Satunnainen lukija

Aikansa tunnettu rikollinen Osmo “Lusu” Ahlqvist ammuttiin kotonaan vuonna 1995. Vierailulle tullut mies ampui tämän kylmäverisesti hänen lastensa edessä. Lusun nuorin lapsista sai myös osuman päähänsä, mutta hän selvisi siitä vaikka menettikin kuulon toisesta korvasta.

Kirja on kahden toimittajan ja Lusun tyttären Sinin kertomus Lusun elämästä. Kotona hän eli normaalia elämää mutta kodin ulkopuolella hän oli yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista rikollisista. Tämä puoli hänestä selvisi lapsille vasta kuoleman jälkeen. Vaikka he olivat vierailleet joskus vankilassakin tapaamassa isäänsä, heille oli kerrottu että paikka oli lelutehdas ja isä joutui tekemään pitkiä työvuoroja. En tiedä miten vanhemmat lapset ovat voineet tämän uskoa, mutta näin kirjoittajat väittävät.

Peruskoulu alkoi Lusun osalta hyvin ja hän oli erittäin hyvä oppilas. Jossain vaiheessa asiat alkoivat kuitenkin mennä vikaan ja lopulta sosialitoimi päätti sijoittaa hänet poikakotiin. Poikakodin tarkoitus oli karistaa asukkaistaan rikollinen tausta vaikka väkivalloin 1960-luvulla mikä johti täysin päinvastaiseen lopputulokseen. Se koulutus kasvatti pikkurikollisista todellisia rikollisia. Näin kävi Lusullekin.

Vuosien varrella hänestä tuli merkittävä toimija rikollispiireissä. Lopulta 1990-luvulle tultaessa hän sekaantui myös huumekauppaan, mikä oli rahakasta mutta toisaalta myös hyvin vaarallista liiketoimintaa. Hän tuli astuneeksi myös alalla jo toimineiden varpaille ja on mahdollista että tämä koitui hänen kohtalokseen. Todisteita palkkamurhasta ei koskaan löytynyt, vaikka hyvin paljon sellaisia epäilyksiä oli ilmoilla. Toisaalta myös on herännyt epäilyjä siitä että poliisit olisivat sotkeentuneet tuolloin huumekaupan suojeluun, joten senkin takia palkkamurhan osalta tutkimukset ovat saattaneet päätyä yllättäen umpikujaan.

Ihan hyvä ja värikkäästi kirjoitettu kirja, joskin saattaa antaa edelleen vähän turhankin loisteliaan kuvan rikollisen elämästä. Kirjan jälkeen jää miettimään että mitä kaikkea taustalla on tapahtunut mikä ei koskaan ole paljastunut. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Kalevi Arosuon ja Juho Tulikosken pyörittämä etsivätoimisto saa haastavan tehtävän kun Totuuden veljeskunnan perustaneen Konradin poika Lauri saapuu heidän luokseen. Konrad ja hänen kaksoisveljensä Edvard ovat pyörittäneet tätä salaperäistä seuraa yhdessä perustamisesta alkaen ja yllättäen molemmat olivat saaneet sydänkohtauksen melkein samanaikaisesti. Edvard oli kuollut mutta Konrad oli selvinnyt kohtauksesta hengissä.

Tämä aiheuttaa muutoksia myös veljeskunnassa ja Laurilla on omat epäilynsä siitä että sydänkohtaukset olisivat rikollisella tavalla aiheutettuja. Juho ottaa tehtävässä vaarallisemman roolin ja soluttautuu mukaan Totuuden veljeskunnan toimintaan jotta pystyisi paremmin ottamaan selvää mitä oikeasti on voinut tapahtua.

Tässä Murhan vuosi -sarjan kahdeksannessa osassa alkaa myös selviämään entisen poliisin Kalevi Arosuon taustalla olevia asioita. Poliisi on tutkinut uudelleen kuluvan vuoden aikana hänen aikaisempaa toimintaansa silloin kun hän oli vielä toiminut poliisina. Myös Kalevin veljen, Voiton, toiminnasta ja kuolemasta alkaa löytyä lisää paljastuksia.

