Satunnainen lukija

Tämä on yhdeksäs kirja JP Koskisen murhan vuosi kirjasarjassa. Kalevi Arosuo ja Juho Tulikoski saavat tehtäväksi selvittää Antero Kuurakallion pojan katoamista. Rauhanturvatehtävissä toimineesta pojasta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään ja Antero epäilee että jotain hämärää voisi olla tekeillä. Kun kaksikko alkaa selvittää syvemmin tapahtumia, ilmenee siinä myös muutama vaarallinen kokonaisuuteen liittyvä asia.

Tämä oli jälleen taattua Koskista ja seuraavaa osaa joutunee odottelemaan vähän turhankin kauan. Edelliset kolme kirjaa kuuntelin putkeen joten silloin pääsi etsiväkaksikon elämään paremmin sisälle. Näiden yksittäisten kirjakohtaiste tapahtumien rinnalla etenee kuitenkin laajempi tarina ja minulla tuntuu aina unohtuvan osa niistä jolloin kuunteleminen aiheuttaa pientä tuskaa kun en muista ihmisiä ja kaikkia tapahtumia. Kun tämä sarja aikanaan valmistuu niin otan tehtäväkseni lukea/kuunnella kaikki läpi yhteen menoon.

Juha Heinonen oli matkalla kotiin Orimattilaan heinäkuussa 2001 parin tutun ja muutaman hänelle ennalta tuntemattoman miehen kanssa jotka olivat kyytiä halunneet. Matka päättyi kuitenkin traagisesti kesken kaiken kahden miehen kuolemaan. Molemmat oli ammuttu ja toinen oli myös poltettu auton mukana jotta jäljet olisi saanut peitettyä. Tästä alkoi 14 vuoden tuomion kärsiminen toisen miehen kanssa yhteisin tuumin tehdyn kahden murhan takia.

Tämä hänen itsensä kirjoittama kirja sivuuttaa sujuvasti varsinaisen tuomioon johtaneen tapahtuman ja siitä jää kuva että syytön mies olisi tuomittu. Muualta kun vähän penkoo lisätietoa niin ilmeisesti tuomio meni kuitenkin aivan oikein. Tässä tarinassa on avainasemassa vankilassa vietetty aika ja miten siellä on eletty ja aikaa vietetty.

Heinonen harrasti paljon kirjoittamista ja savitöitä. Hänen kirjoittamiaan näytelmiä on julkaistu jo hänen vankilassa ollessaan. Muuten kirjan tarinat vankilaelämästä ovat samankaltaisia kuin kirjoissa joita olen jo muutaman lukenut ja joista sanoin että nyt riittää vähäksi aikaa tällaiset tarinat. No, vielä tämä meni samaan putkeen.

Olisin ehkä kaivannut vähän enemmän tarinaa itse kirjoittamiseen käytetystä ajasta ja mitä silloin on hänen mielessään liikkunut. Nämä hetket menivät ohi vähän vain lipaisten eikä niihin missään vaiheessa oikein syvemmin paneuduttu vaikka niitä kuunnellessa odotti.

Ihan ok kirja kuitenkin kuunneltavaksi (äänikirja luonnollisesti kyseessä taas) ja tarina eteni ihan sujuvasti. Mutta NYT jätän nämä true crime teokset vähäksi aikaa.

Jaakko Iloniemi on itselle tuttu enimmäkseen nimeltä, sen enempää en ole koskaan hänen toimiaan seurannut. Tämä todennäköisesti senkin takia että hän on toiminut valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla vähän aikaisemmin kuin itseä nuo asiat ovat suuremmin kiinnostaneet.

Kirjassa puidaan paljon asioita toisen maailmansodan jälkeen kun Suomi eli suomettumisen aikaa ja itään päin kumarreltiin asiassa kuin asiassa. Iloniemi ei niinkään lämmennyt Neuvostoliitolle missään vaiheessa vaan hän oli hyvinkin länsimaisen yhteiskunnan kannattaja, mutta osasi toimia kuitenkin tarvittaessa myös Suomen silloisen politiikan mukaisesti. Reaalipoliitikkona hän tunnusti tosiasiat ja oli myös NATO jäsenyyden kannalla.

Iloniemi oli perustamassa Paasikivi-seuraa ja hän toimi vahvasti järjestelemässä ETYK kokousta vuosien ajan joka lopulta pidettiin Helsingissä 1975. Sen jälkeen hän on toiminut myös Suomen suurlähettiläänä Washingtonissa aina vuoteen 1983 asti minkä jälkeen hän jätti diplomaatin tehtävät ja siirtyi muihin töihin.

