Author: Petri Laari Page 3 of 22

Nappasin tämän kirjan tyypilliseen tapaan ensimmäisten suositeltujen kirjojen joukosta Helmetin englanninkielisestä tarjonnasta (poikkeuksellista: lähdin pimeän puolelle näistä normaaleista suomenkielisistä kirjoista). Siitäkään ei tietysti ollut haittaa kirjan valinnassa että fanitamme Star Warsia mielettömästi. Muttamutta: miten Carrie Fisher päätyi Leian rooliin, vaikka oli ehdolla myös kauhuelokuva Carrieen eli siihen loistavaan elokuvaan joka pohjautui Stephen Kingin romaaniin. Brian de Palman ja George Lucasin tuplahaastattelun jälkeen hän lopulta päätyi Lucasin ohjaamaan pieneen avaruusseikkailuun nimeltä Star Wars. Silloin se oli vielä huomaamaton pienen budjetin elokuva mistä Carriekin mietti että voiko hän jättää teatteriopinnot kesken tämän elokuvan takia. Jätti. Jälkikäteenhän tästä tuli yksi elokuvahistorian suurimmista elokuvista.

Kirjassa käsitellään jonkin verran kuvauksen aikaisia tapahtumia, mutta suuri osa kirjasta keskittyi kuitenkin Carrien ja Harrison Fordin läheiseen suhteeseen kuvausten aikana. Tämä ainakin minulle yllätyksellinen suhde nappasi kirjasta ehkä vähän turhankin suuren osan. Loppuosa kirjasta käsittelee tämän elokuvan mukanaan tuoman yllättävän tähteyden asioita, niin hyviä kuin huonojakin puolia.

Varsin hauskaa oli se että Carrien kieli oli paikoin melko hävytöntä, hän ei paljon jarrutellut kertoessaan ja kuvaillessaan asioita. Jotenkin todella hieno fiilis tuli tästä kirjasta kun niin säädyllisestä ja jämptistä prinsessasta kuoriutuukin härski täti.

Kirjan juoneen lienee turhaa tarttua sen enempää. Jos et ole mukana kuvioissa niin et sitten ole etkä tähän syty. Ymmärsin tuosta tekstistä että tämä kirja oli enemmänkin suoraan äänikirjaksi tehty mutta siitä löytyy myös paperikirjaversio. Tässä englanninkielisessä versiossa lukijana oli kirjailija Carrie Fisher itse. Verrattuna normaaleihin äänikirjoihin, tässä lukeminen oli hyvin teatterimaisen värikästä mikä toi oman säväyksen kirjaan. Tämä ei ollut pelkästään lukemista vaan oikeaa esittämistä. Toisaalta tämä tyyli toi myös ylimääräistä haastetta kun kuuntelin tätä pyöräillessä. Äänen taso kirjassa vaihteli hiljaisesta kovaksi; kuvittele teatteriesitystä missä välillä puhutaan hiljaa ja välillä kovaa riippuen tilanteesta. Suurin ongelma tuli hiljaisissa kohdissa kun ympärillä olevien ääniolosuhteiden takia ei kirjasta välillä kuullut oikein mitään.

Mutta SW fanille tämä on tietysti aivan must kirja lukea tai kuunnella. Aivan kuin myös Joonas Suotamon kirja hänen elämästään Wookiena (Joonas Suotamo & Hippo Taatila, “ROAR! Elämäni wookieena”).

Monet muistavat varmasti Late Johanssonin hänen taustansa takia. Itselle nimi oli tuttu ja hämärästi myös se mistä hänet tunnettiin. Ennen lukemista minun piti tehdä pikainen googletus jonka jälkeen taustat palautuivat paremmin mieleen. Siitä oli hyvä lähteä kirjaa kuuntelemaan.

