Category: Kirjat Page 2 of 47

Muutama vuosikymmen on vierähtänyt edellisen kirjan (Pimeän pilven ritarit) tapahtumista. Maapallo on jatkuvan meteoripommituksen kohteena ja uusien havainnointisateliittien laukaisujen jälkeen on selvää, että huonompaan suuntaan ollaan menossa.

SpaceGuard on tehnyt kaiken mitä voi torjuessaan lähestyviä meteoreja, mutta rajansa kaikella, varsinkin kun tilanne on muuttunut paljon pahemmaksi. Kokenutta Johnny Kororoa tarvitaan jälleen. Hän lähtee ryhmänsä kanssa liikkeelle, etsimään ratkaisua tähän ylitsepääsemättömän näköiseen ongelmaan. Vuosia sitten he olivat löytäneet Farangien aluksia ja nyt heillä on tarkoitus etsiä näiden kotiplaneettaa, jos sieltä löytyisi jokin ratkaisu.

Ensimmäinen puolisko kirjasta oli enemmän fysiikan ja astronomian tykitystä, mutta varsinaisesti siinä ei tapahtunut oikein mitään. Tuntui ettei kirja etene lainkaan. Alkupuoliskon jälkeen päästiin vihdoin asiaan, eli oikeaan scifiin. Matkaajat löysivät Farangien planeetan, mutta elollisia olentoja ei enää ollut jäljellä. Tekniikkaa löytyi, mutta miten sen käyttöönotto voisi onnistua näin kehittymättömältä ihmiskunnalta? Tarina oli ihan ok, mutta tuntui että se jäi vähän ohueksi.

Epilogi avasi paljon tätä tarinaa. Osa fysiikasta on ihan aitoa, osa taas vähän      venytettyä. Monen asian  toteuttaminen, vaikka se teoriassa näyttää hyvältä, ei ole todellisuudessa meidän teknologialla mahdollista. Sadan vuoden kuluttua tilanne voi olla eri.

Yksi asia missä kirja jo vanheni heti kättelyssä oli tekoäly, joka antoi miljoonia julkaisuja Johnnyn luettavaksi. Tänään niitä ei tarvitse itse välttämättä lukea, vaan voi kysyä  suoraan tekoälyltä tiivistelmät ja paljon muitakin kysymyksiä liittyen julkaisuihin, miten lie sadan vuoden kuluttua. Näin se tekniikka pääsee takavasemmalta yllättämään 🙂

Hilma toimii rikospoliisina Islannissa ja hänellä on juuri päättynyt edellinen tutkittava tapaus (“Hilma”), kun hätäkeskukseen soittaa nuori tyttö. Tyttö kertoo että hänen äitinsä on kuollut ja hän on itse kaapissa piilossa. Talossa on mies, mutta hän ei osaa sanoa tämän tuntomerkkejä. Hän ei myöskään tiedä talonsa osoitetta ja osaa antaa vain vähän tuntomerkkejä mitä ulkopuolella on. Aikansa etsittyään, poliisit löytävät talon.

Kun poliisit pääsevät sisään, on Kristiina ja hänen tyttärensä, kuusivuotias Mira, kadonneet. Kristiina on tullut Norjasta Islantiin oikeudenkäyntiä varten, sillä hänen väkivaltainen ex-mies on haastanut Kristiinan oikeuteen kidnappauksesta. Kristiina oli aiemmin paennut Miran kanssa kotimaahansa Norjaan pahoinpitelyjen jälkeen. Poliisit löytävät Kristiinan sängystä verijälkiä ja veitsen aiheuttamia reikiä. Alkaa kaappaajan ja mahdollisen tappajan etsintä.

Toisaalla Norjaan paennut itäeurooppalaista perua oleva liikemies-rikollinen antaa käskyläistensä aiheuttaa harmia Hilmalle. Tämä kahden kirjan pituiseksi venynyt taustatarina saa päätöksensä tässä kirjassa, mikä on varmasti erittäin hyvä ratkaisu. Kolmanteen kirjaan venytettynä se olisi ollut liikaa.

