Satunnainen lukija

Billy Summers, entinen sotilas ja nykyinen palkkamurhaaja, on päättänyt ottaa vielä yhden keikan. Hänelle tarjotaan kahta miljoonaa dollaria erään tappajan murhaamisesta. Vaikka Summers vähän epäröikin, päättää hän ottaa sen työn vastaan. Sen jälkeen hän voisi laittaa aseen naulaan ja siirtyä viettämään eläkepäiviään.

Summers ei ole koskaan sodan jälkeen tappanut muita kuin omasta mielestään pahoja ihmisiä. Itseään hän ei pidä pahana, vaikka hän ei siitäkään ole aina aivan varma.

Onnistuneen keikan jälkeen kuitenkin asiat alkavat mennä vikaan. Kaikki ei menekään lupauksien mukaan, rahoja ei näy ja hänen kontaktejaan katoaa ja kuolee. Odottaessaan tilanteen laantumista piilopaikassaan, yllättävät tapahtumat johtavat siihen että hän saa mukaansa nuoren naisen. Hän ei välttämättä tätä haluaisi mukaan sillä edessä on hankalia aikoja, mutta tämä on niin päättäväinen ettei anna muuta vaihtoehtoa.

Billy saa lopulta selville miksi hänestäkin haluttiin päästä eroon keikan jälkeen. Kaikki oli suunniteltua paitsi se että Billy huomasi että kaikki ei ole aivan kohdallaan.

Tämä oli taattua Stephen Kingiä, tosin kirjasta jäi puuttumaan se musta huumori mitä hänellä on tapana viljellä tarinoissaan.

Teinikolmikko Josh, Luis ja Tommy viettävät seiskaluokan jälkeistä kesää. He ovat “hylkiöporukka”, joka pelailee Minecraftia, ja viettää vapaa-aikansa keskenään muutenkin. Kesällä he tapaavat nuoren miehen joka alkaa viettää aikaansa heidän kanssaan silloin tällöin. Mukaan hiipii myös olut, jota he juovat aina vähän Devil’s Rock nimisellä kivellä keskellä metsää.

Eräänä päivänä Tommy katoaa, eikä mitään viitteitä ole näkyvissä hänen olinpaikastaan tai ylipäätään siitä että jotain olisi tapahtunut hänelle. Kaikki vaikuttaa hämärältä ja poliisilla ei ole mitään käsitystä mitä olisi voinut tapahtua. Josh ja Luis jättävät oleellisia asioita kertomatta kuulusteluissa, mutta vähitellen nekin tulevat selville.

Kaiken kaikkiaan hyvä kirja vaikka jossain vaiheessa keskiosassa tahti vähän hidastui tilapäisesti. Loppua kohden tarina alkoi kuitenkin kerätä positiivisia kierroksia. Tämä oli ensimmäinen Tremblayn kirja jonka olen lukenut ja tarinasta tulee väkisin mieleen että siinä on vaikutteita Stephen Kingin kirjoista.

Savusauna on Suomen mittakaavalla ikoninen bändi joka on reilut kaksikymmentä vuotta seurannut omaa kaavaansa ja ohittanut kaikki vuosittain vaihtuvat muotioikut. Sen valitesema oma linja on pitänyt koko tämän ajan ja fanipohja on vakaa.

Johan “Jussi” Johansson, bändin kosketinsoittaja, saa kuitenkin tarpeekseen keikkaelämästä. Avioliitto on ajautunut tyhjän päälle, tytär on muuttamassa opiskelemaan ja bändin kanssa kiertäminen ei enää kiinnosta. Hän päättää pistää elämänsä kortit uudelleen jakoon. Ero vaimosta ei ollut mitenkään vaikea, sillä molemmilla oli samat ajatukset suhteesta. Bändistä eroamista eivät muut aivan heti nielleet, mutta siihen ei heillä ollut lopulta paljoakaan sanomista.

Jussi ostaa bändin vanhan vanin, lastaa sinne vähäiset jäljellä olevat tavaransa ja lähtee kohti Norjaa, niin pohjoiseen kuin vain pääsee. Hän päättää aloittaa elämän uudelleen siellä ja löytää jonkin paikan missä soittamisella voi elää. Matka on vaiherikas ja hän pääsee lopulta perille missä odottavat uudet mahdollisuudet.

