanut sen Venäjän imperiumin rakentamisen ja oli varmaankin Putinille suuri idoli.

Kun pysytään vanhemmissa asioissa, on hänen vastauksensa osin ympäripyöreitä ja rauhallisia. Siinä vaiheessa kun tullaan Tsetsenian sotaan ja sen jälkeisiin tapahtumiin, alkaa ääni kellossa muuttua ja vastausten sävy on jo vähän äksyilyä.

Tsetsenian sodasta puhuttaessa on sodan perustelut ihan samat kuin nyt Ukrainan tapauksessa, natseja tosin ei silloin mainittu vaan puhuttiin muslimeista ja heidän tavoitteistaan horjuttaa Venäjää. Silloinkaan Putinin sanojen mukaan Venäjä ei hyökännyt vaan puolusti itseään. Ja miten? Menemällä sotimaan Tsetseniaan. Samanlaiset raakalaismaiset menetelmät olivat käytössä sielläkin kuin mitä nyt Ukrainassa.

Näin kahdenkymmenen vuoden jälkeen on selvää että Putin puhui haastattelussa myös täysiä valheita. Tai sitten hän muutamassa vuodessa muuttui täysin toiseksi ihmiseksi mihin en usko. Pari otetta tässä esimerkiksi:

—

K: “Entä silloin kun hän (Tshubais) kertoi kannattavansa teidän asettumista presidenttiehdokkaaksi?”

V: Se ei yllättänyt minua, koska Tshubais tietää etten ole diktaattorityyppiä. En aio palata vanhaan järjestelmään, jossa oli pelkkiä sääntöjä ja kieltoja”

—

K: “Kremlissä mietitään. miten aiotte toimia ja aiotteko erottaa paljon väkeä”

V: “Niin toimisi totalitäärisesti ajatteleva henkilö, joka haluaa pysyä virassaan lopun elämäänsä. Minä en halua.”

—

Ehkä tämä on ihan hyvä kirja lukea jos haluaa saada käsityksen tämän Mr. Putinin aikaisemmista toimista hänen itsensä kertomana. Vastauksia ja niiden todenperäisyyttä voi sitten ihan itse mietiskellä.

Perustamansa pelifirman japanilaisille sijoittajille myynyt ja samalla äkkirikastunut Joonas Salo päättää ottaa vähän etäisyyttä hektiseen elämään Helsingissä. Hän ostaa tuttavansa suosituksesta Koiramäen tilan Lapista, sieltä jostain mikä on kaukana kaikesta. Hän haluaa ottaa aikaa ja miettiä mitä voisi tehdä seuraavaksi.

Paikallisen varakkaan Kojamon suvun yksi jäsen, Toivo, oli kuollut ja hänen omistamansa tila oli tullut myyntiin. Jostain syystä tämän veljistä kukaan ei ollut hankkinut tilaa itselleen vaan se oli lopulta kulkeutunut Salon ostettavaksi. Koiramäen tilan sanottiin kätkevän jonkin salaisuuden sillä Toivo oli viimeiset vuosikymmenet elänyt erakoitunutta elämää ja talon ympärillä oli kaikki vähän salaperäistä.

Saloa alkoi kiinnostaa mahdolliset salaisuudet joten hän alkoi tonkia niitä varsinkin sen jälkeen kun häntä ruvettiin painostamaan ja uhkailemaan ilman mitään näkyvää syytä. Pikkukylällä olikin lopulta melkoinen vyyhti erilaisia tapahtumia ja lopulta Koiramäen salaisuuskin selvisi.

Tämä oli ihan hyvää kuunneltavaa vaikkakin lukija oli vähän tasapaksu äänenpainoissaan. Ehkä tämä sävy olisi sopinut paremmin dokumenttiin kuin fiktiiviseen rikostarinaan.

Arsène Wengerin monet muistava ikonisena Arsenalin valmentajana. Hän toimi siellä huikeat 22 vuotta. Minulle hän on aina ollut vähintäänkin etäinen sillä en jalkapalloa ole seurannut aktiivisesti lähemmäs kolmeenkymmeneen vuoteen, silti nimi on hyvin tuttu.

Kirja pyörii hyvin läheisesti jalkapallon ympärillä ja muita asioita mukana on lähinnä satunnaisesti. Hän käy läpi koko elämänsä pikkupojasta aina Arsenalin jälkeiseen elämään FIFAn työtehtävissä.

Wenger oli selvästi unelma-ammatissaan, hän eli jalkapallolle ja käytännössä jalkapallo oli kaikki kaikessa myös unia myöten. Tästä syystä ei kirjassa varmaan muista asioista juuri puhuttu sillä niitä ei hänen elämäänsä ole mahtunut.

Kirjassa hän mainitsee vuosien varrelta pelaajia joista minulle ovat tuttuja lähinnä 80- ja 90-lukujen nimet. Muut ovatkin sitten enemmän tai vähemmän tuntemattomia suuruuksia. Mutta jos ei anna näiden pikkuasioiden häiritä niin kirja oli hyvinkin mielenkiintoinen. Kulttuurierot olivat aivan huimia Euroopan ja Japanin välillä missä hän valmensi jonkin aikaa. Toisaalta myös isot ovat olleet erot myös Englannin ja Ranskan jalkapallokulttuureissa ja hän sai myös maistaa urakalla Briteissä yellow pressin lokakampanjoita. Siellä kun ei totuudella ole niin väliä kun lehteen artikkeleita kirjoitetaan.

Jos et ole jalkapallosta kiinnostunut niin suosittelen tätä kuitenkin. Ja jos olet hurahtanut jalkapalloon niin sitä suuremmalla syyllä tämä kannattaa lukea.

Yksityisetsivä Salo, ennenaikaiselle eläkkeelle siirretty poliisi, päätyy auttamaan vanhaa tuttuaan Karri Pollaria joka on hänen tuttunsa poliisin ajoilta. Tämän elintavat ovat vähän mitä sattuu ja viimeisimmällä reissullaan hänen taskustaan löytyy ilmiannon perusteella huumeita ja asunnosta yksi ruumis. Nyt hän on pidätettynä murhasta epäiltynä.

Salolla ja Pollarilla ei ole kovinkaan lämpimät välit siltä ajalta kun he olivat kolleegoita poliisissa, joten Salo miettii parikin kertaa että mikä sai tämän pyytämään juuri häntä auttamaan tapauksessa. Salo ei kuitenkaan pysty uskomaan että Pollari olisi voinut sotkeutua huumeisiin ja murhaan joten hän tarttuu tapaukseen.

Nopeasti selviää että taustalla on todellakin huumeet ja tähän bisnekseen ovat sekaantuneet entiset muukalaislegioonan sotilaat. Erinäisten vaiheiden jälkeen asiat alkavat selvitä ja lopulta ratkeavat.

Tämä oli ihan perusdekkari, ei mitään repäisevää yllätystä mutta kuitenkin ihan hyvää kuunneltavaa pyöräillessä.