Satunnainen lukija

Trilogian aikaisemmat osat: “Säätiö” ja “Säätiö ja Imperiumi“.

Toinen Säätiö on kolmas ja viimeinen osa alkuperäisestä Säätiö-trilogiasta. Hari Seldon oli ennustanut Imperiumin romahtavan viidensadan vuoden kuluessa ja tämä kirja sijoittuu noin neljänsadan vuoden päähän tuosta ennustuksesta.

Kirjan ensimmäisessä osassa Muuli, tuo ihmisaivojen kopelointiin kykenevä mutantti, etsii kiivaasti toista säätiötä. Hän hallitsee jo suurta osaa Linnunradasta, mutta hän tietää että toinen säätiö on hänelle suurin uhka ja sen tuhoaminen on hänelle ensisijaisen tärkeää jotta hän saa koko Linnunradan hallintaansa. Toisesta säätiöstä ei kuitenkaan ole merkkiäkään missään joten sen etsintä on haasteellista. Hänen apunaan etsinnässä on hänen käännyttämänsä entinen Imperiumin upseeri Han Pritcher ja kukistetun Säätiön kansalainen Bail Channis.

Kirjan toisessa osassa Säätiö alkaa etsiä huhuttua toista säätiötä. On epäilys että Seldonin ennustama tulevaisuus ei enää pitäisikään paikkaansa sillä poikkeamia on tullut liikaa matkan varrella ja todennäköisyydet alkavat kääntyä alkuperäistä ennustusta vastaan. Bayta ja Toran Darellin lapsenlapsi Arkadia hankkiutuu salaa mukaan seikkailuun kun toisen säätiön etsintä on käynnistymässä ja Homir Munn on lähdössä aluksellaan kohti Kalgania missä hallinnoivat valheellisilla perusteilla Muulin “perilliset”. Munn on kirjastonhoitaja ja tutkija joka on tutkinut Muulin historiaa jo pidemmän aikaa.

Arkadia saa selville yllättäviä asioita Kalganilla ja hän jatkaa matkaansa Trantorille, tuonne Imperiumin muinaiselle hallintoplaneetalle. Kotona tämän isä jatkaa omia tutkimuksiaan ja Arkadia saa välitettyä hänelle lyhyen viestin minkä pitäisi avata toisen säätiön sijaintia. Mutta onko toista säätiötä edes olemassa? Tilanne on mutkikkaampi kuin miltä alkuun vaikuttaa.

Tämä kirja päättää alkuperäisen Säätiö-trilogian. Vaikka ensimmäisestä kirjasta sai vähän nuivan vaikutelman niin loppua kohti tarina tiivistyi ja tämä oli varmasti 1940-50 lukujen kunkku scifi:n saralla. Alkuperäiset tekstit oli julkaistu jo 40-luvulla lyhyinä kertomuksina jotka 50-luvulla kasattiin kirjoiksi. Nostalgian vuoksi tämä kannattaa lukea vaikka tekniset yksityiskohdat alkavat olla jo vanhahtavia.

Säätiö-sarjan ensimmäisessä osassa kerrottiin Säätiön perustamisesta ja sen ensimmäisistä kahdestasadasta vuodesta. Hari Seldon ennusti psykohistorian avulla matemaattisesti että Imperiumi tulee tuhoutumaan seuraavan viidensadan vuoden aikana minkä vuoksi Säätiö perustettiin tallentamaan kaikki saatavilla oleva informaatio Imperiumista.

Tässä Säätiön jatko-osassa Imperiumin romahtaminen on käynnissä, mutta se hallitsee vielä keskeisiä osia galaksista. Galaksin reuna-alueilla on jo itsenäisiä kuningaskuntia omine hallitsijoineen. Säätiö on myös kasvanut ja laajentunut mutta siitä on muiden silmissä muodostunut jo suhteettoman suuri ja vaarallinen joten sen tuhoa haluaa moni. Kirja sijoittuu aikaan 200-300 vuotta Säätiön perustamisen jälkeen.

Imperiumin kenraali Bel Riose on yksi joka pyrkii tuhoamaan Säätiön ja hän vakuuttaa Imperiumin keisarin jotta saa hyökkäysluvan Säätiötä vastaan. Säätiön pormestari Barr ja kauppias Devers onnistuvat kuitenkin paljastamaan Riosen juonen. Tämä ei toimikaan pyyteettömästi Imperiumin puolesta vaan hänellä on omat tarkoitusperänsä.