Tämä sarjan toinenkin kirja oli oikein hyvä. Äänikirjan lukija oli muuten ihan hyvä, mutta intonaatio tuntui paikoin erikoiselta, eikä sopinut oikein tarinaan.

Hilja toimii rikospoliisina Islannin poliisissa. Hän on toiminut peitetehtävissä paljastaakseen rikollisen, joka julkisesti on toiminut kunniallisesti liikemiehenä, mutta tällä on ollut kuitenkin hämäräperäistä toimintaa taustalla. Kun Hilma lopulta paljastaa tämän, joutuu hän miehen tähtäimeen. Hänet kidnapataan ja häntä kidutetaan, mutta onnistuu pääsemään vapaaksi. Painajainen ei lopu kuitenkaan tähän, sillä tämä rikas rikollinen on onnistunut pääsemään maan alle, mistä hän johtaa käskyläisiään.

Toipumisen aikaan Hilma ryhtyy tutkimaan helppoa tapausta, joka näyttää itsemurhalta. Mutta pienet yksityiskohdat tämän tapauksen ympärillä johtavat lopulta vyyhtiin, missä on useampia ihmisiä mukana ja taustalla on lapsuudenaikainen kiusaaminen.

Kirja eteni sujuvasti koko ajan, tykkäsin kuunnella. Varsinaisia vaisuja kohtia ei ollut missään vaiheessa ja otin jo seuraavan osan sarjasta kuunneltavaksi.

Kesken suoran lähetyksen taikuri Scott Demon katoaa jäljettömiin. Tapaus herättää välittömästi epäilyn hänen tiimissään sekä sponsoreissaan, mutta kukaan ei tiedä, mitä oikeasti tapahtui – syyttely leviää kulissien takana.

Muutamaa kuukautta aikaisemmin suomalainen Doris saapuu New Yorkiin haaveenaan rakentaa ura somevaikuttajana. Mutta hehkutettu “girl boss” -maailma ei olekaan sitä, mitä hän oli kuvitellut. Doriksen ESTA on umpeutumassa eikä hän voi sen jälkeen jäädä maahan, rahaa vuokraan ei löydy mistään ja lopulta hän saa vielä potkut ainoasta palkkatyöstään. Podcasteista ei ole tuloja, joten hänen tilanteensa on käymässä hankalaksi.

Somevaikuttajatapahtumassa Doris kohtaa salaperäisen Teresan ja ihastuu tähän. Teresa kuitenkin työskentelee katoavan taikurin, Scott Demonin, tiimissä eikä aio viipyä New Yorkissa kauan. Ennen lähtöään hän houkuttelee Doriksen mukaan sometiimiin, ikääntyvä Scott tarvitsee jostain nostetta, joka voisi tulla vaikka houkuttelemalla nuorempia ihmisiä yleisöön.

Ylellinen elämä – designer-laukut, loistoautot ja cocktailkutsut – on edelleen Doriksen tähtäimessä. Mutta haaveet alkavat murentua, kun todellisuus iskee vasten kasvoja. Ehkä paikka Scottin tiimissä voisi avata uuden oven?

Bongasin tämän kirjan Hesarin kirja-arvosteluista. Varsinaiset girl bitchit juttelevat keskenään podcasteja tehdessään ja luulevat olevansa matkalla julkkiksiksi. En tiedä todellisuudesta, mutta voin kuvitella että tuossa maailmassa jotkut jopa elävät näin. Kirja oli ihan hyvä, taas vähän erilainen lukukokemus.

Suomi on vuosia sitten tapahtuneen Mustan Tiistain jälkeen romahtanut, köyhyys on vallannut koko maan ja maa on jaettu uusiin kaupunkeihin ja maaseutuun. Maaseutua ollaan ihmeellisten väärien väittämien perusteella tyhjentämässä.

Jon asuu tyhjennettävällä maaseudulla yksinäistä elämää omavaraistalouden turvin. Marina on sen sijaan kaupungissa, entisessä Helsingissä, asuva toimittaja. Hän joutuu onnettomuuteen Jonin asunnon lähellä ja hänen seuranaan ollut korkea virkamies on menehtynyt. Marina löytää Jonin talon yrittäen saada apua talosta. Jon ei kuitenkaan suhtaudu myötämielisesti kaupungista saapuvaan henkilöön.