Lähtökohdat elämään Laurilla eivät olleet mitenkään juhlavat. Kotiolot olivat melko ankeat, selkään tuli niin kotona kuin koulussa vaikka se varmasti oli jo 70-luvulla kiellettyä ja koulunkäynti meni näistä johtuen myös täysin metsään. Tämä tausta tarjosi kasvualustan tulevaisuuden rikolliselle. Hän ajautui pieniin rikoksiin jo nuorena ennen kuin oli täyttänyt viittätoista vuotta. Sen jälkeen elämä toi mukanaan huumeita, rikollisjengejä ja lopulta murhiakin. Hän oli perustamassa mm. Natural Born Killers (N.B.K.) jengiä, johon pääsyvaatimuksena oli tehty henkirikos.

Monien lyhyempien tuomioiden jälkeen hän joutui istumaan elinkautista murhasta. Tätä istuessaan hän tuli lopulta uskoon ja se sai myös hänet tunnustamaan kaksi murhaa jotka olivat jäämässä pimeiksi todisteiden puutteessa. Elinkautista ei Suomessa voi pidentää, mutta vapautuminen viivästyi näistä tunnustuksista johtuen muutamalla vuodella. Tätä kirjoittaessani loppukesästä 2021 hän on ollut reilun vuoden vapaana ja tietojen mukaan jatkanut kaidalla polulla. Mutta kuten hän itsekin sanoo, tällä taustalla on vaikeaa saada muita ihmisiä luottamaan siihen että hän on todella muuttunut. Pitkä matka on vielä edessä jotta nuo tapahtumat taustalla haalistuvat riittävästi.

Kirja oli mielenkiintoinen kertomus hänen kovasta elämästään. Yleensähän näistä tapahtumista näkyy vain iltapäivälehtien kirkuvat otsikot ja suurimmalle osalle ihmisistä muodostuu kuva ihmisestä pelkästään näiden kautta. Myönnän, niin minullekin. Paljon kuitenkin tapahtuu ennen rikolliselle uralle joutumista ja sen aikanakin asiat ovat mutkikkaampia kuin muutama lööppi R-kioskin ikkunassa. Kirja on myös hyvä opetus siitä että rikollinen elämä ei lopulta kannata. Vaikka rahaa on välillä taskussa niin hinta sille on kova. Jos asiat menevät vikaan niin elämä voi loppua yhteen laukaukseen. Rikollisten keski-ikä on huomattavasti matalampi kuin muilla ihmisillä.

Kuuntelin tämän äänikirjana fillarilenkeillä ja se toimi hyvin siinä. Kammoksun lähinnä näitä ajassa ja paikassa pomppivia teoksia joissa ei tahdo millään pysyä mukana kun keskittyminen kuunteluun välillä katoaa liikennetilanteen mukaan ja tässä kirjassa ei sitä ongelmaa ollut.

Lassi Lehtiö, rikostutkija, joutuu jälleen kerran lähtemään yllättäen matkalle, tällä kertaa Italiaan tutkimaan murhaa jonka uhrina on suomalainen mies. Yliopiston seurue kohtaa järkyttävän tilanteen kun yksi vetäjistä löytyy murhattuna sivukujalta. Murhan yksityiskohdat viittaavat vahvasti johonkin rituaaliin ja paikalle jätetyt vihjeet historialliseen tapahtumaan. Kun murhia tulee lisää ja vihjeet ovat samaa luokkaa, joutuu Lassi paljastamaan naisystävälleen mitä hän oikeasti työkseen tekee jotta saisi tältä historian opettajalta apua kinkkisten vihjeiden kanssa. Kun hän pääsee liian lähelle totuutta, hänestä tuleekin tutkijan sijasta takaa-ajettu joka on vaiennettava mahdollisimman pian.

Tämä oli mielenkiintoisesti rakennettu tarina missä ei voinut olla varma kuka oikeasti oli syyllinen murhiin ja mitä niiden takana todellisuudessa piili. Kirja piti mielenkiinnon yllä loppuun asti. Ja mikä parasta, se toimi myös äänikirjana.

