Author: Petri Laari Page 8 of 22

Tämä oli mielenkiintoinen kirja suuresta Pohjan sodasta ja ennen kaikkea suomalaisten osallistumisesta siihen. Suomen kuuluessa Ruotsiin käytettiin Suomea hyväksi melko surutta ja täältä otettiin sotilaita mukaan Ruotsin armeijaan. Suuri Pohjan sota etenkin vaati sotilaita Kaarle XII:n Euroopan valloitukseen.

Suomi, etenkin tietyt maakunnat, saivat tuntea pahasti nahoissaan tämän sotilaiden kuppaamisen. Moni kylä menetti suuren osan miehistä näillä sotaretkillä.

Tähän jatkona otinkin kirjan Pultava, jossa keskitytään saman sodan käännekohtaan, Pultavan taisteluun.

On aina hienoa kuunnella/lukea Jack Reacherin tekemisistä. Tässä kirjassa hän tapaa toisen kirjasankarin Will Trentin jonka tekemisistä en ole koskaan lukenut vaikka hänkin on ehtinyt jo monessa Slaughterin romaanissa seikkailemaan. Tämän kirjan perusteella Will on pikkaisen nyhverö verrattuna Jackiin joka vei homman kotiin 100-0.

Mutta itse kirjasta, novellin mittainen lyhyt tarina joka oli kyhätty kokoon sen takia että nämä kaverit saataisiin vihdoinkin samaan kirjaan. Molemmat tahoillaan joutuivat kiillottamaan amerikan kultavarantoa harkko kerrallaan, molemmat omista lähtökohdistaan. Will hakeutui samaan hommaan Jackin kanssa koska oli tämän perässä kymmeniä vuosia vanhan selvittämättömän poliisimurhan takia.

Kuten aina, asiat eivät olleet kuitenkaan aivan yksiselitteisiä ja muutamien mutkien kautta päästiin lopulta kaverien kesken jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ja tarinan todelliset konnat saatiin lopulta kiinni.

Tämä vajaamittainen romaani oli ihan kivaa kuunneltavaa ja homma saatiin pakettiin aika nopeasti.

Ruotsalainen korkean teknologian yritys tekee silmän iiriksen tunnistusjärjestelmää. Heidän ykköstutkijansa katoaa työmatkalla. Nerokas rikosteknikko Janna Weissman alkaa hahmottamaan katoamisen mahdollista yhteyttä pikkupaikkakunnalla tapahtuneeseen raakaan murhaan. Kun mukaan otetaan vielä kokeneen poliisin Johan Rokan kiristäminen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä niin vastassa on näillä tutkijoilla varsin sekava vyyhti. Lapsenkin pelätään lopulta olevan hengenvaarassa.

Tästä kirjasta tuli mieleen Pernilla Ericsonin kirjoittamat rikostarinat. Ehkä kaiken kaikkiaan tästä jäi vähän vaisu mielikuva tarinan hyvyydestä huolimatta. Tuli jotenkin mieleen että kun olet yhden lukenut, olet tavallaan lukenut kaikki. Tai sitten nämä dekkarit eivät oikein sovi minulle tai olen pahasti leipääntynyt niihin. Vai pitäisiköhän lukeminen vaihtaa vähäksi aikaa pitsinnypläykseen?

Mutta yhteenvetona voisi sanoa että suosittelen lukemaan tämän jos hyvistä rikostarinoista pitää. Kun tämän kuitenkin kuuntelin pyöräillessä niin täytyy ottaa sekin huomioon arvostellessa. Tässä riitti jokaiselle pyöräilypätkälle jotain mielenkiintoista tapahtumaa, ainahan näin ei ole asia ja joskus tunnin pyöräilyssä ei kirjassa ehdi tapahtua oikein mitään. Siltäkin osalta hyvä kirja.

Tämä blogien kirjoittaminen on nyt enemmänkin valtavan luettujen kirjojen kasan purkua kuin syvällistä pohdintaa siitä millainen kirja on ollut. Säilyypä itselle ainakin jonkinlainen muistikuva siitä mitä on tullut luettua.

