Satunnainen lukija

Arkeologi Howard Carter löysi faarao Tutankhamonin haudan vuonna 1922 Egyptistä Kuninkaiden laaksosta mistä tuli pyramidien rakentamisen loputtua faaraoiden hautapaikka. Hauta avattiin lopulta vasta 1924, mutta Carterin rahoittaja Lordi Carnarvo ei koskaan nähnyt sitä sillä hän menehtyi huhtikuussa 1923.

Kirja avaa mielenkiintoisella tavalla arkeologisia tutkimusmenetelmiä joita oli käytössä tuohon aikaan sekä koskettaa myös jonkin verran uudempia menetelmiä. Carterin tinkimätön löytöjen kirjaaminen on ollut todella arvokasta sillä hän otti valokuvia, piirsi kuvia ja kirjasi yksityiskohtaisesti ylös kaikki tapahtumat ja löydöt. Uskomattoman monia asioita voidaan päätellä löydöistä, mm. elintavoista, sairauksista ja taisteluista.

Haudan avaaminen tehtiin Egyptin kanssa yhteistyössä sillä kaivaukset vaativat aina luvan viranomaisilta. Silloisen lainsäädännön mukaan puolet löydetyistä aarteista jäi Egyptiin ja puolet sai löytäjä mukaansa. Näitä hauta-aarteita löytyy nykyään myös British Museumista. Noihin aikoihin lainsäädäntöä muutettiin tiukemmaksi siten että kaikki löydetyt aarteet ovat Egyptin valtion omaisuutta.

Myös suomalaisia on ollut 1900-luvulla mukana tekemässä tutkimuksia muiden pohjoismaiden kanssa (1960-luvulla), ja tavaraa on päätynyt tämän mukana myös Suomeen.

Mielenkiintoinen kirja ja jos on historiasta kiinnostunut niin tämä kannattaa lukea. Ei sisällä amerikkalaista vaahtoamista mitä löytyy sitten enemmän vaikkapa Disney+:lta löytyvästä dokkarista “Lost Treasures of Egypt”. Sinänsä mielenkiintoinen sarja, mutta joka asiasta saadaan hirveää draamaa, vaikkapa siitä että sopivia tikapuita ei löytynyt.

Suomalaisia sotilaita on sotavuosien aikana ollut taistelemassa Ukrainan riveissä useampiakin. Ralf Sirén on yksi heistä. Hän lähti Ukrainaan heti sodan alettua ja osallistui taisteluihin aina heinäkuuhun asti kunnes hänen piti sairastumisen takia siirtyä syrjään ja palata Suomeen.

Kirja ei ole sankaritarina, vaan kova kertomus siitä mitä rintamalla olo tarkoittaa. Moni ei sitä jaksa ja siviilissä kovempikin kaveri menettää otteensa taistelukentällä. Ulkomaalaislegioonassa oli paljon sotilaita useista maista ja heidän taitotasonsa oli hyvin vaihtelevaa. Suomalainen koulutus sen sijaan osoittautui hyväksi ja suomalaisia arvostettiin myös taitojensa takia.

Suurin ongelma Ukrainan kannalta oli varsinkin alussa se että armeijan perusta on Neuvostoaikaisessa opissa. Tämä on aiheuttanut paljon ongelmia hierarkian takia; kun ylempi käskee niin alemmat tottelevat, olivat käskyt kuinka typeriä tahansa. Tämän takia moni menetti henkensä täysin turhaan. Ukrainan onni oli se että Venäjän joukot olivat saman koulutuksen saaneita ja vielä kaoottisemmassa tilassa. Myös ulkomaiden apu Ukrainalle pelasti monia asioita sodan edetessä.

Jos suomalaiset pelasti osittain sisu toisen maailmansodan aikaan, niin sitä samaa on nyt nähtävissä Ukrainassa. Samaa henkeä on nyt nähtävissä ukrainalaisten joukossa, he taistelevat viimeiseen asti mikä on tullut Venäjälle yllätyksenä.

Ihan hyvä kirja tämäkin oli. Jos rintamaolot kiinnostaa niin kannattaa lukea.

Operaatio Kettu -sarjan päätösosa. Sotilaat Antti ja Joni osallistuvat sotaan jonka Venäjä aloittaa pohjoisessa Suomea ja Norjaa vastaan. Mikael oli joutunut vangiksi edellisen kirjan lopussa ja Suomi punoo juonia sekä Murmanskin radan katkaisemiseksi että Mikaelin vapauttamiseksi.