En ole koskaan ollut fantasiakirjojen ystävä, sci-fi on tietysti loistavaa mutta siinä vaiheessa kun kuvaan tulevat noidat, ihmissudet, menninkäiset ja vastaavat, niin mielenkiintoni hiipuu täysin. Olen yrittänyt lukuprojektin aikana säännöllisesti lähteä oman mukavuusalueen ulkopuolelle joten otin tämänkin rohkeasti luettavaksi. Tässäkin tapauksessa varovainen rajan rikkominen kannatti ja Yöpartio yllätti positiivisesti. Saattaa olla että jatkan sarjan seuraavankin kirjan parissa vielä jossain vaiheessa.

Anton kuuluu Muihin, ihmisiin joilla on yliluonnollisia kykyjä. Nämä Muut joutuvat yleensä jossain vaiheessa elämäänsä valitsemaan puolensa, heidän täytyy mennä joko pimeyden tai valon voimiin. Nämä taas elävät keskinäisen sopimuksen turvin melko rauhallista elämää ja molemmilla on partio joka valvoo toisen toimintaa. Valon voimilla on yöpartio joka toimii öiseen aikaan ja vastaavasti pimeyden voimilla on päiväpartio joka valvoo valon voimien toimintaa.

Anton kuuluu yöpartioon ja on vielä matkalla ylöspäin arvoasteikolla. Hän tapaa metrossa naisen jonka päällä on erittäin vahva kirous ja vaikka hänen kykynsä ovat vielä rajalliset, yrittää hän pelastaa tätä kiroukselta. Siinä hän ei kuitenkaan onnistu, mutta tilanne jatkuu ja mukaan joutuu myös Muihin kuuluva nuori poika. Tämä ei ole vielä tietoinen siitä mitä hänen pitäisi kyvyillään tehdä ja molemmat puolet yrittävät saada häntä omiin joukkoihinsa. Tilanne kehittyy lopulta niin monimutkaiseksi että Antonin kyvyt eivät enää riitä tilanteen selvittämiseen.

Tämä oli mielenkiintoinen tuttavuus, mutta lukiessa tuli tunne että kirjan edetessä jouduttiin keksimään kaikenlaisia uusia juttuja jotta juonta saatiin luontevasti kuljetettua eteenpäin ja asioita ratkottua. Fantasiakirjan ollessa kyseessä tässä ei tietenkään ole ongelmaa sillä aina voi kehitellä jotain uusia taikoja tai kykyjä mitkä ratkaisevat ongelmat. Lukjanenkon tausta psykoterapeuttina näkyy kirjoitustyylissä ja siinä miten erilaisia asioita käsitellään. Sen suhteen tämä oli mielenkiintoinen ja hyvin erilainen kirja verrattuna niihin mitä aikaisemmin olen lukenut.

Ensimmäinen lukemani Somppi oli niin hyvä että Helmetin suositellessa tätä nappasin sen välittömästi kuunteluun.

Rikospoliisi Mikko Vuori lähtee aamulla tavalliseen tapaan töihin mutta herääkin yllättäen vangittuna laatikossa. Säntillinen mies kun on niin töissä aletaan epäilemään heti Mikon puuttuessa kokouksesta jotain epäilyttävää ja siitä pyörähtää välittömästi liikkeelle etsintäoperaatio. Tästä tulee kuitenkin mutkikasta sillä on epäselvää kuka on mahdollinen tekijä ja missä Mikko voisi olla. Onko hänet kenties jo kuljetettu ulkomaille? Mikon itsensä tilanne on myös tukala hänen ollessa tietämätön siitä missä on tai mitä hänen varalleen on suunniteltu.

Raa’an työn avulla ja vanhoja kontakteja käyttäen, mm. Yhdystvaltojen puolelta, alkaa selvitä Mikon sijainti ja kuka mahdollisesti voisi olla kaappauksen takana. Matkalla ehditään myös päivitellä kuinka monessa vaarallisessa paikassa Mikko on ehtinyt uransa aikana jo olemaan. Siinä on mies joka joutuu hankaluuksiin niin itse heittäytymällä kuin myös vahingossa olemalla väärässä paikassa väärään aikaan. Vaikka hyviä vinkkejä saadaankin maailman tehokkaimmalta tiedusteluorganisaatiolta Jenkeistä niin tässä tapauksessa on kuitenkin sellaisia omituisia yksityiskohtia jotka eivät sovi kokonaiskuvaan. Tästä johtuen muutama iteraatiokierros tarvitaan ennen kuin asiat alkavat lopullisesti selvitä.