Tämä oli hyvä kirja ja se antoi myös leikkauksen Suomen sisä- ja ulkopolitiikasta etenkin kylmän sodan ajalta. Suosittelen lukemaan ihan senkin puolesta että siitä saa kuvan ja taustatietoa menneeseen aikaan, silloin kun Neuvostoliittokin oli vielä voimissaan. Moni asia oli vähällä muuttua tuon NL:n hajoamisen jälkeen, mutta kuten nyt tiedämme, se oli vain harhakuvitelmaa.

Janne “Nacci” Tranberg on tullut vuosien varrella tutuksi etenkin iltapäivälehtiä seuraaville. Hän toimi lähes 20 vuoden ajan MC Canonballissa ja vuosina 2012-2017 sen johtajana aina potkuihinsa saakka. Kirjan kirjoittamisen aikaan hän oli pakomatkalla Euroopassa mutta on sen jälkeen jäänyt kiinni ja luovutettu Suomeen. Tämä oli ihan mielenkiintoinen tarina rikollisen elämästä Suomessa ja sisältää paljon yksityiskohtia monesta rikollisesta toiminnasta mihin keskivertoihminen ei koskaan törmää.

Kirjan sävy oli rikolliselämän suhteen ehkä vähän turhan positiivinen, mutta niin hän on itse varmaankin elämänsä kokenut ja siten myös halunnut tarinansa kertoa. Elämä on ollut vaiherikasta, eikä hänestä ilmeisesti olisi ollut koskaan viettämään normaalia työssäkäyvän ihmisen arkea. Toki energian olisi voinut ehkä kanavoida muuallekin kuin rikolliseen toimintaan. Valitusta elämäntavasta ovat ohessa kärsineet myös oma perhe ja muut läheiset.

Yllättävää kyllä, kirjassa tulee paikoin esiin uhriutuminen, mm. silloin kun puhutaan läheisten kokemista kärsimyksistä sen takia että he joutuvat poliisin kuulustelemiksi tai lapsi näkee isänsä pidätyksen. Jos on rikolliselle tielle lähtenyt, saa myös varautua että se on oma vika jos läheiset siitä kärsivät ja siitä on turha vierittää syytä muiden niskoille. Poliisi tekee työnsä.

Kirja eteni ihan loogisesti, ehkä äänikirjassa häiritsevänä pienenä yksityiskohtana oli muiden ihmisten kertomat kohdat jolloin kertoja mainittiin vasta tämän kyseisen kohdan jälkeen. Tavallista kirjaa lukiessa kertojan vaihtuminen tulee kenties selvemmin esille, mutta äänikirjan ollessa kyseessä huomasi yhtäkkiä kuuntelevansa kohtaa jota kertoikin joku muu.

Nyt kun on muutaman näitä rikolliskirjoja lukenut, niin ne toistavat vähän liikaa itseään. Kaikkien rikollisten elämä on kulkenut suht samaa polkua joten siinä varmaan se syy. Tämä ei ole siis kritiikki tätä kirjaa kohtaan, mutta noin yleisesti ottaen samankaltaisia kirjoja ei ehkä kannata lukea liian montaa. Genressään tämä on toisaalta ihan hyvä, joten ei ole huono valinta jos jonkun näistä haluaa lukea.

Kihlman on ketku yrittäjä. Hänestä ei pidä kukaan ja lopulta jotkut kidnappaavat hänet. Kihlman pahoinpidellään ja häneltä kiristetään rahaa useampi miljoona markkaa. Sen lisäksi häneltä viedään papereita joista verottaja voisi olla hyvinkin kiinnostunut. Poliisi ei voi oikein Kihlmania auttaa ilman että hän joutuisi paljastamaan firmojensa taustat ja sitä hän ei halua tehdä.

Kihlman päättää palkata Raidin. Raid on torpedo joka osaa hoitaa väkivaltaa hyväksi käyttäen näitä hankalampia asioita. Nyt käy vaan niin että tästä tapauksesta tulee myös Raidille henkilökohtainen ongelma ja hän ei voi enää perääntyä tilanteesta vaikka Kihlman vaimonsa ja tyttärensä painostuksesta olisi valmis jo luovuttamaan.

Tapaus ei ota ratketakseen ja lopulta Raid joutuu myös taipumaan ja keskustelemaan komisario Janssonin kanssa tilanteesta jotta hän saa asiansa eteenpäin. Poliisi olisi hyvin kiinnostunut myös Raidin toiminnasta, mutta hänestä tuntuu kokonaisuudessaan olevan poliisille myös hyötyä joten Janssonkaan ei tätä yritä narauttaa.