Suomen armeijassa on korkealla tasolla myyrä joka toimittaa tietoja Venäjlle. Sen selvittämiseksi reserviläinen Riina, Mikaelin vaimo, värvätään tehtävään Kaliningradissa missä hänen tarkoituksena on saada venäläinen tiedustelumies loikkaamaan Suomen puolelle ja paljastamaan myyrä jonka hän tietää.

Ydinaseiden käytöltä ei nyt vältytä. Putinin kuolema aiheuttaa Kremlissä valtataistelun missä uusi presidentti voi olla jopa pahempi kuin Putin. Tilanne on luisumassa käsistä, mutta Suomessa otetaan tilanne haltuun. Kaikki ei mene ehkä ihan lakien mukaan, mutta sodassa kaikki on sallittua.

Tämä oli loistava päätös tälle sarjalle! Sarja on kokonaisuudessaan ollut todella jännittävää luettavaa, tapahtumat sijoittuvat jopa liian todenmukaisesti nykyiseen maailmantilanteeseen. Se koskettaa kaikkia sisäisiä hermonpäitä ja saa sapen joskus kiehumaan. Aivan mahtava!

Operaatio Ketun kolmas osa. Afganistanin tapahtumat ovat jääneet jo taka-alalle ja Venäjä on hyökännyt Ukrainaan ja Suomi liittynyt NATOon. Ukrainan sota ei Venäjän kannalta suju kuitenkaan odotetulla tavalla joten Putinin täytyy alkaa etsiä toisia kohteita missä voisi menestyä ja pönkittää yksinvaltiaan asemaansa.

Venäjä päättää lähteä kohti pohjoista. Vallattuaan kaksi voimalaitosta Norjan puolelta rajajoelta on jo selvää mihin suuntaan he aikovat. Suomalaiset hyväksyvät Norjan pyynnön osallistua valtaamaan voimaloita takaisin. Toisaalla Venäjä alkaa valmistella operaatiota Huippuvuorilla.

Joni ja kumppanit joutuvat näihin epämiellyttäviin operaatioihin mukaan ja Suomi osallistuu sen minkä pystyy koska omakin maa täytyy turvata ja se onnistuu parhaiten kampeamalla Venäjä pois rajoilta. Ilman uhreja ei näistäkään koitoksista selvitä.

Kirjasarja jatkuu edelleen mukaansatempaavalla tavalla. Erinomaista luettavaa ja nyt sarjan viimeisen osan kimppuun.

Operaatio Aavikkokettu on Operaatio Kettu -sarjan toinen kirja ja suoraa jatkoa ensimmäiselle osalle Operaatio Punainen kettu. Suomen ja Venäjän sodasta on kulunut aikaa puolitoista vuotta ja taistelupari Joni ja Anssi ovat päässeet Afganistaniin komennukselle. Komennus on kuitenkin juuri päättymässä sillä länsimaat, USAn johdolla, ovat poistumassa maasta ja jättämässä sen takaisin afganistanilaisten haltuun. Taleban on todennäköisesti ottamassa vallan takaisin vetäytymisen jälkeen.

Suomalaisten ollessa neuvottelemassa paikallisten kanssa, USA iskee samaan paikkaan tarkoituksena tappaa terroristi. Paikalliset olivat aikaistaneet Suomen vierailua paikalla ja heillä oli tiedossa USAn aikeet iskeä sinne. Suomalaisia kuolee ja sekasorron keskellä Joni ja Anssi pakenevat paikalta CIAn erikoisoperaattorin “Pedon” kanssa. Pedolla on kuitenkin jotain muuta mielessä kuin meneminen suorinta tietä omaan tukikohtaan, joten heille tulee isompi ja vaarallisempi mutka matkaan.

Suomessa everstiluutnantti Joakim Karhu murhataan Novichokilla ja jäljet johtavat venäjän tiedustelupalveluun. Karhu on kuitenkin jättänyt johtolankoja Riinalle johon tämä oli tutustunut sotasairaalassa Venäjän kanssa käydyn sodan jälkeen. Mikä Karhun rooli on ollut kaikessa ja miten tämä liittyy Afganistanin operaatioon?

Erittäin hyvä jatko-osa! Puolessa välissä kävi hetken mielessä että hetkinen, kirjahan on loppumassa mutta yhtäkkiä se otti kierroksia uudelleen ja jännitys säilyi loppuun asti. Se mikä vähän häiritsi jossain vaiheessa oli että miksi ihmeessä rajat ovat auki Venäjälle puolitoista vuotta sodan jälkeen, tuntui kuin tänne voisi (jälleen) marssia kuin hollitupaan. Mutta ehkä saatan kuvitella että rajan kiinni pitäminen olisi ainakin osalle poliitikoista hyvinkin vaikeaa.