Verrattuna ensimmäiseen lukemaani kirjaan “Keikka” tämä oli ehkä olemukseltaan lähempänä perinteistä rikosromaania. Siitä huolimatta tämä oli varmaa, hyvää ja tasapainoista juonen kuljettamista alusta loppuun, unohtamatta lopun yllättäviä käänteitä. Missään vaiheessa kirjaa kuunnellessa ei ehtinyt pitkästymään vaan odotti vain mitä seuraavaksi tapahtuisi. Rikosromaanien ystäville tätä on helppo suositella.

Reima Johanssonilla, Kontiolan kaupunginjohtajalla on asiaa. Hän kirjoittelee kirjeitä eri tahoille ja yrittää oikaista omasta mielestään tapahtuneita vääryyksiä ja samalla markkinoida katastrofin partaalla olevaa Kontiolan kuntaa. Kuntalaiset ovat eripuraisia hölmöjä jota eivät ymmärrä sitä että Johansson ajaa pelkästään heidän asiaansa. Kustannuksista välittämättä.

Tämä kirja on alusta loppuun aivan hervotonta tekstiä. Melko pervo ja tuhlaileva Johansson yrittää kaikin keinoin perustella omaa käyttäytymistään joka taholle. Kirjeitä lähtee tiuhaan tahtiin eri tahoille kuten monille valtion virastoille, Putinille, Leo Messille ja presidentti Niinistöllä. Messiä Johansson yrittää houkutella Kontiolan jalkapallojoukkueeseen koska FC Barcelona ei kykene tarjoamaan enää riittäviä haasteita kehittymisen kannalta ja Niinistöltä hän pyytää muutamaa lisäkutsuja linnan juhliin korvaamaan pettymykset kun hän viimeeksi sinne pääsi ja joutui täysin omaa syytään vartijoiden etälamauttimen uhriksi ja poistetuksi juhlista.

Todella räävitöntä huumoria laidasta laitaan ja Ville Myllyrinne on oiva lukija tässä kuuntelemassani äänikirjassa.

Pienessä Törmälän kunnassa on suuri metsäteollisuuden työllistäjä, Metsäjätti. Sen piipun varjossa on kasvanut jo useampi sukupolvi. Aikanaan se oli yksityisen patruunan omistuksessa joka hoiti henkilöstön asiat reilusti ja yhä vuosikymmeniä myöhemmin patruunaa muistellaan hyvällä. Myöhemmin Metsäjätti-konserni osti tehtaan ja vaikka se ehkä olikin huolta aiheuttava muutos niin elämä Törmälässä jatkui samoilla raiteilla suuremman yrityksen hoitaessa bisnestä.

Vuosien aikana suurin osa lapsista jäi aikuistuttuaan Törmälään melko pitkälti vaihtoehtojen puutteessa. Pasi oli yksi niitä harvoja jotka päättivät lähteä kun saivat mahdollisuuden ja hän päätyi Helsinkiin opiskelemaan Kauppakorkeakouluun. Valmistuttuaan hän sai työpaikan Metsäjätin pääkonttorilta ja yleni lopulta uusien innovaatioiden apulaisjohtajaksi. Vaikka Törmälän tehtaalla meni tuloksen puolesta hyvin, oli konsernissa päätetty että sen toimintaa tulee tehostaa ja koska Pasi oli kylän omia poikia, hänet pistettiin vastentahtoisesti asialle. Tehostaminen tarkoitti luonnollisesti irtisanomisia ja Pasi oli se joka tämän epäkiitollisen tehtävän joutui hoitamaan.