Tämä kirja sisälsi hauskoja ja omituisia tarinoita jotka liittyvät kaikki jotenkin Lappiin. Jossain vaiheessa lukiessa hörähteli, mutta enemmänkin tarinat olivat hyvinkin omituisia. Kirjoittajalla on ainakin mielikuvitus laukannut villinä.

Lukusuositusko? Ehkä, onhan tässäkin kirjassa puolensa. Ja tähän iso hymiö perään.

Myyntislogan “Kaikki tuntevat Cheekin, kukaan ei tunne Jarea” pitää varmasti hyvinkin paikkansa. Kaikilla on Cheekistä jonkinlainen mielikuva ja kansa on jakaantunut karkeasti kolmeen ryhmään tämän suhteen: yhdet tykkäävät, toiset vihaavat ja kolmannet eivät välitä pätkääkään.

Tämä kirja oli hulppea kuvaus Jaren nuoruudesta ja uran alkuajoilta lähtien. En ollut koskaan törmännyt Jaren tähän puoleen, ihan kiiltokuvapoikana en häntä koskaan ole pitänyt mutta hyvin vauhdikasta on elämä ollut alusta alkaen.

Hiphopista ei ollut koskaan aikaisemmin noussut Suomessa ykkösrivin artistia, se on ollut aina enemmänkin pienen porukan juttuja. Tähän Cheek halusi muutoksen ja kovalla työllä sekä varmasti onnekkailla sattumillakin hän nosti räpin Suomessa aivan uudelle tasolle. Fintelligens oli Iso-H:n ja Elastisen kanssa tuonut tätä genreä jo paremmin suomalaisten tietoon, mutta suurin askel tuli Cheekin myötä.

Räpleiri jakaantui täällä myös selkeästi kahtia, toiset halusivat säilyttää hiphopin taiteellisen puolen kun taas amerikkalaiseen malliin suuntautuneet halusivat siitä myös kaupallisesti menestyvän alan. Jare kuului tähän jälkimmäiseen ryhmään ja halusi myös Suomeen vastaavaa kulttuuria kuin uudella mantereella on ollut jo pitkään.

Jaren nuoruus oli varsin villiä aikaa ja tätä tuskin repostellaan niinkään hirveästi julkisuudessa. Nyrkit heiluivat toisinaan ja neniä murtui. Musiikki kiinnosti, mutta ehkä nuorena se oli enemmänkin haikailua että mitä jos. Jare oli kuitenkin hyvin päättäväinen eikä jättänyt mitään yhden kortin varaan vaan säilytti myös mahdollisuuden toiseen uraan käymällä AMK:n loppuun vaikka se ei niinkään kiinnostanut. Sitkeys siinäkin palkittiin. Lopulta musiikkiura erinäisten sattumien kautta lähti nousuun ja sen jälkeen Cheek olikin jo tuttu keskivertokansalaisellekin. Yksi suuri syy oli Vain Elämää -ohjelma minne Jare pyydettiin mukaan ja hän osallistuikin.

Musiikki on ennenkaikkea viihdettä. Se mikä myy, on varmasti suuren yleisön mieleen ja se on aina paras merkki siitä että jotain on tehty hyvin. Jos myyt stadikan kahteen kertaan täyteen hetkessä niin siinä on musiikkikriitikoiden turha tulla mutkuttamaan että “väärin laulettu”.

Hyvä kirja vaikka näitä elämäkertoja ei ehkä pitäisi kirjoittaa siinä vaiheessa kun kaveri on vielä aktiivinen. Toisaalta, tämä painottui enemmän Cheekin uraan ja sehän sai komean päätöksen jo. Kirja taustoitti myös hienosti hänen laulujensa lyriikoita. Ne kertovat hyvinkin paljon siitä millaista elämää hän on elänyt ja millaisessa mielentilassa kulloinkin on ollut. Niitäkin kuuntelee nyt aivan toisella tavalla kuin ennen. Musiikki ja kirja sitovat hyvin yhteen koko uran ja Jaren (tai Cheekin) elämän.

Kannattaa ehdottomasti lukea.

Kaikki marraskuun kirjat ovat jääneet kirjoittamatta, joten nyt vain lyhyesti muistikuvia siitä mitä tässä kirjassa oli. Tämä oli kolmas kirja – tai sarjassa se toinen, mutta itselle tuli taas tämän kirjasarjan kuuntelujärjestykseksi 1 – 3 – 2, joka johtui kirjaston lainaustilanteesta.