Lukusuositus tällekin kirjalle! Itse siirryn kolmanteen osaan, Operaatio Napakettuun.

Grace Bernard on yksinhuoltajaäidin kasvattama tytär. Hän saa selville että hänen isänsä on äärimmäisen rikas, mutta tämä on hylännyt Gracen ja hänen äitinsä eikä halunnut ottaa mitään vastuuta lapsesta. Nyt kun Gracen äiti kuolee on aika kostaa.

Grace ryhtyy suunnittelemaan miten pystyy kostamaan isälleen Simonille ja hän päättää että on parasta hankkiutua koko ylimielisestä suvusta eroon saman tien. Tästä alkaa Gracen suunnitelmallinen koston toteutus. Kaikki ei kuitenkaan mene aina niin kuin on ajatellut ja vastaan tulee täysin odottamattomia ongelmia.

Hyvä ja vähän erilainen kirja mitä kuunteli mielellään alusta loppuun, aivan viimeiselle sivulle (vai minuutille?) asti.

Opearaatio Kettu -sarjan neljäs osa julkaistiin vasta vähän aikaa sitten ja sitä tunnuttiin kehuttavan aika paljon Twitterissä (ei, en suostu käyttämään vieläkään siitä nimeä “X”). Mielenkiinto heräsi ja etsin sitten Storytelistä koko sarjan käsiini ja aloitin kuuntelemisen tällä ensimmäisellä osalla.

Ruotsi hakee NATOn jäsenyyttä osittain salaa Suomelta ja Venäjä reagoi tähän lähettämällä tunnuksettomia sotilaita ottaakseen Gotlannin hallintaansa. Suomi osallistuu saaren takaisinvaltaukseen Ruotsin kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Venäjälle tämä ei käy, vaan he yrittävät väkisin ottaa haltuun alueita Suomelta, ensin samalla tavalla kuin miehittivät Krimin vihreiden miesten avulla ja sitten vähän kovemmilla otteilla.

Viimeisten vuosien tapahtumien perusteella tässä kirjassa on osuttu hyvinkin oikeaan todellisten tapahtumien ennakoinnissa. Todellisuus on toki näyttänyt että Venäjän toimet pohjautuvat johonkin muuhun kuin NATOn laajenemisen estämiseen; se on ollut puhdasta sanahelinää Venäjän taholta. Kirjaa lukiessa kävi useaan otteeseen mielessä todellisuudessa tapahtuneita asioita ja muutaman kerran rupesi jo kiristämään hermoja kun poliitikot jahkailivat asioita.

Hyvänä yksityiskohtana tarinassa on se että suomalaiset poliitikot ovat omilla nimillään kirjassa esillä ja käyttäytyvät vieläpä varsin todenmukaisesti. Ehkä sekin on yksi tekijä mikä teki lukunautinnosta niin mukaansa vetävän ja tarinan edetessä pystyi kuvittelemaan helposti että tämä olisi voinut olla yksi toteutunut skenaario tässä menneinä vuosina.

Aivan loistava kirja! Ehdottomasti lukemisen arvoinen ja itsellä on seuraavaksi vuorossa sarjan toinen osa, “Operaatio Aavikkokettu”.

Anssi Leino on entinen diplomaatti ja lähi-idän asiantuntija. Tämä kirja on vakuuttava jatko-osa Teheranin koura -kirjalle.

Ulkoministeriön nuori diplomaatti Antero Heinonen on palannut kotimaahan odottamaan seuraavaa työtehtäväänsä kun yllättäen Iranin suurlähettiläs ottaa häneen yhteyttä saatuaan tietää Iranin suunnittelemasta kaapata Suomeen aikanaan saapunut iranilainen. Tämä oli Irakin ja Iranin sodan aikana rintamalla vaihtanut puolta sillä hän ei ollut voinut hyväksyä Iranin johdon tavoitteita. Iranissa oli kuitenkin saatu selville tämän petturin nykyinen sijainti ja heidän tavoitteenaan oli palauttaa tämä tuomiolle Iraniin.

Antero ja Supon virkamiehet lähtevät yhteistyössä estämään kaappausta, mutta samalla Anteron puoliso joutuu vaikeuksiin oltuaan väärässä paikassa väärään aikaan. Tästä sopasta kehkeytyy mukava trilleri, kannattaa lukea.