Kirja on hauskaa kielellä leikkimistä, kirjoittajalla on selvästi sana hallussa. Toinen merkillepantava asia on musiikin vyöryttäminen kaikessa muodossaan, bändejäkin tulee aivan hirvittävä määrä esille kirjan edetessä. Liekö niitä olemassa edes niin monia, itselle näin vähän vähemmän musiikki-ihmisenä tuo tietomäärä tuntui jotenkin maagiselta. Tiedän toki ZZ Topin ja pari muuta, mutta niillä ei paljoa rehvastella. Star Warsin mukanaolo oli luonnollisesti plussa.

Kirjassa on paljon nostalgiaa 1900-luvun puolelta ja moni pieni yksityiskohta kutittelee sopivasti omaakin muistia noilta ajoilta. Kiva kirja lukea!

Tämä kirja jäi Jarkko Sipilän viimeiseksi dekkariksi. Vielä kerran siis Takamäen ryhmä pääsee murhamysteerin äärelle. Metsästä löytyy ruumis ja kuolleeksi henkilöksi paljastuu mies joka oli julistettu kuolleeksi jo vuosia sitten. Hän on tuon jälkeen kuitenkin elänyt Helsingissä toisen henkilöllisyyden kanssa mikä aiheuttaa pientä päänvaivaa.

Ihan yksinkertainen puukotus ei ollut kyseessä vaan siihen liittyy alamaailman toimintaa. Huumeita virtaa maahan jotain kautta ja vanhoja tuttuja aletaan jututtamaan. Tarina saa monia mielenkiintoisia käänteitä ja loppukin pääsee lukijan vähän yllättämään.

Jälleen kerran Sipilältä hyvä dekkari jota kuunteli aina kun vaan oli mahdollista. Motivaation puutteen takia pyöräilyni meni tauolle tammikuussa, joten sopivien kuunteluaikojen löytäminen oli nyt vähän haastavampaa.

Silmäätekevän perheen tytär katoaa sisarensa hääjuhlien aikaan. Poliisi ei saa mitään aikaiseksi ja tutkinta hautautuu hiljalleen kun tulosta ei tule. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua perheestä tehdään radioon dokumentti johon moni lehti tarttuu ja alkaa kysellä poliisilta miksi tutkinta jätettiin kesken.

Poliisin on vähän pakko ottaa asia uudelleen esiin, Marianne Jidhoff avaa tapauksen tutkinnan ja ryhtyy kyselemään asianosaisilta lisätietoja. Kolmekymmentä vuotta on pitkä aika ja moni yksityiskohta on jo unohtunutkin. Jostain syystä tutkinnan avaaminen oli omaisillekin vastenmielistä. Mutta sitten alkaa tulla ilmi seikkoja, mitkä on ohitettu silloin aikanaan kokonaan. Tutkimukset lähtevät etenemään uusien todisteiden myötä.

Ihan mukiinmenevä dekkari, vaikka välillä olikin olo kuin olisi lukenut aikuisten Viisikkoa kaikkine ruokahetkineen. Viisikon ylenpalttisesti kittaama (alkoholiton) inkivääriolut oli kuitenkin vaihtunut viiniin.

Pohjois-Korea kiinnostaa varmasti monia sen sulkeutuneisuuden ja salaperäisen yhteiskunnan takia. Maahan pääsee kyllä vierailulle, mutta silloin näkee todennäköisesti vain teatterin siihen istutettuine näyttelijöineen. Tässä kirjassa kuvataan Pohjois-Korean nykyisyyttä uutisotsikoita syvemmälle yhdistelemällä eri lähteistä saatuja tietoja ja päättelemällä loput.

Kirja alkaa ja loppuu erilaisiin skenaarioihin Pohjois-Korean hajoamisesta sotaisasti tai Koreoiden rauhanomaisesta liittymisestä toisiinsa. Muuten kirjassa kerrotaan se mitä Pohjois-Korean tilanteesta tiedetään ja spekuloidaan mitkä tapahtumat ovat voineet johtaa nykyiseen tilanteeseen. Myös mahdollisia jatkoskenaarioita kuvaillaan niin sotilaallisesti, taloudellisesti kuin muutenkin ihmisten elämän kannalta.

Pohjois-Korean romahtamista on ennustettu jo pitkään, mutta siellä se vaan jatkuvasti pysyy kiusaamassa muita maita ja ennen kaikkea omia kansalaisiaan. Milloin nämä romahtamisen ennustukset toteutuvat vai toteutuvatko ne koskaan? Sen vain aika näyttää. Olihan tämä kuitenkin mielenkiintoinen kirja spekulaatioineen.