Kun Riosen yritykset on kaadettu, ilmaantuu mukaan kuvioihin salaperäinen Muuli. Muulista tiedetään hyvin vähän, mutta tällä on kuitenkin selviä yrityksiä laajentaa omaa valtaansa. Hän käy lopulta myös Säätiön kimppuun. Toran, Bayta sekä Muulin karannut hovinarri Magnifico Giganticus yrittävät etsiä Muulia. He saavat mukaansa Ebling Misin, yhden aikansa merkittävän psykohistorioitsijan joka on vakaasti päättänyt löytää toisen säätiön jota tarvitaan Muulin kukistamiseksi ja hän haluaa myös paljastaa kuka Muuli todellisuudessa on.

Tämä kirja toi jo vähän lisää syvyyttä Säätiön tarinaan verrattuna sarjan ensimmäiseen osaan. Silti on vaikea kuvitella tätä mahtavana klassikkosarjana ainakaan tässä vaiheessa. Toki voi olla että tämä on 50-luvulla ollut merkittävä edistysaskel scifin saralla, mutta nykyisellään se on vähän vanhentuneen oloinen. Yhtä kaikki, hienosti rakennettu tarina vaikka onkin vähän sen oloinen että eri tarinoita eri ajoilta on vain liimattu yhteen. Tässä kirjassa oli nostettu esiin vähän enemmän yhteyksiä aikaisemmin eläneisiin henkilöihin edellisistä tarinoista jotta kokonaisuus muodostui paremmin.

Säätiö-trilogian seuraavat osat: Säätiö ja Imperiumi, Toinen Säätiö.

Imperiumi on pitänyt linnunrataa vallassaan jo pitkään, mutta sen hajoaminen on käynnissä sisältä päin. Hari Seldon on kehittänyt psykohistorian tieteeksi joka pystyy matemaattisesti ennustamaan suurten massojen käytöstä pitkälle tulevaisuuteen. Hän on päätynyt ennustuksissaan siihen että Imperiumi hajoaa seuraavan 500 vuoden aikana ja pimeä kausi tulee kestämään 30.000 vuotta.

Seldonilla on kuitenkin suunnitelma. Hän perustaa kaksi Säätiötä linnunradan vastakkaisiin päihin joiden tavoitteeksi on määrätty kirjoittaa Galaktista Ensyklopediaa missä säilytetään Imperiumin aikaista informaatiota. Seldon uskoo että hän pystyy muuttamaan tulevaisuutta niin että pimeä aika jää vain tuhannen vuoden mittaiseksi ja Säätiöistä nousee siihen mennessä uusi Imperiumi.

Kirjassa tapahtumat etenevät kaiken kaikkiaan kahdensadan vuoden verran eteenpäin Säätiön perustamisesta ja noiden vuosien aikana se kohtaa useita Seldonin ennustamia kriisejä. Kunkin ajan johtajat ovat enemmän tai vähemmän ihmeissään miten niistä tulisi selvitä. Seldon kuolee hyvin nopeasti Säätiön perustamisen jälkeen ja hänen aika ajoin kriisien aikoihin julkaisemia hologrammitallenteita pyritään käyttämään apuna kriisien ratkaisemisessa.

Tämä lasketaan scifin klassikoksi, mutta itselle tästä jäi vähän sellainen käsijarru päällä etenevä tunnelma. Kun nyt olen jo kuunnellut jatko-osaa Säätiö ja Imperiumi vähän aikaa, niin tuntuu ainakin tässä vaiheessa että tarina pääsee siinä vasta paremmin vauhtiin.

Jessikka Aro avaa meille taas vähän lisää Putinin maailmaa. Venäjä, tuo korruptoitunut ja imperialistinen roistovaltio tekee kaikkensa jotta se voisi valloittaa ja hallita lisää maailmaa lännen katsellessa toimettomana vieressä.