Tämäkin kirja kertoi Erla-tiimistä jonka vanha rikosprofessori ensimmäisessä osassa kasasi tutkimaan Tukholmassa tapahtuneita raiskauksia. Tiimiin hän kutsui mukaan poliisin, yhden alamaailman “järjestäjän” sekä pätevän hakkerin. Tämä tiimi kasattiin uudelleen toista tehtävää varten kun selvisi että alamaailma halusi päästä eroon tästä heille vaaralliseksi koituneesta järjestäjästä.

Kolmas kirja oli jo ehkä vähän toistoa kahteen aikaisempaan, tässä tuli jo vähän sellainen olo että ehkä tämä riittää nyt tästä sarjasta. Hyvin kirjoitettu kirja toki, mutta jostain syystä tuntui että tämä oli nyt tarpeeksi tätä Erla-ryhmää.

Suomalaisen suuryrityksen tavoitteena on saada jättisopimus arabimaista ja sen varmistamiseksi firman myyntitykki tekee kaikkensa alkaen maksullisen naisen käyttämisessä voitelutarkoituksessa. Irtonainen raha kiinnostaa myös muita joten naisesta leivotaan tapahtumien yhteydessä kaksoisagentti ja sen lisäksi vielä arabimiljardööri löytyy kuolleena tämän sängystä. Erilaisten tapahtumien takia moni asia kohtasi hotellissa Helsingissä ja niistähän soppa sitten syntyikin ja alkuperäiset suunnitelmat muuttivat muotoaan.

Erilaisia ajatuskuviota tässä kävi mielessä kirjan mittaan mutta lopulta ihan sopivan yllättävään ratkaisuun päädyttiin viimeisillä sivuilla – tai tässä äänikirjan tapauksessa viimeisillä minuuteilla. Ei mikään järisyttävä romaani, mutta pikkunäppärä kuitenkin ja hyvä kuunneltava pyöräillessä. Tämä tuli kuunneltua kolmen fillarilenkin aikana joten tämä oli myös aika lyhyt, pitempää tästä ei olisi tarvinnut venyttääkään.

Suositus: kannattaa lukea jos haluaa kevyen rikostarinan eikä satu olemaan muuta juuri nyt hollilla.

Otin tämän kirjan luettavaksi koska minua kiinnostaa miten kadonneiden tutkimukset Suomessa toimivat. On mielenkiintoista kurkistaa vähän verhon taakse ja nähdä mitä oikeasti tapahtuu Ilta*:n otsikoiden takana. Diibadaaba sivuun, tirkistelyn halu ja uteliaisuus ovat kuitenkin ne tekijät mitkä pistävät ihmisiä lukemaan näitä kirjoja.

Yksitoista tarinaa katoamisista jotka ovat olleet aikanaan paljonkin julkisuudessa ja osasta puhutaan edelleenkin. Tarinat oli koostettu haastatteluista ja tutkintapöytäkirjoista ja kirjaan ne oli saatu kirjoitettua hyvinä ja tiiviinä tarinoina.

Vaikka tutkinta on Suomessakin laadukasta niin joskus vaan tapahtuneet jäävät mystisiksi huolimatta kovasta työstä asioiden selvittämiseksi. Toisaalta taas voi mennä vuosia ennen kuin huomataan edes jonkun kadonneen. Vaikka aina puhutaan siitä että ihmiset ovat yksinäisiä koska nykyajan yhteiskunta ei ole niin yhteisöllinen niin joskus vaan ihminen haluaa jättäytyä kaiken ulkopuolelle eikä pidä yhteyksiä kehenkään. Toisaalta en usko että ennenkään asiat ovat olleet mitenkään loistavasti; yksinäisiä ihmisiä on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Jotkin näistä tapauksista ovat itselle tuttuja ainakin korkealla tasolla, toisista taas minulla ei ollut mitään tietoa ennalta. Mielenkiintoista oli lukea varsinkin näistä tapauksista mistä muistaa jotain ennestään. Tavallaan tirkistelyähän tämä on, yksikään tapaus ei liity minuun eikä minun oikeasti tarvitse niistä tietää mitään. Mutta minkäs ihminen uteliaalle luonnolleen mahtaa, siitä uteliaisuudesta nämä meidän iltapäivälehdetkin elävät.