John Rebus on komisario Edinburghissa. Historiallisista maanalaisista holveista löytyy ruumis festivaalien aikaan. Murhan tapa viittaa vahvasti järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja terroristeihin. Tästä alkaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisältävä tutkimus jossa etsitään murhaajia ja lopulta myös aseiden salakuljettajia.

Kirja oli oikeastaan ihan hyvä kuunneltava, itselle kuitenkin aiheutti sekaannusta välillä nimet joita vilahteli paljon sekä paikat jotka olivat itselle täysin tuntemattomia. Jos joku nimi menee kuunnellessa ohi, on se mennyttä, ainakin pyörällä ajaessa. Kirjaa lukiessa voi aina palata vähän taaksepäin jos jotain tipahti ohi.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä ja ehkä jopa valaiseva kirja protestanttien ja katolisten vihanpidosta. Tästä kirjasta jäi halu käydä joskus tulevaisuudessa Edinburghissa ja Mary King’s Closen muinaisilla kaduilla jotka eristettiin ruttopotilaiden kanssa(!) uudisrakennusten alle 1600-luvun ruttoepidemian aikana.

Porilaisen pankinjohtajan tytär katoaa ja tämän äiti palkkaa helsinkiläisen yksityisetsivän, Weera Sanen, etsimään tytärtään. Weera on vanha porilainen, joten hän tuntee paikat ja ihmiset. Pankinjohtajaisästä ei ole paljoakaan apua tapauksen selvittämisessä sillä tämä on pidätettynä pankin lainoituksessa ilmenneiden hämärien asioiden takia eikä suostu puhumaan mistään.

Yksi hämärän rahoituksen kohteista, Vauhtikaara Oy, on mennyt konkurssiin ja sen toimitusjohtaja-omistaja on murhattu. Ruumis löytyy Kokemäenjoesta. Yhtälöön tulee mukaan myös ruotsalaisia gangstereita, uhkapeliä ja kiristystä.

Weera toimii jonkinlaisessa yhteistyössä paikallisen poliisin ja KRP:n kanssa vaikka kaikki eivät pidäkään siitä että yksityisetsivä tulee mukaan sorkkimaan asioita. Kitkasta huolimatta asiat alkavat lopulta selviämään, joskaan eivät aivan siististi.

Tämä oli ihan kohtuullinen kirja kuunneltavaksi, joskin lukijana toiminut Tapio Liinoja ei oikein minun mielestäni sopinut tähän rooliin. Omaan makuuni eläytyminen meni välillä yli tai osui vähän harhaan joissain kohdissa.

Éric Perrin on varmasti tuttu pelaaja vähänkään aktiivisemmin jääkiekkoa Suomessa seuranneelle. Itselle hän oli nimenä tuttu, mutta ei muuten hätyytellyt mitään muistilohkoja, ei hyvässä eikä pahassa. Tästä täytyy tehdä päätelmä että hän on ollut hyvin menestyvä herrasmiespelaaja koska on ollut kauan Suomessa eikä ole jäänyt sikailijana mieleen.

Kirjassa Perrin avaa omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Hän oli monipuolinen urheilija mutta jääkiekko vei lopulta mukanaan. Martin St. Louis – NHL:ää seuraaville varsinkin hyvin tuttu pelaaja – oli Éricin paras kaveri ja hyvin suuressa roolissa hänen nuoruudessaan. Heillä oli samat junnusuunnitelmat ja he pelasivat pitkään samoissa joukkueissa. Jossain vaiheessa Éricin bilettäminen meni kuitenkin pelaamisen ohi jolloin “Marty” lähti omalle polulleen kohti NHL:ää, missä pelasikin loistavan uran. Sillä aikaa Éric etsi joukkueen sen perusteella missä oli parhaat mahdollisuudet juhlimiseen. Osin hän siirtää syyn silloisen managerin niskaan koska tämä ei aktiivisesti tehnyt mitään uran edistämiseksi, mikä varmaan pitää paikkansakin. Managerilla on nuoreen ihmiseen suuri vaikutus.