Tämä on hienosti ja vakavasta asiasta hauskasti kirjoitettu kirja. Se kuvaa elämää molemmilta puolilta, niin työntekijän kuin työnantajan edustajan näkökulmasta. Vaikka osa työnantajan edustajista ei tajuakaan asioita norsunluutornin ja excelin ulkopuolelta niin kaikki eivät kuitenkaan ole pahoja ja yrittävät tehdä kaikkensa että myös työntekijöillä on tulevaisuus edessään huolimatta kansainvälistymisestä ja markkinoiden muuttumisesta. Toisaalta vaikka monet työntekijät ymmärtävät sen että muuttuvassa maailmassa kaikkien on lopulta sopeuduttava siihen niin osa jääristä ei näe oman sorvin, kaljabaarin ja television ulkopuolelle.

Elämä ei ole välttämättä ruusuilla tanssimista kummallakaan puolella ja monet asiat vaikuttavat ihmisen onnellisuuteen. Kaikille ei myöskään jaeta niitä oikeita kortteja käteen joilla voisi toteuttaa omia lahjojaan ja edetä sen perusteella urallaan. Valitettavan usein vanhempien tausta ja asuinpaikka määrittelee vahvasti mikä lapsesta tulee isona.

Kirjaa suosittelen Nousiaisen tyylisen kuivahkon huumorin ystäville, itse pidän juuri tällaisesta sanailusta. Tämän kirjan jälkeen lienee pakko vuokrata myös tuo kirjasta tehty elokuva.

En ole koskaan Tero Sompin kirjoihin tutustunut, mikä tarkoittaa käytännössä sitä että minun satunnaisella valinnalla kirjaston valikoimasta ei yhtään hänen kirjaansa ole koskaan osunut näppeihin. Myönnetään etten ollut kuullut miehestä koskaan ainakaan niin että nimi olisi jäänyt mieleen. No, nimimuistini on tunnetusti hyvin heikko. Mutta nyt Helmet tarjosi tämän kirjan luettavaksi ja hyvä niin.

Suomalaisia kokeneita armeijan erikoismiehiä saa tarpeekseen yhteiskunnan saamattomuudesta ja päättää ottaa omiin käsiinsä omien eläkerahojen hankkimisen. Harmillista kyllä, kohteeksi valikoituneet rahamiehet ovat Venäjän kansalaisia ja kun asiat eivät aina mene juuri suunnitelmien mukaan niin lopulta päädytään kansainväliseen selkkaukseen Venäjän ja Suomen välillä.

Tämä on todella hienosti rakennettu tarina hyödyntäen näitä jo julkisuudessa käytännössä tiedettyjä asioita kuten Venäjän harrastama rikollinen toiminta toisten valtioiden alueilla nojautuen omien kansalaisten suojelemiseen (tai rankaisemiseen), Krimin valtaus vihreiden miehien avulla (Venäjän lomailevia sotilaita – tosin armeijan asepuvuissa ja hyvin aseistautuneina) jne. Osa näistä yksityiskohdista on jo tuttuja kaikille jotka ovat seuranneet kansainvälisiä tapahtumia ja osa ehkä vähän enemmän piilossa olevia asioita jotka ovat kenties selviä alan ihmisille. Mutta yhtä kaikki, nämä tapahtuneet asiat nivoutuvat hienosti kirjan juoneen ja tukevat sitä. Toisaalta myös poliitikoiden melko selkärangaton suhtautuminen tulee hyvin esille kirjan edetessä.

Sanoisin että tämä on poikkeuksellisen hyvä kotimainen romaani, suosittelen ehdottomasti. Itselle tämän kirjan myötä Somppi raivasi tiensä yhdeksi eturivin kirjoittajaksi Suomessa. En nyt mikään lukuhirmu ole ja vaikka olen pyrkinyt lukemaan melko sekalaista kirjallisuutta niin valikoimani on kuitenkin melko suppea. Tässä setissä kuitenkin Keikka kilpailee tasapäisesti myös korkealla kansainvälisten kirjojen sarjassa.