Smolenskin lento-onnettomuus tapahtui 2010 Venäjän alueella. Turmassa menehtyi Puolan presidentti ja käytännössä koko Puolan sotilasjohto. Venäjän vaillinaisen tutkimuksen ja tosiasioiden pimittämisen jälkeen tapahtuma luokiteltiin onnettomuudeksi vaikka myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet että ainoa mahdollisuus tapahtumaan ovat räjähdykset koneessa. Yllättäen kone oli ollut huollossa Putinin kaverin luona Venäjällä vain vähän aikaisemmin ja asiasta jotain tietäviä ihmisiä on “tehnyt itsemurhan”. Menetelmät ovat selvästi muuttuneet Venäjällä, sillä viime aikoina näitä Putinille pahoja ihmisiä on “pudonnut ikkunasta”.

Tästä tapauksesta on myös toinen näkökulma (faktabaari), missä otetaan käsittelyyn toisaalta esitettyjä todisteita onnettomuudesta. Mikä on todellisuus, saattaa jäädä pimentoon. On kuitenkin huomattavaa että onnettomuuden aikaan lännessä eli vielä toivo siitä että Venäjä joskus puhuisi totta ja heidänkin tutkimuksiin luotettiin jossain määrin.

Venäjä on lisännyt toimintaansa myös Afrikassa. Wagner ryhmän sotilaat ovat ottaneet paikan läntisten sotilaiden sijaan tukiessaan itsevaltiaita taistelussa kapinallisia vastaan. Wagnerilaiset ovat kohdemaassa helppoja sotilaita sillä jos yksi kuolee, hänestä ei tarvitse välittää, ruumiista ei tarvitse raportoida ja vielä vähemmän tarvitsee siirtää takaisin kotimaahansa. Toista oli USA:n sotilaiden kanssa, koska jokainen kuollut aiheutti tutkinnan, ruumis siirrettiin kotimaahan jne.

Trollitehtaat jotka hämmentävät jatkuvasti keskustelua läntisessä maailmassa toimivat monessa maassa Afrikassa, mm. Ghanassa ja Nigeriassa, siellä missä Venäjä vaikuttaa voimakkaimmin. Siellä halpa työvoima tekee trollitehtaan pystyttämisestä houkuttelevan ratkaisun ja Venäjä käyttää tätä säälimättä hyväkseen.

Kun mennään vähän ajassa taaksepäin, Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin, niin voidaan nähdä että Viro on esimerkki siitä miten Venäjä aloitti hybridisodan länttä vastaan heti Balttian maiden itsenäistyttyä. Venäjä aiheutti toimillaan konflikteja Virossa, joskaan ei niin laajasti kuin Kreml oli toivonut ja näin ne saatiinkin tukahdutettua. Viro on saanut kestää myös valtiotason uhkailuja, esimerkiksi ennen kuin liittyivät EU:hun ja NATOon: Yksikään virolainen ei jää maahan kun Venäjä valloittaa sen vaan heidät siirretään muualle Venäjällä.

“Moskova haluaa konflikteja.” – tämä olisi kaikkien hyvä ymmärtää kun mietitään mitä Suomessakin tapahtuu jatkuvasti. Kun kansa jakautuu kahtia, on se juuri sitä mitä Moskova haluaa ja sitä he edistävät aktiivisesti. Kirjassa nimeltä mainitut henkilöt jotka ovat jatkaneet Aron ahdistelua jo vuosia ovat tyyppiesimerkki Venäjän rahoittamasta toiminnasta Suomessa. He ovat saaneet tuomioita, mutta toiminta jatkuu silti koko ajan. Nykyisinhän se toimivatkin jo avoimesti Venäjän kanssa yhteistoiminnassa.

Hyvää luettavaa. Pitää silmät auki naapurin suhteen.

Ronja Jentzsch trilogian päätösosa. (Linkit ensimmäiseen ja toiseen osaan.)

Ronja ja hänen työparinsa Janne ovat mukana iskuryhmässä jossa on nyt myös poliisin ulkopuolelta tullut mies. Kun edellisen kirjan jäljiltä ollaan tilanteessa missä on enää vaikea luottaa edes työkaveriinsa niin uuden ihmisen tuleminen ryhmään ei ole luottamusta herättävää. Heidän ryhmänsä tavoitteena on kuitenkin löytää kateissa oleva muistitikku jonka olisi pitänyt olla repussa minkä Kristian oli löytänyt aikaisemmin. Kristian ei ollut repun löytäessään tietoinen tästä muusta kiinnostavasta materiaalista joka oli kätketty reppuun.