Perrinin pelivuodet sisältävät myös muutaman kauden NHL:ssä mistä muistona Stanley Cup voitto ja nimi pytyssä vaikka hän ei ollut pelannut tarvittavaa määriä pelejä sillä kaudella. NHL:n jälkeen yksi kausi KHL:ssä oli sitten aivan omalaatuinen ja sen jälkeen olikin edessä paluu Suomeen ja Jypiin. Yksi ikimuistoinen play-off sarja Jypin ja Bluesin välillä käytiin keväällä 2011, mistä kaivelin muistoina pelien Facebook päivitykseni (tuolla ihan lopussa).

Kirjaa lukiessa minulla oli melkein aina http://eliteprospects.com auki vieressä niin että pystyi tutuista nimistä tarkistamaan tietoja, missä on pelannut, kenen joukkuekaverina, millaisilla statseilla ja missä pelailee nykyään, jos pelaa enää ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen kirja näin lätkänseuraajan näkökulmasta, suosittelen!

Facebook päivityksiä keväältä 2011, Blues jatkoon voitoin 4-1

March 31, 2011  
Blues C Suomen mestariksi, eli junnuista kaksi kultaa ja yksi hopea. Äijät kävivät tyhjentämässä Valtrasta yhden renkaan. Kolme rengasta vielä ehjinä, traktorin keuliminen on jo hieman hiipunut.

April 1, 2011  
Valtrasta puhkesi toinen rengas päästäen ilmoille kunnon törähdyksen. Kaksi ehjää vielä mutta traktori ei keuli enää.

Pelin lehdistötilaisuudessa ei Dufva ollut ilmeisesti samaa mieltä lopputuloksen kanssa kun linkkiä johonkin lehteen olin näin kommentoinut:

April 1, 2011  
Ei vissiin oltu sitten Duff-duffin kanssa samassa pelissä. No, ehkä Valtraan saadaan ensi keskiviikkoon mennessä navikaattori niin löytää Duff-duffkin oikeaan halliin.

April 4, 2011  
Valtrasta oli kolmannen pyörän venttiiliä kammettu jo pikkaisen irti mutta pääsivät jyväjemmarit hakkaamaan sen takaisin kiinni. Traksa puskee vieläkin eteenpäin kahden ehjän renkaan voimin. Täytyy keskiviikkona käydä heittämässä piikkimattoa eteen kun heinähatut tulevat maalta kaupunkiin.

April 6, 2011  
Espoon piikkimattoon puhkesi Valtran kolmas rengas.

April 8, 2011 
Valtran viimeinenkin ehjä rengas räjähti! Vanteilla on paha mennä, kesä aikaa viritellä uudet kumit vanteille. Varmuuden vuoksi heitettiin vielä raajarikon traktorin virta-avaimet lantakasaan! Siinähän kaivatte…

Mikael on 16-vuotias teini, hyvästä ja varakkaasta perheestä. Hän on kuitenkin perheen musta lammas joka ei tee juuri niin kuin vanhemmat ja muut sukulaiset olettavat. Kerran tyttöystävänsä kanssa riideltyään hän kiukuissaan varastaa pyörän ja humalassa törmää parkkiautomaattiin, lyö päänsä ja kuolee. Tästä alkaa tarina jonka kertoja on hän itse.

Mikael on ollut tyttöystävänsä kanssa yhdessä vasta vähän aikaa, mutta siitä huolimatta 15-vuotias Roosa tulee raskaaksi ja hän huomaa sen vasta Mikaelin kuoleman jälkeen.

Kirjassa kerrotaan yllättävästi raskaaksi tulleen teinin elämästä hänen itsensä silmin ja lapsen isän kertomana kun hän tarkkailee ulkopuolisena tilannetta oman kuolemansa jälkeen. Roosalla oli omat suunnitelmat opiskeluiden suhteen mutta kaikki suunnitelmat elävät nyt myrskyisää aikaa. Roosan ympärillä pyörii niin pomottelevia kuin ymmärtäviäkin ihmisiä, mutta elämä on vaikeiden päätösten äärellä hankalaa ja kuluttavaa sillä päätökset ovat hänen omiaan vaikka muut yrittävät niihin vaikuttaa sen minkä ehtivät.

Tämä oli hyvä kirja ja vaikka joulun aikaan sitä luppoaikaa ei hirveästi ollut niin tämän lukaisi väkisinkin loppuun nopeasti. Tiainen osaa selvästi eläytyä nuorten maailmaan, niin niihin hyviin kuin myös raadollisiin tapahtumiin mitkä usein ovat aikuisilta piilossa.