Koska maan ulkopuolinen avaruus on aina kiinnostanut minua ja spekulointi ylipäätään on hauskaa, varasin tämän kirjan jo jonkin aikaa sitten kun se vilahti Helmetin valikoimassa. Aika pitkään sitä sai odotella ja nyt se vihdoin vapautui luettavaksi, suosittu kirja selvästi.

Toisin kuin kirjat jotka keskittyvät spekulointiin siitä kuinka todennäköistä on elämä ja etenkin älykäs (?) elämä maapallon ulkopuolella, tässä kirjassa käytiin läpi elämän syntyvaiheita koko maapallon olemassaolon ajalta. Moni asia varhaisesta ajasta on vielä hämärän peitossa, mutta melko vakuuttavaa päättelyketjua on kuitenkin olemassa siitä miten elämä on aikanaan kehittynyt. Odotin ehkä vähän enemmän seiskamaista huhuilua muista planeetoista ja aurinkokunnista, mutta tämä kirja keskittyi vahvasti asioihin mitä tiedetään meidän omasta planeetasta ja elämän kehittymisestä ja jätti suuremmat arvailut muiden huoleksi. Erittäin hyvä lähestymistapa.

Tätäkin lukiessa väistämättä tulee mieleen että miten monesta pienestä sattumasta on sekin kiinni että tätä tekstiä tässä kirjoitan. Jos mannerlaatat eivät olisikaan liikkuneet, ei vaikkapa hiilen kiertokulkua koskaan olisi esiintynyt ja lopulta tämä kaikki elämälle tärkeä aine olisi kasaantunut vain merien pohjaan. Maapallo olisi hiljainen paikka. Entäpä jos dinosauruksien aikakauden päättänyt meteoriitti olisikin kiitänyt ohitse sen sijaan että otti täydellisen osuman meidän pallolle, kävelisikö tässä sohvan ja minun paikalla jokin saurus ja söisi kenties puiden lehtiä? Niinpä, mistäpä sitä tietää.

Sen verran paljon olen näitä erilaisia kirjoja lukenut että hirveästi uutta tässä ei ollut, mutta lähestyminen oli erilainen ja painotus eri asioissa. Ja kertaus on tietenkin aina hyvästä. Tekisi hyvää monelle ihmiselle lukea tämäkin kirja, tuo hyvin perspektiiviä omaankin elämään.

Lukusuositus!

Suurehko luu löytyy Keskuspuistosta sienestäjän suureksi hämmästykseksi. Luu paljastuu tutkimuksissa ihmisen käden luuksi, mutta missä on loput ruumiista ja mitä on tapahtunut? Kulkeeko jossain yksikätinen mies? Tätä probleemaa ryhtyvät Suhonen ja muut poliisit tutkimaan.

Melko yllätyksellisten käänteiden jälkeen homma rupeaa hiljalleen selviämään ja taustalta löytyy monipuolisia rikollisia ihmisiä ja tapahtumia. Mutta miten homma lopulta menikään, ei ollut alusta alkaen selvää.

Vaikka juoni ei ollut ihan Nobelin arvoinen niin tämä toimi hyvin äänikirjana, tätä oli oikein hyvä kuunnella pyörällä ajaessa. Ajassa ei pompittu holtittomasti vaan pysyttiin normaalilla aikajanalla, mikä on äänikirjalle tärkeää. Tämä ei ollut mitenkään järisyttävän erilainen rikostarina, mutta eihän aina tarvitse ollakaan ollakseen hyvä ja viihdyttävä.

Äänikirjakommentti: Lukijan ei ehkä tarvitsisi niin vahvasti muutella ääntään kun on kyse eri henkilöiden vuorosanoista. Ainakin 1,3 kertaisella nopeudella kuunneltuna osasta henkilöiden puheista putosi vakuuttavuus aika alas, naisten vuorosanoista tuli mieleen enemmänkin “tyttömäistä” puhetta ilkeästi matkiva ihminen.