Tähän kirjasarjaan jää pahasti koukkuun ja Syyskuun surmanloukku on jo varauksessa kirjastosta. Sillä tosin näyttää olevan aika pitkä varausjono, joten sitä joutuukin hetken odottelemaan. Lokakuun tapahtumia joutunee odottamaan vielä paljon pitempään, sillä syyskuukin on vasta ihan äskettäin julkaistu.

Raid palaa Suomeen avustamaan sukulaistaan jonka poika on joutunut vaikeuksiin sotkeennuttuaan pillerisalakuljetukseen. Ruotsissa Raid on juuri päästänyt päiviltään erään rikollispomon ja häntä jahdataan siellä sekä rikollisten että poliisin toimesta joten paluu Suomeen osuu hyvään ajankohtaan.

Salakuljetus on osoittautunut sen verran kannattavaksi että pikkutekijästä halutaan päästä eroon ja mukaan astuu astetta kovempi rikollisjengi. Bussikuski, joka aikaisemmin oli hoitanut kuljetuksia Murmanskista Saksaan, saa luodista ja hänen ruumiinsa löytyy Helsingistä lumenkaatopaikalta.

Raidin vanha kaveri Sundman on taas lapissa tekemässä pornoelokuvaa johon osallistuu myös Saksassa toimiva moguli rahoittajana. Tässä vaiheessa kytköksiä rupeaa löytymään enemmänkin ja jäljet johtavat häikäilemättömään itäeurooppalaiseen gangsteriin ja hänen alaisiinsa.

Raidin tehtäväksi jää vähän kovemmalla kädellä selvitellä tilannetta sukulaispoikansa suojelemiseksi ja lisäruumiilta ei voida välttyä. Vaikka poliisilla on omat epäilynsä Raidin osallisuudesta tapahtumiin, eivät he saa todisteita häntä vastaan.

Tämä oli turvallinen perusdekkari, jonka kuunteli ihan mielellään.

JP Koskisen Murhan vuosi -sarja on edennyt jo heinäkuulle. Kalevi Arosuo ja Juhani Tulikoski saavat jälleen uuden tapauksen tutkittavakseen kun miehensä murhasta tuomitun Hillevin veli Raimo tulee etsiväkaksikon luokse ja palkkaa nämä tutkimaan tapausta sillä hän on varma ettei hänen siskonsa ole voinut murhata ketään.

Todisteet ja Hillevin tunnustus ovat kuitenkin vahva näyttö siitä että hän on murhan takana, mutta Arosuo päättää siitä huolimatta ottaa tapauksen tutkittavakseen, tuleehan siitä rahaa toimistolle. Tilanne mutkistuu kuitenkin nopeasti ja on selvää että tämä ei olekaan aivan tavallinen pariskunnan välinen riitatapaus. Monia muitakin ihmisiä liittyy jotenkin rikokseen.

Tulikoski sai luodista kesäkuun tutkimuksen yhteydessä ja lääkitys on saanut hänet näkemään varsin vallattomia unia. Tästä johtuen rinnakkaistarina etenee aina Tulikosken nukkuessa, joten siinäkin on oma jännityksensä.

Kirjasarja jatkuu edelleen koukuttavasti ja seuraava osa odottaa jo vuoroaan puhelimessa.

Jari Eklund kuului aikanaan moottoripyöräkerhoon, mutta 2007 hän tuli tilanteeseen missä oli pakko tehdä ratkaisu. Kuinka pitkälle hän halusi mennä rikollisella tiellä. Hän päätti jättää sen elämän taakseen.