Jack Reacher on matkalla läpi Yhdysvaltojen bussilla missä on eläkeläisten joukko retkellä. Reacherin tavoitteena on vain päästä pois kylmästä lämpimämpään etelään. Harmillista kyllä, lumimyrskyssä bussi joutuu onnettomuuteen ja matka katkeaa pienen kaupungin lähettyvillä. Lunta on niin paljon että tulee kestämään päiviä ennen kuin matka voi jatkua uudella bussilla.

Mutta mutta, selviää nopeasti että tässä pienessä kaupungissa on jotain hämärää tekeillä. Vanha mummo on suojelussa sillä hän on menossa silminnäkijänä todistamaan huumekauppiaita vastaan ja poliisit tekemään kaikkensa että mummo pysyy hengissä siihen asti. Kaupungissa häärii myös epämääräistä porukkaa jotka pistävät Reacherin silmään.

Kaupungin laitamilla vanhassa hylätyssä armeijan rakennuksessa majaa pitää prätkäjengi jota epäillään sekaantumisesta myös huumebisnekseen. Mutta kuten tavallista, tätäkin bisnestä pyöritetään Meksikosta käsin. Alkaa kuitenkin selviämään että hylätyssä rakennuksessa on myös armeijan ajalta jotain hämärää taustalla. Reacher pääsee avustamaan poliisia sillä heillä on kädet täynnä töitä vankilan vartioimisessa, mummon suojelussa, oikeudenkäynnin valmistelussa ja vielä nyt lumimyrskyssä.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ja tykkään Childin tavasta kirjoittaa joten suosittelen tätä kirjaa dekkarin ystäville.

Itsellä ei ole muistikuvissa kuin raapaisu siltä ajalta kun Suomi liittyi EU:hun. Jos silloin luki vain lehtijuttuja niin kovinkaan syvälle ei pääse siinä millaista elämä on ollut siellä “ytimessä” niin kuin meille sitä meidän roolia mainostettiin. Miten hyvin muutaman miljoonan asukkaan Euroopan syrjäisimmässä kulmassa elävä kansa pystyy tuonne Euroopan ytimeen menemään niin se on sitten toinen asia. Mutta jos nämä historialliset asiat vähääkään kiinnostavat niin tämä on Suomen ensimmäisen komissaarin kirjoittama hyvä kirja siitä mitä tapahtui Suomen EU:hun liittymisen jälkeen.

Vaikka toki tiedossa hyvin on että varakkaampien ja köyhimpien maiden välillä on paljonkin skismaa rahanjaosta, tuli tässä kirjassa hyvin selväksi että näiden kahden leirin välillä on jouduttu käymään melkoista vääntöä ja tekemään erilaisia lehmänkauppoja että saadaan asiat etenemään. Tämä oli siis ajalta kun Suomi oli juuri liittynyt EU:hun ja laajentumista itään ei vielä ollut tapahtunut. Voin vain kuvitella että sen jälkeen tilanne on mennyt vieläkin kimurantimmaksi kun varallisuuserot ääripäiden välillä ovat kasvaneet entisestään. Mutta ei kirja pelkästään näihin vääntöihin keskity, siinä on paljon muutakin hyvää asiaa millä verestää omia muistikuvia ja saada taustatietoa työskentelystä komissiossa.

Kaiken kaikkiaan Liikasesta jäi mieleen poliitikko joka teki sitä mitä tuossa asemassa pitikin, ei ajanut vain yksisilmäisesti Suomen asiaa vaan ajatteli Eurooppaa kokonaisuutena ja miten sen kehittäminen parantaisi kaikkien oloja. Kirja oli hyvin kirjoitettu, joskin päiväkirjamainen lähestyminen yhdessä vaiheessa teki kuuntelemisen puuduttavaksi. Toisaalta lisämausteena oli Liikasen oma perhe-elämä joka toi henkilökohtaista näkökulmaa asioihin. Työn ja perheen yhteensovittaminen tuntui onnistuneen melko hyvin joskin on varmasti vaatinut muulta perheeltä aika paljon.