Ihan viihdyttävää rikostarinaa. Nykänen oli loistava rikoskirjailija.

Suomessa toimii yksityisetsiviä kaikessa hiljaisuudessa. He eivät hirveästi pidä meteliä itsestään, mutta mainostavat toki toimintaansa pienimuotoisesti. Näillä dekkareilla ei ole samoja valtuuksia kuin poliisilla ja tietoihin käsiksipääsy on käynyt tietosuojan kiristymisen takia merkittävästi viime vuosina.

Kirjassa kymmenkunta yksityisetsivää kertoo tarinoita omista tapauksistaan joita he ovat hoitaneet 1950-luvulta alkaen. Vaikka tv:ssä yksityisetsivillä aseet puhuvat kovin usein niin se ei ole todellisuutta ainakaan Suomessa. Poliisin taustasta on usein hyötyä etenkin näissä perinteisissä varjostus ja urkintatapauksissa. Nykyisin on myös etsiviä jotka hoitavat pelkästään verkkopuolen tutkintaa jolloin ympäristö on hyvinkin erilainen.

Mielenkiintoinen kirja ja kirjassa oli hyviä tarinoita. Miinuksena äänikirjassa oli välillä konekiväärin nopeudella vaihtuvat tarinat joissa ei syvennytty yhtään tarkemmin siihen mitä tutkimuksissa tehtiin vaan ne sivuutettiin hyvin lyhyesti. Tämä ei varmaankaan haittaa luetussa kirjassa yhtä paljon. Mutta kannattaa lukaista jos on kiinnostunut tästä vähän näkymättömämmästä toiminnasta rikosten, pettämisten ja huijausten paljastamisessa.

Kaikkien tuntema muusikko ja runoilija Juice Leskinen syntyi vuonna 1950. Kirja käy läpi Juicen elämää alkaen nuoruudesta ja sen ajan hanttihommista. Nopeasti kuitenkin hänestä alkoi kuoriutua runoilija ja säveltäjä. Ura muusikkona ja suomalaisena supertähtenä urkeni varsin nopeasti.

Muun tarinan ohessa kirjassa käydään läpi myös levyjä ja niiden kappaleiden taustalla olevaa tarinaa. Useimmat laulut ovat Juicen omasta elämästä kertovia, joko iloisia tai surullisia kertomuksia. Yhtenä yksityiskohtana vaikkapa kappale “Juankoski, here I come”, missä lauletaan “kai Seppo teki kepposen ja käy tam tam”. Kun Juice oli tulossa Juankoskelle käymään niin hänen kaverillaan Sepolla oli kilju käymässä. Tätä kiljua he olivat nuoruudessa kutsuneet nimellä “tam tam”. Sekin siis muotoutui lauluksi asti.

Bändielämä tuntui olleen vähintäänkin sekavaa sillä Juicen uran aikana bändit vaihtuivat usein. Yksi syy tähän voi olla Juicen oma levottomuus ja suorasanaisuus, kaikki eivät sitä pitempään jaksaneet. Juice oli sille päälle sattuessaan hyvin piikikäs ja jopa ilkeä. Piikkien kohteeksi joutuivat niin bändikaverit, poliitikot kuin keikalla ollut yleisökin.

Uran edetessä, viini alkoi viedä Juicen elämää yhä enemmän ja se aiheutti suuriakin ongelmia pitkin matkaa. Bändielämä ja alkoholi aiheutti myös eroja vaimoista ja alkoholin aiheuttamat sairaudet olivat myös syy siihen että hän menehtyi jo 56 vuotiaana vuonna 2006.

Paljon oli kirjassa tuttua asiaa, sillä Juicen uraa on ainakin jotenkin tullut aikanaan seurattua. Hyvä kirja, kannattaa lukea.

Kaksi kesäisellä pyöräretkellä ollutta nuorta naista, Eine ja Riitta katoavat mystisesti vuonna 1959. He olivat kiertäneet jo muutaman päivän ajan Suomea ja lähetelleet kortteja yöpymispaikoistaan kotiin. Yhtäkkiä korttien tulo loppuu ja lopulta kun omaiset tekevät ilmoituksen poliisille, katoamista aletaan tutkia.