Tämä kirja on mielenkiintoinen tarina Eklundin motoristielämästä nuoruudesta aina tuohon vuoteen 2007 saakka. Tarina vie siihen maailmaan joka itselleni on täysin vieras. Määritelmän mukaan vapaa elämä selvästi voi tarkoittaa ihmisille eri asioita. Omakin elämä on vapaata joskin kontrolloitua siten että asiat ovat pääasiassa järjestyksessä. Eklundin kaltaisille kavereille tämä varmaankin olisi kahlittua elämää ja hänen määritelmänsä vapaalle elämälle oli jotain aivan muuta, ainakin vielä silloin kun hän osallistui moottoripyöräjengien toimintaan.

Kirjan nimen mukainen “prosentti” juontaa juurensa 1940-luvulle jolloin motoristien joukkotappelun jälkeen heidän järjestön nokkamies meni sanomaan että 99% motoristeista on kunnollisia. Tästä johtuen nämä jotka eivät katsoneet itsensä kuuluvan tuohon kunnollisten ja lainkuuliaisten joukkoon, ottivat käyttöön “1%” -merkin ja näin syntyi prosenttijengit.

Kirja antaa aavistuksen tuosta prosenttijengin elämästä, paljon tarinoita mutta melko varmaa on että kirjasta on jätetty jotain tapahtumia poiskin. Yhtä kaikki, se oli kivaa kuunneltavaa ja kertoo tästä “rinnakkaistodellisuudesta” joka meidänkin ympärillä on ja näkyy vain satunnaisesti kun liikenteessä nähdään liivijengiläisiä.

Aki Sirkesalo nousi suomalaisen musiikkiviihteen tähdeksi 1990-luvulla, ensin Veeti and the Velvets jäsenenä ja sittemmin sooloartistina. Kirja on kasattu eri ihmisten haastatteluista. Akin läheiset, bändin jäsenet sekä myös muut musiikkipiireistä tutut ihmiset kertovat Akin tiestä lapsuudesta aina uran ennenaikaiseen loppuun. Kirja, kuten Akin julkinen elämäkin silloin, keskittyy pelkästään musiikilliseen puoleen. Hän ei koskaan halunnut tuoda perhe-elämäänsä julkisuuteen muuta kuin sen mikä oli pakko.

Kirjasta käy hienosti ilmi miten välitön ihminen Aki oli, hän ei nostanut itseään ikinä ylitse muiden. Muun muassa hän ja hänen loppuaikojen yhtyeensä Lemmen Jättiläiset olivat kuin kavereita keikkamatkoilla. Hän oli aina mukana kun pitkien keikkamatkojen huviksi keksittiin erilaisia juttuja.

Musiikillisesti Sirkesalo oli pedantti. Kaikki asiat piti tehdä viimeisen päälle huolellisesti ja hän joskus jopa tuskastui siitä jos jouduttiin tekemään asioita nopeasti ja kiireellä. Akista on varmasti myös aikalaisille jäänyt mieleen hänen tyylinsä pukeutua. Siinä ei ollut mitään rokkitähden elkeitä, vaan kaikki oli aina tyylikästä ja viimeisen päälle mietittyä. Paita ei saanut lepattaa missään vaiheessa.

Aavistuksen Akin ja minunkin tiet ristesivät 2000-luvun alussa, kun tyttäreni sekä Akin poika olivat samassa URSAn lasten tähtikerhossa. Siellä toimistolla Helsingissä istuskelimme yleensä kahdestaan odottamassa kerhon ajan. Kotiin sieltä ei viitsinyt lähteä ajelemaan, matkaa kun oli sen verran paljon että korkeintaan olisi ehtinyt käydä kotiovella kääntymässä. Kun kuulin että Akin koko perhe oli menehtynyt lomamatkallaan Thaimaassa tsunamin iskeydyttyä lomakohteeseen, oli kauhea olo miettiä sitä että vain jokin aika sitten lapset olivat vielä olleet samassa kerhossa.

Hyvä kirja ja tuo varmasti muistoja mieleen aikanaan hänen musiikkia kuunnelleille. Kannattaa lukea!