Tapahtumien taustalla on muutakin ja Marinan salaperäinen olemus saa Jonin entistä enemmän epäilevälle kannalle. Selviää, että Marina on joutunut takaa-ajetuksi ja hengenvaaraan. Jon ottaa Marinan muutamaksi päiväksi asumaan luokseen, jotta tämä pääsisi hyvin harvoin kulkevien bussien mukana matkustamaan takaisin kaupunkiin. Jon tosin arvelee, ettei se ole kovin turvallista enää tässä vaiheessa. He eivät selviä kauaa hiljaisuudessa, kun Marinaa tullaan etsimään.

Odotukset kotimaisesta scifi-kirjasta eivät olleet korkealla, mutta tämä yllätti positiivisesti. Kivasti rakennettu tarina ja tapahtumat etenivät hyvään tahtiin. Ainoa pitkä miinus on, että toista osaa ei ole vielä saatavilla. Tämä tarina jäi nyt ensimmäisten tapahtumien jälkeen odottamaan jatkoa.

Konsta Pylkkänen asui vaimonsa ja kahden pienen pojan kanssa pienessä mökissä Kainuun korvessa Lentualla. Hänellä oli tapana pohdiskella erilaisia asioita ja yrittää järkeillä niitä. Hänellä oli mm. atomipommista omia ajatuksia ja miten siltä voi suojautua, jos isommat maat alkavat niitä heitellä. Konsta oli jo suunnitellut suojan rakentamista syvään kallioluolaan. Hän pohti myös sitä millaista ruokaa sinne pitäisi vuosien käyttöä varten varastoida.

Eräänä kesäpäivänä lähelle saapui etelästä lisenssi ja pari maisteria. Konsta kaverinsa Mooseksen kanssa meni tervehtimään saapujia, jotka osoittautuivat opiskelijoiksi, Konstan päätelmän mukaan “yliopiston seminaarissa” ja jotka olivat viettämässä lomaa täällä kalastelemassa ja lintuja metsästämässä. Heiltä Konsta pääsi kyselemään monista asioista, vesivessasta, viemäreistä, maapallon kaarevuudesta, metsän eliöistä ja niin edelleen. Toki Konsta oli epäileväinen ja hyvin vahvasti sitä mieltä, että etelän kaverit vedättivät häntä. Vaikka mukavia olivatkin. Näistä vieraista Konsta sai hyvää juttuseuraa kesäksi ja siinä sivussa hän pääsi tutkimaan laajemminkin pohjoisen luontoa.

Tämä oli välillä ihan hauskasti kirjoitettu kirja, missä oli paljon erilaisia kekseliäitä sanailuja ja aikansa etelä vastaan pohjoinen asettelua. En tiedä, tämä ei ehkä silti löydä oman listani kärkipäähän lukukokemuksena. Mutta hyvähän näitä vanhoja tarinoita on lukea. Kai tämäkin jonkinlaisessa kirjallisessa kulttiasemassa on jo tänä päivänä.

10 pientä… eiku… Eikä yksikään pelastunut. En ole koskaan tätä klassikkoa lukenut, mutta elokuvan olen joskus nähnyt. En elokuvasta muista yhtään mitään, joten pääsin kuuntelemaan tätä äänikirjaa täysin puhtaalta pöydältä.

Kymmenen vierasta saapuu mystisen kutsun ohjaamana saarelle viettämään aikaa. Kutsujaa ei kukaan tunnu tunnistavan, mutta kutsut on jokaiselle räätälöity niin henkilökohtaisesti, ettei heistä kukaan varsinaisesti epäillyt mitään ihmeellistä. Kun kaikki toisilleen tuntemattomat ihmiset olivat päässeet saarelle, he totesivat että itse isäntä ei ollut paikalla ja tämä oli lähettänyt viestin että hän myöhästyy pakottavista syistä.