Kirjassa seurataan ensin tapauksen tutkintaa hyvinkin yksityiskohtaisesti saatavilla olevan materiaalin ja mukana olleiden ihmisten muistikuvien mukaisesti. Kun naisten ruumiit löytyvät muutaman viikon kuluttua Heinäveden Tulilahdelta suohaudasta alkaa ihmisten kuulustelut ja syyllisten etsintä. Moni on muistavinaan mopomiehen joka olisi seurannut naisia ja tutkinnat keskittyvät tämän löytämiseen. Mopoja tuohon aikaan oli tolkuton määrä joten tehtävä ei ollut helppo.

Lopulta poliisit saavat kiinni epäillyn jonka väitetään olleen paikalla murhan aikaan. Tämä on kuitenkin kotoisin Suomen länsirannikolta ja kun murhat ovat tapahtuneet idässä, niin aukkoja teoriassa riittää tilkittäväksi. Lopulta oikeudenkäynti aloitetaan mutta epäilty ehtii tehdä itsemurhan ennen lopullisen tuomion julistamista.

Kirjan perusteella kyseisestä epäillystä jää ainakin varteenotettava epäilys siitä ettei tämä ole voinut tehdä murhaa. Tutkimusmenetelmät yli 60 vuotta sitten olivat kovin puutteelliset nykytekniikkaan verrattuna ja moni asia todistelussa jäikin aika hatarien todisteiden varaan.

Uskomattomat tarkasti koottu selostus murhia edeltävältä ajalta, tapauksesta ja sen tutkinnasta sekä myös oikeudenkäynnistä. Hyvää luettavaa.

Kuuluisa ja rikas entinen NHL-kiekkoilija murhataan kotonaan. Hänen vaimonsa löytyy pahoinpideltynä sängystään. Tapahtumille ei löydy heti selitystä. Mies on pahoinpidellyt toistuvasti vaimoaan, joten epäilyt vaimon osallisuudesta heräävät. Olosuhteet ovat kuitenkin omituiset ja eri tutkintalinjoja putkahtaa esiin.

Älykkääksi kiekkoilijaa ei luonnehdita juurikaan, mutta bisnekset sujuvat sillä tämän isä on mukana niissä. Heidän yrityksensä pörssiin listautuminen olisi ollut juuri kohta edessä, mutta tähden kuolema muutti suunnitelmia tämän suhteen. Liikekumppanit ovat enemmän ja vähemmän sekaisin tilanteesta, mutta hekin joutuvat lopulta murhan tutkimuksiin mukaan. Vanhoja kumppaneita kaivetaan esiin ja jopa turvakodin lääkärin käytöskin osoittautuu kyseenalaiseksi. Mikään ei tunnu sopivan kuvioon ja tutkinnan edessä alkaa löytyä inhottavampia yksityiskohtia.

Aika perinteisen oloinen dekkari, eteni mukavasti ja oli ns. helppo kuunneltava. Ei tarjonnut mitään erityistä, mutta ihan ok viihteen puolelle kääntyy.

New York, elokuu. Taivaalta sataa valkoista puuteria. Lunta? Ei, se oli puhdasta kokaiinia, mikä tappoi satoja ihmisiä kaupungin alueella. Mutta mistä tämä sade johtui? Kaikki alkoi oikeudenkäynnistä minkä seurauksena todisteiden puutteessa vapautettava maailman merkittävimmän huumeparonin poika saa kuitenkin surmansa. Tämä on liian kova pala huumeparonille joka päättää kostaa koko New Yorkin kaupungille.

New Yorkin poliisista eronnut Danny Corcoran värvätään varakkaiden kaupunkilaisten maksamaan yksikköön jonka tavoitteena on taistella terroristeja vastaan. Tämän huippuyksilöistä kootun joukon rajoitteena eivät ole lait, joten he voivat käyttää kyseenalaisiakin keinoja rikollisten torjunnassa.

Tämä huippuyksikkö saa nyt toimenkuvakseen käydä käsiksi tähän huumerikolliseen joka aikoo suorittaa häikäilemättömän teon New Yorkin tuhoamiseksi. Kokaiinisade oli vain alkusoittoa, pieni varoitus siitä mitä on tulossa. Danny kumppaneineen ajautuu melko värikkääseen tapahtumaketjuun missä eri huumeliigatkin tarjoavat apua heille kun nämäkin haluavat taistella markkinaosuuksiensa puolesta.

Kirja oli hyvin kirjoitettu, mutta toinen lukijoista väänsi englantia sellaisella korostuksella että siihen tottuminen vei aikansa. Toisaalta, toisin kuin suomalaisissa äänikirjoissa, lukija eläytyy paremmin tekstiin ja eri henkilöiden puheet on luettu eri äänensävyllä mikä helpottaa usein keskustelun seuraamista. Eli kokonaisuutena ihan kuunneltava teos.