Tämä on John Rebus -sarjan ensimmäinen teos. Pari myöhempää olen jo aikaisemmin lukenut, mutta nyt vasta löysin tämän aivan ensimmäisen kirjan mistä tapahtumat ovat lähteneet liikkeelle.

Edinburghissa katoaa lapsia ja heidät kaikki löydetään kuolleina. Tapaus on täysi mysteeri poliisivoimille jotka keskittävät kaikki voimansa näiden rikosten tutkintaan. Myös John Rebus joutuu tutkintaan mukaan vaikkakin vastahakoisesti. Hän on saanut samaan aikaan nimettömiä kirjeitä jotka eivät ole niinkään uhkauksia, vaan käsittämättömiä viestejä. Näistäkin johtuen hänen mielentilansa ei ole paras mahdollinen tutkimaan nyt näitä lapsiin kohdistuneita tapauksia.

Rebus on entinen SAS erikoisjoukkojen sotilas, eronnut ja yhden tytön isä. Hänen elämänsä ei ole ehkä ihan raiteillaan, joten päässä liikkuu monia asioita poliisintyön lisäksi. Kun asiat lähtevät etenemään tapauksen tutkinnan myötä, alkaa myös hänen menneisyydestään tulla enemmän hämäriä asioita esille.

Tämä oli hyvä aloitus kirjasarjalle, jossa onkin jo 24 teosta tähän päivään mennessä. Olisipa voinut vaikka aloittaa tämän sarjan lukemisen tästä kirjasta. Edinburghin kaupungin alle jääneet vanhat kadut ja muut rakennelmat tuntuvat olevan jonkinlaisessa roolissa ainakin näissä kolmessa lukemassani kirjassa. Ne olisivat ehkä ihan mielenkiintoisia vierailupaikkoja jos joskus sinne päin maailmaa pääsee käymään.

Ritva Ikävalko saapuu Arosuon ja Tulikosken etsivätoimistolle. Hänen miehensä Janne on kadonnut, mutta syystä tai toisesta Ritva ei halua poliisin tutkivan asiaa. Koska tämä on kaupungin ainoa etsivätoimisto niin he ottavat tapauksen käsiteltäväksi.

Janne on ennenkin ollut omilla teillään kavereiden kanssa joten kukaan ei ole alkuun huolissaan. Mutta Jannen taustalta alkaa löytyä pikavippejä ja velkaantumista. Tutkinnan edetessä saadaan selville että samaan soppaan ovat monet jo lusikkansa laittaneet sukulaisista ja moottoripyöräjengeistä lähtien. Tilanne kuumenee ja ruumiita tulee jälleen lisää. Tämän kirjasarjan täytyy olla Hämeenlinnalle väkivaltaisten kuolemien suhteen melko ankea vuosi, lisää lienee tulossa seuraavissa jatko-osissa.

Tämä kirja oli oikein mukavaa kuunneltavaa ja nyt kun on kolme osaa kuunnellut lähes putkeen, pääsee kokonaisuuteen taas paremmin sisään. Suosittelen ehdottomasti koko sarjaa, näin kuuden ensimmäisen osan pohjalta. Jatkoa seuraa.

Pekka Virkki perkaa suomettumisen ja jälkisuomettumisen aikaa eli YYA-sopimuksen mukanaan tuomaa rähmälläänoloa Neuvostoliiton suuntaan sekä maan hajoamisen jälkeistä aikaa kun vanhat asenteet eivät vain halunneet muuttua ja Venäjää kohtaan oltiin samalla tavalla kallellaan.

Vuosien varrella on huomattu miten vanhat poliitikot eivät ole voineet luopua vanhoista asentiesta vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Paljon asioita on ihmisten huulilla, mutta kunnollista asioiden käsittelyä ei ole julksesti tehty, joten kaikki asiat ovat jääneet kyräilyn tasolle. Nämä ovat edelleen voimissa sillä näitä NL:n ja Venäjän ymmärtäjiä on edelleen Suomen politiikassa mukana. Tämä taas vaikuttaa aika vahvasti myös nykyisiin asenteisiin ja luo epäilemättä vastakkainasettelua monissa asioissa.

