Satunnainen lukija

Vähän jo vanhahko (1998) kirja hojo-hojo mies Jackie Chanin lapsuudesta ja nuoruudesta aina elokuvauran nousuun. Paljon on senkin jälkeen tapahtunut, mutta siitä ehkä löytyy jostain uudempi kirja.

Jackie Chan, silloin vielä Chan Kong-sang, syntyi 1954 Hong Kongissa. Koulumenestystä ei oikein tullut, joten hänen vanhempansa pistivät hänet seitsemänvuotiaana China Drama Academyyn opiskelemaan oopperaa. Koulu oli kuitenkin hyvin hierarkinen, opiskelijat mopottivat nuorempiaan ja koulutusmenetelmät olivat kovia. Kuten Chan itse sanoi kirjassa, koulun opettaja oli hänelle vihatuin ihminen siihen aikaan.

Oopperaesiintyjää Jackiesta ei koskaan tullut, vaan hän lähti stuntman uralle elokuviin. Työt olivat satunnaisia eikä niistä juuri elantoa tullut minimiä enempää. Hiljalleen hän eteni stunttiosista myös aivan näyttelijäksi. Kovan työn kautta hänestä tuli lopulta Aasian alueella hyvinkin tunnettu näyttelijä ja sen jälkeen hän suuntasi katseensa Hollywoodiin. Hän maksoi myös kovaa hintaa stunttiosistaan sillä pahojakin loukkaantumisia uralla on ollut.

Ihan mukiinmenevä kirja, parasta antia oli tuo elokuvaa edeltävä aika: kiinalaisen koulujärjestelmän kasvatus, kädestä suuhun eläminen stuntteja tehden jne. Itseensä uskomalla ja taitojaan käyttäen hän loi lopulta upean uran joka tässä vaiheessa kattaa mm. yli 150 elokuvaa.

Cloud on jättimäinen amerikkalainen yritys, joka kasvoi pienestä tavaroita toimittavasta yrityksestä valtavaksi jättiläiseksi. Työtekijät eivät pelkästään työskentele siellä vaan he asuvat ja elävät elämänsä käytännössä sen sisällä.

Paxton ei ollut halunnut koskaan työskennellä siellä mutta hänen oma yrityksensä oli ajautunut konkurssiin Cloudin painostaessa häntä tekemään yhä tehokkaammin ja halvemmalla tuotettaan, mikä ei lopulta ollut mahdollista. Takaraivossa väijyi mahdollinen kostokin.

Samaan aikaan Cloudiin saapui töihin Zinnia. Hänet oli palkattu kuitenkin toiseen tehtävään jonka takia hän pyrki ja pääsikin Cloudiin töihin. Cloudin tiloissa kaikkia kuitenkin valvotaan jatkuvasti rannekkeen avulla joten huomaamatta liikkuminen oli tehty erittäin vaikeaksi. Tutustuttuaan Paxtoniin joka pistettiin turvallisuustiimiin töihin, hän ajatteli että tästä voisi olla hyötyä jatkossa.

Cloudin perustaja, Gibson Wells sen sijaan ei voi hyvin. Hänellä on syöpä ja hänen elinaikansa on hyvin rajallinen. Hän ei ole ehkä se pidetyin ihminen maailmassa vaikka hän yrittääkin perustella miksi hänen tapansa johtaa ja laajentaa yritystä on nimenomaan se oikea.

Tässä kirjassa on paljon (dystooppisia) vaikutteita nykyisistä jättiyrityksistä ja niiden toimintatavoista. Tietyissä asioissa on menty huomattavasti pidemmälle, mutta mistä tiedämme etteikö se olisi edessä myös todellisuudessa.

Hyvin kirjoitettu kirja. Tämä piti myös mielenkiinnon yllä koko tarinan ajan eikä suvantokohtia juurikaan ollut.

Tämä teos ei ole varsinainen kirja, vaan se on professori Goldmanin tiedettä ja tieteen historiaa käsittelevistä 24 luennosta koottu äänikirja. Goldman käsittelee tietoa ja tiedettä monelta kannalta 1600-luvulta lähtien aina nykypäivään. Mitä tiede on? Mistä tiedämme mikä on totta ja mikä ei? Miten voimme todistaa asioita ja miten voimme luottaa niihin? Näitä ja monia muita kysymyksiä tulee esiin luentojen edetessä.