Mitä teet jos yllättäen menetät kädet ja jalat? Terve ja ahkera ihminen. Jäätkö makaamaan laitokseen vai teetkö kaikkesi että pääset takaisin arkeen kiinni. Käytännössä mitään et voi tehdä enää niin kuin aikaisemmin ja koko elämä menee täysin uusiksi.

Arja sai kahden erillisen tapaturman vuoksi sepsiksen ja huolimatta vakavista oireista, tämä jäi hoitovirheen takia ajoissa huomaamatta. Sen jälkeen tilanne muuttui nopeasti vakavaksi tulehdusarvojen noustessa korkeiksi ja Arja joutui teholle ja nukutukseen. Herättyään pitkästä nukutuksesta, Arja huomasi että hänen kaikki raajansa oli amputoitu hengen pelastamiseksi. Huolimatta toivottomalta vaikuttaneesta tilanteesta, Arja ei suostunut antamaan periksi.

Tämä kirja on kertomus siitä minkälaisia vaikeuksia joutuu kohtaamaan niin oman kuntoutuksen ja pääkopan kuin myös yhteiskunnan tuen kanssa. Arjan ällistyttävän positiivinen asenne tulee läpi tekstistä. Vaikka välillä on vaikeaa niin sisukas asenne ja perhe on auttanut eteenpäin. Toivottavasti tämä kirja auttaa muitakin vastaavassa tilanteessa olevia luomalla uskoa siihen että mahdotonkin voi muuttua mahdolliseksi.

Väkisinkin tästä kirjasta tulee mieleen ajat kun mekin vietimme kuukausia teholla. Toivo ja epätoivo, turta olo. Kun kotiin pääsi niin käytännön asiat iskivät vastaan. Tietyt käytännön asiat päiväkodista lähtien eivät tahtoneet sujua millään toisessa kunnassa asuessamme, mutta kunnan vaihdon jälkeen on tilanne ollut jo hyvin pitkän aikaa hyvä. Palvelujen taso on liikaa kiinni asuinkunnasta ja lopulta varmasti joistain yksittäisistä henkilöistä. Tällaisia vaihteluja ei saisi olla maan sisällä.

Tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea!

Jostain syystä en ole koskaan lukenut tätä Orwellin kirjaa joten valitsin sen Storytelin valikoimasta äänikirjana. Valitettavasti tämä e-kirja olikin kuunnelman muotoon muokattu. Ei siinä mitään, kaikki kunnia tekijöille ja varsinkin suomalaisille lukijoille, mutta minun makuuni tämä ei ollut. Kirja on kirja ja kuunnelma on taas ihan toisen lajin taidetta. Oletetaan kuitenkin että sisältö on pysynyt kutakuinkin samana kuin alkuperäisessä kirjassa oli tarkoituksena.

Maapallolla on kolme suurta valtiota: Itäaasia, Euraasia ja Oseania, mihin tämän kirjan tapahtuvat sijoittuvat. Suurelle osalle 1984:n Isoveli on varmasti tuttu. Isoveli valvoo jatkuvasti ihmisten tekemisiä ja on Oseanian “diktaattori”. Kaikkia ihmisten tekemisiä valvotaan ja jos osoittaa yhtään vallankumouksellisia taipumuksia on vuorossa kidutus ja lopulta tappaminen.

Kolmen valtion kesken on jatkuvaa sotaa alueista jotka ovat kaikkien näiden valtioiden ulkopuolella. Oseaniassa muokataan historiaa sen mukaan mikä on Isoveljen mukaan tarpeen ja mikä on Puolueen tahdon mukaista. Tapahtumia muutetaan ja poistetaan, ihmisiä katoaa ja historiaa muutetaan heidän osaltaan niin ettei tästä jää jälkeäkään.

Vallankumouksellinen ryhmä on kuitenkin olemassa ja kirjan päähenkilö Winston Smith haluaa liittyä tähän. Kuten oikeassakin maailmassa, on kuitenkin ihmisiä joihin ei voi eikä kannata luottaa ja hänenkin aikomuksensa kariutuvat lopulta.

Kirjan tapahtumat eivät ole ehkä niin fiktiivisiä kuin voisi kuvitella. Monissa maissa on vastaavat keinot käytössä, ehkä parhaimpina esimerkkeinä muinainen Neuvostoliitto, DDR ja Pohjois-Korea. Itänaapurissa on nykyisin tavoitteena päästä takaisin tähän järjestelmään.

Wikipediasta kirjan taustaa lukiessani totesin että kuunnelma on sittenkin muokattu aika paljon ja osa asioista on jäänyt kuunnelman ulkopuolelle. Yritän saada vielä jossain vaiheessa alkuperäisen teoksen käsiini luettavaksi.