Kirjassa painotetaan sitä että olisi viimein syytä lähteä avaamaan nykyisten ja entisten vielä elossaolevien poliitikkojen taustaa ja heidän kytköksiään NL:ään ja Venäjään. Kaikkihan ovat jo huomanneet sen että meillä on ollut ihmeellistä suhmurointia aivan viime aikoihin asti liittyen Venäjän toimintaan. Rahan perässä juosseet entiset poliitikot ovat täysin rinnoin edistäneet Venäjän pyrkimyksiä ja nämä pyrkimykset ovat johtaneet lopulta nykyiseen sotatilaan joka koskettaa meitä ja joka uhkaa meidän tuntemaamme demokratiaa.

Itselle henkilökohtaisesti kirja oli jotenkin hankalasti luettava. Monen asian joutui tavaamaan uudelleen kun en ollut varma mitä lauseessa yritettiin sanoa. Yhtä kaikki näistä omista mielipiteistä huolimatta, kirja oli erittäin hyvä kattaus siitä mitä suomettuminen oli ja jälkisuomettuminen on edelleen. Se ei ole pelkästään rähmälläänoloa itään, vaan se pitää sisällään myös monta muuta asiaa, lähtien meidän piilokorruptiosta mikä ei ole näkyvissä missään korruptiotutkimuksissa maailmanlaajuisesti ja jatkuen moneen muuhun asiaan yhteiskunnassamme. Meillä ei työnnetä tonnia poliisille tiskin alta, mutta korruptio elää piilossa puoluepolitiikan suojissa.

Kannattaa ehdottomasti lukea niin ymmärtää mitä kaikkea on tapahtunut julkisuudeltakin piilossa viimeisten vuosikymmenten aikana.

Asianajaja Kari Eriksson on erikoistunut henkirikoksiin ja toimii näistä syytettyinä olevien puolustusasianajajana. Tässä kirjassa hän kertoo muutamasta mielenkiintoisemmasta tapauksesta mitä hän on hoitanut ja mihin hän on saanut asianosaisilta luvan.

Monen henkirikoksen taustalla on mielenterveysongelmia tai lapsuuden kotioloista lähteneitä rikoskierteitä. Kuten kirjailija sanoo, mielenterveysongelmiin pitäisi puuttua ennen kuin mitään vakavampaa on tapahtunut. Nyt käy usein niin että ensin tarvitaan henkirikos ennen kuin ongelmia ruvetaan tosissaan tutkimaan. Se on kaikkien kannalta myöhäistä.

Kirjassa tulee esille myös tilanteita missä poliisi on tutkinut tapausta vajavaisesti tai oikeus ei ole täysin toiminut oikeudenmukaisesti syytettyä kohtaan johtuen asenteellisista ongelmista. Tapaukset menevät yleensä jatkokäsittelyyn hovioikeuteen, missä käräjäoikeuden antama tuomio voi muuttua täysin. Henkirikosten tutkinta perustuu kuitenkin todisteiden ohella ihmisten, sekä syytetyn että todistajien, kertomuksiin jotka myös voivat tutkimusten edetessä muuttua tai sitten niiden tulkinta on syystä tai toisesta vaikeaa. Helppoa näiden tapausten tutkiminen ei aina ole.

Tämä kirja herättää pientä huolta siihen että onko kaikki tuomiot aina oikeita vai onko syyttömiäkin kärsimässä tuomioita. Tässä on tietysti vain yhden henkilön kertomus tapahtumista, joten sen suhteen pitää olla myös vähän varauksellinen tätä lukiessa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä kirja missä pääsee vähän enemmän sisälle henkirikoksiin ja miten niitä käsitellään. Lehdistön kertomuksista ei välttämättä saa lainkaan oikeaa kuvaa tapauksista ja tämä tarjoaa toisenlaisen näkökulman lööppien taakse. Kannattaa lukea.