Jos olet pitänyt yliopiston luentoja tylsinä, niin tämä on jotain muuta. Goldman osaa esittää asiansa hyvin, häntä kuunnellessa ei tarvita slidejä, ei piirtoheitinkalvoja eikä edes liitutaulua. Kirja herättää monia ajatuksia siitä mikä on aikaan ja kulttuurin sidonnaista tutkimuksessa ja laajentaa hyvin sitä perinteistä käsitystä mikä meille on tutkimuksesta syntynyt. Moni asia on ollut eri tavalla historiassa ja silloin ne ovat olleet aivan järkeenkäyviä, mutta nykyään niitä pidetään ehkä vain omituisina tapoina jotka ajan saatossa kehittyivät todelliseksi tieteeksi. On hyvä pitää mielessä että näin varmasti ajatellaan jälleen sadan vuoden kuluttua tämänhetkisestä tutkimuksesta, kaikki kehittyy, myös tutkimus.

Heiki Oja perehtyy Albert Einsteinin ideoihin tämän uran ajalta. Einstein eli kulta-aikaansa 1900-luvun alussa tuottaen ideoita liukuhihnalta, joista tunnetuin lienee yleinen suhteellisuusteoria. Nuorta patenttitoimiston virkailijaa ei otettu aluksi aivan vakavasti tutkijapiireissä, mutta varsin nopeasti hän vakiinnutti paikkansa tutkijoiden eliitissä.

Jossain vaiheessa ajan kuluessa hän siirtyi vaihvihkaa keski-ikäiseksi vanhemmaksi tutkijaksi ja hän jäi enemmänkin elämään ja nauttimaan vanhojen meriittiensä tuomasta arvostuksesta ja miksei rahastakin. Hän keskittyi arvostelemaan nuorempien tutkijoiden työtä kenties osin myös todettuaan heidän ajaneen jo hänen ohitseen tutkijoina.

Oja käy kirjassa läpi nelisenkymmentä Einsteinin ideaa, mitä ne olivat ja miten niihin suhtauduttiin muualla. Kaikki on kirjoitettu suhteellisen kansantajuisesti, eli uskoisin että vaikka fysiikkaa ei olisi liiemmin opiskellut niin tästä kirjasta saa kuitenkin aika paljon irti.

Komisario John Rebus, tässä vaiheessa jo viettämässä eläkepäiviään, ryhtyy vielä kerran painimaan rikosten parissa. Hän joutuu syytetyksi aikaisemmista toimistaan hänen peiteltyään poliisien tekemiä rikoksia. Eräs vanhoista poliiseista on syytettynä kotiväkivallasta mutta tämä uhkaa vetää mukanaan monia muitakin poliiseja jotka ovat kytkeytyneet näihin aikaisempiin rikoksiin jos hänet tuomitaan. Rebus on yksi pahiksista.

Toisaalla Rebuksen vanha “tuttava”, rikollisia bisneksiä pyrittänyt Cafferty – nyt jo pyörätuolissa istuva vanhus – palkkaa Rebuksen etsimään erästä vanhaa vihollistaan jotta voisi pyytää tältä anteeksi aikaisempia toimiaan. Tämä nyt ei mene oikein läpi kenellekään mutta Rebus alkaa etsiä tuota miestä, jos hän on nyt edes hengissä.

Kaikki tapahtumat yhtyvät jossain vaiheessa tarinan edetessä. Osa ihmisistä on hengissä ja osa ei. Ruumiita löytyy ja rikollisia saadaan kiinni. Mikään ei kuitenkaan pelasta Rebusia oikeudenkäynniltä vanhojen syntien osalta.

Jälleen yksi kelvollinen rikosdekkari tässä sarjassa. Rankin osaa kyllä hyvin kehitellä tarinoita, ei mitään pahaa sanottavaa tästäkään.

Komisario John Rebus penkoo vanhaa sarjamurhaajatapausta kymmenien vuosien takaa sen jälkeen kun uusi, ilmeinen kopiomurhaaja on alkanut tappaa naisia samalla kaavalla. Samalla hänen entinen esimiehensä tekee itsemurhan jouduttuaan epäillyksi todisteiden väärentämisestä ja Rebus ainoana elossa olevana asian kanssa tekemisissä olleena pistetään ahtaalle epäiltynä tietojen pimittämisestä.

Toisaalla, öljynporauslautalla työskennellyt mies kuolee omituisella tavalla joka ensin luokitellaan itsemurhaksi. Itsemurhaksi tässä tapauksessa on aivan liikaa omituisia piirteitä. Rebus saa tästä tehtävän ja hän alkaa selvittää mitä asian takana mahtaa olla. Samalla, liikkuessaan sarjamurhaajan seuduilla, hän ei voi olla pitämättä näppejään erossa siitäkin tapauksesta.