Paikalla oli kuitenkin kaikki valmiina. Ruokaa ja juomaa oli ja kaikille oli päärakennuksesta oma huone. Tämä tarkoitti sitä että loman vietto saarella voi alkaa. Kymmenen posliinisotilasta pöydällä oli kuitenkin vähän omituinen asetelma, mutta kaikki olettivat että se kuului tähän tilanteeseen. Vieraita oli kuitenkin kymmenen ja saaren nimi oli Sotilassaari. Yllättäen he kuulevat äänitallenteen, mikä paljastaa kaikista vieraista jotain sellaista, mitä he eivät missään nimessä halua kuulla. Jokainen heistä on ainakin osasyyllinen jonkun toisen ihmisen kuolemaan, mutta he ovat välttäneet tuomion siitä.

Rauhallisesta alusta huolimatta vieraita alkoi yksitellen kuolla mitä erilaisimmilla tavoilla. Samalla pöydällä olleet posliinisotilaat alkoivat myös kadota jokaisen kuolleen mukana. Pian selvisi, ettei kuolemat voineet olla luonnollisia ja he ryhtyivät etsimään mahdollista murhaajaa. Pieneltä saarelta ei kuitenkaan löytynyt ketään muuta, vaikka he kiersivät koko paikan. Tästä johtuen kaikki alkoivat epäillä myös toisiaan.

Tarina on herkullisen hyvin rakennettu ja lopussa päästään myös viimein kurkistamaan mysteerin taakse. Kannattaa ehdottomasti lukea jos ei vielä ole sitä tehnyt. Ja nyt voin sanoa että on jo korkea aika, sillä kirja on julkaistu jo 85 vuotta sitten. Kaikkihan sen ovat lukeneet! Tämä oli myös yksi 100 pakollista luettavaa -listalta.

Tämä tarina lähtee liikkeelle hobittien kylästä Konnusta, minne Bilbo Reppuli on saapunut vaellusmatkoiltaan. Kun hän on asunut aikansa hobittien kylässä ja valinnut perijäkseen ottopoikansa Frodo Reppulin, hän päättää 111-vuotis syntymäpäivänään toteuttaa pitkään hautomansa ajatuksen: hän lähtee takaisin vaeltamaan eikä jää asumaan kylään. Frodolle jää hänen asuintalonsa ja suurin mystinen aarre, sormus. Tämä sormus pitää sisällään salaisuuksia ja Frodolle jää vastuulleen sen vaaliminen.

Bilbon katoamisen jälkeen Gandalf Harmaa lähtee selvittämään Bilbon ja sormuksen taustoja. Vuosia myöhemmin Gandalf palaa Kontuun ja kertoo miten sormus on joutunut aikanaan Bilbolle sen edelliseltä omistajalta, Klonkulta. Tämä sormus on yksi monista mahtisormuksista, mutta nimenomaan valtasormus, joka hallitsee kaikkia muita mahtisormuksia. Sormus on aikanaan kuulunut Sauronille, Mordorin hallitsijalle, joka himoitsee sormusta takaisin. Sauronille on nyt Klonkun kautta selvinnyt sormuksen nykyinen olinpaikka.

Sormus ei vaikuta yhtä voimakkaasti hobitteihin kuin muihin ja näin Frodon tehtäväksi jää tuhota mahtisormus, jotta se ei päädy Sauronin käsiin. Frodo päättää lähteä Konnusta kohti Mordoria, missä hänen täytyy heittää se laavan kitaan, sinne missä se on aikanaan tehty ja mikä on ainoa paikka missä sen voi tuhota. Hän saa mukaansa Samin, Merrin ja Pippinin. Aivan rauhassa he eivät voi kuitenkaan matkaa taittaa, sillä he saavat peräänsä Sauronin käskyläiset.

Pitkällä ja vaivalloisella matkalla he tapaavat muita ja heidän seurueensa kasvaa hiljalleen. Matkalla tapahtuu monia asioita ja lopulta Frodo ja Sam päätyvät kaksistaan Mordorin liepeille, mistä tarina jatkuu seuraavassa kirjassa.