Haaparannan kaupungintaloon hyökätään ja useita kunnanvaltuutettuja saa surmansa. Hyökkääjät ovat melkein lapsia vielä ja epäilykset heräävät että taustalla on jokin laajempi ulkomaalainen taho joka on värvännyt nämä nuoret militanttiryhmään. Taistelut leviävät ja Kemin alueesta tulee lähes sotatanner.

Yksityinen suuri sairaala on ollut aikaisemminkin ihmettelyn alla huumeiden levitessä nopeasti Suomen ja Ruotsin puolella. Nyt epäilyt sairaalan tarkoitusperistä vahvistuvat ja kiinalaisten toiminta alueella herättää epäilyksiä.

Tämä trilogia oli melkoinen toimintapläjäys ja kannattaa ehdottomasti varata kaikki kirjat viereensä ettei tule taukoa lukemisessa.

Ronja Jentzsch trilogian toinen osa. (Linkit ensimmäiseen ja kolmanteen osaan.)

Suuri fentanyylilasti jää kiinni tullissa. Määrä on huomattavan suuri Suomen markkinoille ja kontti missä se tuodaan, takavarikoidaan. Jostain syystä kontti haetaan takavarikosta Supon määräyksellä ja sattuman oikusta tästä päätyy tieto paikalliselle poliisille hyvin nopeasti. Miksi kontti vietiin pois? Lastia ei oltu ehditty purkaa joten oli epäselvää mitä kontti todellisuudessa sisälsi.

Kristian jatkaa elämäänsä tyttärensä kanssa kahdestaan mutta kaikki ei mene niin kuin pitäisi. Häntä ja hänen läheisiään aletaan uhkailemaan sillä löydettyjen rahojen mukana repussa on ollut myös jotain muuta mistä Kristianilla ei ole mitään tietoa. Vaarassa ovat ainakin hänen tyttärensä ja siskonsa ellei hän pysty toimittamaan puuttuvia muistikortteja uhkailijoille. Rahoista he eivät ole kiinnostuneita, joten taustalla on jotain muutakin kuin pelkkää huumebisnestä.

Nuoria alkaa kuolla fentanyylin yliannostuksiin minkä ei pitäisi olla mahdollista ottaen huomioon markkinoille päätyneiden pillereiden pitoisuudet. Ovatko pillerit ihan normaaleita lääkkeitä vai mikä on tässä takana? Vähitellen alkaa tilanne selkiytymään ja syy selviää vaarallisuuteen.

Erittäin vahvaa toimintaa tässä sarjan toisessakin osassa.

Ronja Jentzsch trilogian ensimmäinen osa. (Linkit toiseen ja kolmanteen osaan.)

Ronja toimii poliisina Kemin poliisilaitoksella. Uusia huumeita alkaa liikkua alueella ja ne osoittautuvat hyvinkin vaarallisiksi. Nuoria alkaa kuolla otettuaan näitä pillereitä.

Tullissa työskentelevä Kristian on naimisissa Lindan kanssa ja heillä on pieni tyttö Laura. Linda pahoinpitelee Kristiania säännöllisesti ja tämä yrittää keksiä keinoja päästä pakoon Lauran kanssa. Yllättäen hänelle tulee mahdollisuus sillä hän löytää raharepun kätkettynä kauppakeskukseen. Rahan alkuperä on mysteeri mutta tässä hän näkee tilaisuutensa tulleen. Hän kysyy ystävältään Mikalta apua ja tämä lupaakin auttaa rahojen kanssa. Mika haluaa kuitenkin vastapalveluksen Kristianilta, sillä tämä voi auttaa tullissa kun Mika kuljettaa tavaraa rajan yli Ruotsin puolelta.

Toimintapainotteinen kirja ja kannattaa lukea kaikki kirjat peräkkäin sillä tapahtumasarjat jatkuvat hyvin kirjasta toiseen.

Jackson Lamb ja Slough Housen agenttien kaatopaikan luupäät ovat jälleen vauhdissa. Entinen MI5:n työntekijä löytyy kuolleena bussista. Jackson Lamb alkaa itse henkilökohtaisesti tutkia tätä vaikka hänelle on vieras asia nousta ylös työtuolistaan. Tutkimuksen yhteydessä löytyy yllättävä kytkös vanhoihin nukkuviin venäläisiin agentteihin.