Moni erillinen asia tuntuu kietoutuvan lopulta yhteen tarinan edetessä; öljynporauslautat, huumekauppa ja lahjuksiin taipuvaiset poliisit. Vaikka kirja on aika pitkä, on se silti hyvin rakennettu ja pitää jatkuvasti jännitystä yllä.

Tampereen pormestari Korhonen saa puhelimitse tappouhkauksia. Vaikka hän on tottunut kaikenlaiseen poliittisen uransa aikana, on näissä uhkauksissa jotain erilaista. Niitä tulee useampia ja ne ovat aina englanniksi lausuttuja. Korhonen alkaa poliisin kanssa selvitellä tilannetta joka ratkeaakin lopulta.

Tämä minidekkari on ihan hyvää tarinointia ja pituus on vain alle puoli tuntia. Sopii siis hyvin yhdellä istumalla kuunneltavaksi.

Rikosylikomisario Roy Gracen viikonloppu menee täysin pilalle. Ensin pommiuhka jalkapallostadionilla on vähällä pilata kotijoukkueen ensimmäisen valioliigaottelun kotona ja sitten samaan pelissä tulossa olleen miljonääri Kipp Brownin poika katoaa ja hän saa pojasta lunnasvaatimuksen.

Tapahtumat kytkeytyvät paikalliseen albaaniyhteisöön eri mutkien kautta ja kimuranttien tapahtumien selvittäminen ja kidnapatun pojan pelastaminen tekevätkin viikonlopun tapahtumista välillä jopa kaoottisia.

Ihan ok rikoskirja kuunneltavaksi.

Fabian, nuori opiskelija, kuolee auto-onnettomuudessa. Hänen äitinsä Alex on kauhuissaan ja tuntee että Fabian on vieläkin läsnä. Hän näkee tämän silloin tällöin asunnossaan eivätkä ne tunnu vain unilta tai harhanäyiltä. Lopulta hän turvautuu meedion apuun saadakseen selville onko Fabianilla jokin hätänä. Hän on eronnut aikaisemmin miehestään mutta joutuu ottamaan tämän hätiin yrittäessään selvittää Fabianin kohtaloa.

Tämä oli ihan hyvä kauhutarina ennen kuin lopussa tarina lähtee vähän käsistä. Ongelma on sama kuin useimmissa kauhuelokuvissa; tarinan loppuun saattaminen uskottavasti on vaikeaa. Manauksiin turvaudutaan ja niitä on nähty ja luettu lukemattomia kertoja ja tässä vaiheessa alkaa haukottelu olemaan lähellä. Loppuratkaisu on kuitenkin suhteellisen yllättävä.

Huolimatta lopun ongelmista, voi tätä kirjaa silti suositella. Kauhugenre kirjallisuudessa tuntuu olevan aika rajallinen, joten kyllä tämän lukaisee tai kuuntelee.

Useimmat suomalaisista tuntevat Antti Rokan Tuntemattomasta sotilaasta. Hän oli se mies joka oli tehokas sotilas, mutta ei sen sijaan suostunut pokkuroimaan sotilasarvojen takia. Tästä syystä hän joutui silloin tällöin vaikeuksiin sodan aikana. Harvempi tuntee kuitenkaan miestä joka toimi Rokan esikuvana Väinö Linnan kirjoittaessa tätä teostaan.

Viljam Pylkäs soti molemmissa sodissa, ensin talvisodassa Kannaksella ja sitten jatkosodassa. Sarjanen on perehtynyt hänen sotatarinoihinsa ja tässä kirjassa niitä kerrotaan välillä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Hän ei suostunut kumartelemaan natsoja, etenkään häntä nuorempien vaatiessa pokkurointia. Siitä huolimatta hän toimi koko ajan rintamakavereidensa ja Suomen hyväksi.

Pylkkään kanssa rintamalla oli myös muuan kirjailijaksi haaveileva Väinö Linna. Hänelle monet naureskelivat kun tämä teki jatkuvasti rintaman tapahtumista muistiinpanoja, joita hänelle kertyikin sodan ajalta melkoinen nivaska. Lopputulos onkin sitten tuttu kaikille.

Häveten sanon etten ole vielä Linnan Tuntematonta lukenut, mutta jonain päivänä vielä. Edvin Laineen elokuvaversio tuosta kirjasta sen sijaan on tullut katsottua useammankin kerran. Elokuvan tapahtumissa on paljon yhtäläisyyksiä tämän kirjan kertomuksiin Viljamin sotakokemuksista ja yksityiskohtia rintaman tapahtumista on Linna selvästi poiminut talteen hyvin tarkasti.

Kannattaa lukea tämä kirja niin saa tietää vähän enemmän oikean “Rokan” elämästä, sekä rintamalla että sen ulkopuolella.