En koskaan ole ollut fantasiakirjojen tai elokuvien ystävä. Taru sormusten herrasta lienee kuitenkin yksi sellainen tarina, mikä on joskus luettava. Kuuluuhan se toki myös listalle sata pakollista luettavaa. Sanon nyt mielipiteen, joka on varmasti fantasiafanien mielestä ihan väärä: aika pitkäveteinen tämä tarinan ensimmäinen kirja oli. Ehkä joku muu saa tästä enemmän irti kuin minä. En nyt heti perään kuuntele seuraavaa kirjaa, se saa jäädä nyt vähän myöhemmäksi.

Luke on 12-vuotias superälykäs poika, joka saa opiskelupaikan kahteen huippuyliopistoon, mm. Harvardiin. Hän ei ehdi kuitenkaan nauttia kauaa tästä tilanteesta, sillä hänet kaapataan ja kuljetetaan tuntemattomaan paikkaan. Hän herää laitokseksi kutsutussa paikassa missä on muitakin lapsia. Pian selviää, että he ovat kaikki joko “TP” tai “TK” – telepaattisia tai telekineettisiä. TP:t pystyvät lukemaan muiden ajatuksia ja TK:t siirtämään tavaroita. Luke on TK. Hän on huomannut aikanaan, että joskus esineet siirtyvät vaikka hän ei koske mihinkään.

Laitos on ahdistava paikka, kukaan heistä ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Heille on luvattu pääsy kotiin kunhan testit on tehty, mutta näyttää lopulta siltä, ettei kenelläkään ole mahdollisuutta lähteä elävänä laitoksesta. Lapsille suoritetaan erilaisia kokeita, toinen toistaan ahdistavampia ja kivuliaampia. Kukaan kaapatuista lapsista ei tiedä, mikä näiden kokeiden tarkoituksena on, mutta kieltäytyä niistä ei kannata. Kieltäytyminen tietää varmaa rangaistusta.

Luke pääsee pakenemaan yllättävän tahon avustuksella, mutta joutuu jättämään taakseen myös nuoremman kaverin, joka auttoi häntä pakosuunnitelman teossa. Tämä kalvaa Lukea, sillä hän on varma, ettei tämä selviä ilman rangaistusta kun hänen pakonsa havaitaan.

Muut taistelevat kaappaajiaan vastaan yhdessä sillä aikaa kun Luke on paossa ja he aiheuttavat pahaa hämmennystä laitoksessa. Lukea jahtaamaan lähetetään partio, mutta laitoksella on myös palkattuja avustajia monissa kaupungeissa. Näiden avustuksella Luken pakoreitti selviää ja partio suuntaa hakemaan Lukea takaisin laitokseen. Jos se ei onnistu, Luke on tapettava.

Kuinka laajamittaista toiminta on? Ja mikä on kaiken tämän takana? Kuinka paljon voidaan tehdä pahaa sen varjolla että se voisi mahdollisesti tuoda jotain hyvää maailmaan? Tämä oli ihan Kingimäisen hyvä kirja.

En ollut koskaan kuullutkaan Richard Chizmarista, kunnes törmäsin edellisenä lukemaan Gwendy-trilogiaan, jonka hän oli kirjoittanut yhteistyössä Stephen Kingin kanssa. Chizmar on selvästi ihan mielenkiintoinen tuttavuus, mutta kirjojen löytäminen on vähän haastavampaa, ilmeisesti suomennettuja ei löydy lainkaan. Tämäkin oli ainoa englanninkielinen, jonka Storytelistä löysin.

Salaperäinen nainen käy Kennyn ja Sarahin ovella yöllä. Kamerasta he näkevät seuraavana päivänä, että nainen on ollut hätääntynyt ja on yrittänyt soittaa ovikelloa. He eivät kuitenkaan olleet heränneet tämän käyntiin ja seuraavana päivänä selviää, että nainen on käynyt myös heidän naapurinsa ovella. He eivät taas olleet uskaltaneet avata ovea keskellä yötä.

Poliisi laittaa kameran videon levitykseen yrittäessään selvittää naisen henkilöllisyyttä. Naisesta ei löydy jälkeäkään, eikä kukaan tunnistakaan häntä. Tästä alkaa naapuruston painajainen, kun kaikki epäilevät toisiaan ja huhut leviävät.

Ihan hyvä kirja, joskin lyhyt ja tarinaltaan vähän ohut. Parempaankin olisi ollut ainesta tällä juonella.