Samaan aikaan on Lontooseen tulossa vierailulle venäläinen oligarkki ja agenttien arvoasteikolla keinoja kaihtamatta nousemaan pyrkivä James Webb on päättänyt käyttää tilaisuutensa hyväksi. Hän värvää Slough Housesta kaksi luupäätä varmistamaan vieraan turvallisuuden. Jossain vaiheessa tämä keikka alkaa haiskahtaa. Slough Housessa ryhdytään tutkimaan venäläisen taustaa ja sieltä paljastuu omituisia asioita.

Ainakin nämä kaksi sarjan ensimmäistä kirjaa toimivat aika huonosti äänikirjoina. Tilanteen siirtymistä toiseen paikkaan ja henkilöihin ei välttämättä huomaa kuunnellessa vaan tarina tuntuu jatkuvan suoraan edellisestä kohtauksesta, yllätys voi olla suuri kun jossain vaiheessa huomaa että eri henkilöt ovat tällä kertaa tarinoimassa. Kirjaa lukiessa tämä saattaa olla helpommin huomattavissa. Jos tämän seikan pystyy sivuuttamaan niin tämä on ihan hauskaa viihdettä. Edelleen olen sitä mieltä että näistä kirjoista tehty Slow Horses Apple TV+:n sarja on jopa parempi kuin lähtöteokset, henkilöt siinä ovat astetta räväkämpiä ja etenkin Gary Oldman Jackson Lambina on aivan loistava.

Disinformaatio, misinformaatio, malinformaatio: valehdellaan tahallisesti, jaetaan tahattomasti väärää informaatiota tai jaetaan oikeaa informaatiota vahingoittamistarkoituksessa. Kaikkea tätä tehdään etenkin verkossa jatkuvasti ja se valuu myös onnistuessaan tiedotusvälineisiin. Vaikka kaikki tekevät jossain määrin tätä niin tällä hetkellä suurin lähde kaikelle väärälle informaatiolle on meidän itärajan takana.

Venäjä on jo pitkään ollut informaatiovaikuttamisen suurvalta. Se on pystynyt vaikuttamaan niin Brexit vaaleihin Britanniassa kuin 2016 USA:n presidentinvaaleihin. Kirjassa käydään läpi paljon asioita liittyen tähän sekä moneen muuhunkin asiaan kuten Donald Trumpin nykyisen suosion taustaan.

Venäjän ja muiden vihamielisten maiden tavoitteena on rikkoa yhtenäisyyttä kulloisessakin kohdevaltiossa. Tätä on havaittavissa jokaisessa Euroopan maassa tänä päivänäkin. Miksi ihmeessä meilläkin on jakolinjat syventyneet kansakunnan keskuudessa? Ihan itsestäänkö? No ei, Venäjä tarkoituksenmukaisesti tukee tiettyjä tahoja, käyttää botteja ja “hyödyllisiä idiootteja” levittämään omaa viestiään sosiaalisessa mediassa.

Suomen onni on koululaitoksen tuoma hyvä sivistystaso, joten suomalaiset ovat valmiimpia ymmärtämään milloin joku yrittää vääristämällä vaikuttamaan meidän mielipiteisiin. Toisaalta, monessa muussa maassa ollaan huomattavasti haavoittuvampia tällaiseen vaikutustapaan. Meilläkin täytyy olla tarkkana koska tiedotusvälineisiin on myös pesiytynyt näitä enemmän tai vähemmän julkisesti Venäjää symppaavia tahoja. Radioasemiakin Venäjä yritti viime vuosikymmenellä ostaa Suomesta, mutta onneksi silloisessa liikenneministeriössä oltiin tarkkana.

Kirjassa oli paljon hyvää asiaa, joskin kun itse olen viime vuosina muistakin lähteistä asioihin tutustunut niin varsinaista uutta ei ole aivan hirveästi. Vaikka asiat olisivat tuttuja niin tämä kirja on siitä huolimatta hyvä kooste siitä mihin informaatiovaikuttamisella pyritään ja miten sitä toteutetaan. Kertaus on… jne. Suosittelen kaikille tätä luettavaksi!