Author: Petri Laari Page 7 of 25

Ronja Jentzsch trilogian toinen osa. (Linkit ensimmäiseen ja kolmanteen osaan.)

Suuri fentanyylilasti jää kiinni tullissa. Määrä on huomattavan suuri Suomen markkinoille ja kontti missä se tuodaan, takavarikoidaan. Jostain syystä kontti haetaan takavarikosta Supon määräyksellä ja sattuman oikusta tästä päätyy tieto paikalliselle poliisille hyvin nopeasti. Miksi kontti vietiin pois? Lastia ei oltu ehditty purkaa joten oli epäselvää mitä kontti todellisuudessa sisälsi.

Kristian jatkaa elämäänsä tyttärensä kanssa kahdestaan mutta kaikki ei mene niin kuin pitäisi. Häntä ja hänen läheisiään aletaan uhkailemaan sillä löydettyjen rahojen mukana repussa on ollut myös jotain muuta mistä Kristianilla ei ole mitään tietoa. Vaarassa ovat ainakin hänen tyttärensä ja siskonsa ellei hän pysty toimittamaan puuttuvia muistikortteja uhkailijoille. Rahoista he eivät ole kiinnostuneita, joten taustalla on jotain muutakin kuin pelkkää huumebisnestä.

Nuoria alkaa kuolla fentanyylin yliannostuksiin minkä ei pitäisi olla mahdollista ottaen huomioon markkinoille päätyneiden pillereiden pitoisuudet. Ovatko pillerit ihan normaaleita lääkkeitä vai mikä on tässä takana? Vähitellen alkaa tilanne selkiytymään ja syy selviää vaarallisuuteen.

Erittäin vahvaa toimintaa tässä sarjan toisessakin osassa.

Ronja Jentzsch trilogian ensimmäinen osa. (Linkit toiseen ja kolmanteen osaan.)

Ronja toimii poliisina Kemin poliisilaitoksella. Uusia huumeita alkaa liikkua alueella ja ne osoittautuvat hyvinkin vaarallisiksi. Nuoria alkaa kuolla otettuaan näitä pillereitä.

Tullissa työskentelevä Kristian on naimisissa Lindan kanssa ja heillä on pieni tyttö Laura. Linda pahoinpitelee Kristiania säännöllisesti ja tämä yrittää keksiä keinoja päästä pakoon Lauran kanssa. Yllättäen hänelle tulee mahdollisuus sillä hän löytää raharepun kätkettynä kauppakeskukseen. Rahan alkuperä on mysteeri mutta tässä hän näkee tilaisuutensa tulleen. Hän kysyy ystävältään Mikalta apua ja tämä lupaakin auttaa rahojen kanssa. Mika haluaa kuitenkin vastapalveluksen Kristianilta, sillä tämä voi auttaa tullissa kun Mika kuljettaa tavaraa rajan yli Ruotsin puolelta.

Toimintapainotteinen kirja ja kannattaa lukea kaikki kirjat peräkkäin sillä tapahtumasarjat jatkuvat hyvin kirjasta toiseen.

Jackson Lamb ja Slough Housen agenttien kaatopaikan luupäät ovat jälleen vauhdissa. Entinen MI5:n työntekijä löytyy kuolleena bussista. Jackson Lamb alkaa itse henkilökohtaisesti tutkia tätä vaikka hänelle on vieras asia nousta ylös työtuolistaan. Tutkimuksen yhteydessä löytyy yllättävä kytkös vanhoihin nukkuviin venäläisiin agentteihin.

Samaan aikaan on Lontooseen tulossa vierailulle venäläinen oligarkki ja agenttien arvoasteikolla keinoja kaihtamatta nousemaan pyrkivä James Webb on päättänyt käyttää tilaisuutensa hyväksi. Hän värvää Slough Housesta kaksi luupäätä varmistamaan vieraan turvallisuuden. Jossain vaiheessa tämä keikka alkaa haiskahtaa. Slough Housessa ryhdytään tutkimaan venäläisen taustaa ja sieltä paljastuu omituisia asioita.

Ainakin nämä kaksi sarjan ensimmäistä kirjaa toimivat aika huonosti äänikirjoina. Tilanteen siirtymistä toiseen paikkaan ja henkilöihin ei välttämättä huomaa kuunnellessa vaan tarina tuntuu jatkuvan suoraan edellisestä kohtauksesta, yllätys voi olla suuri kun jossain vaiheessa huomaa että eri henkilöt ovat tällä kertaa tarinoimassa. Kirjaa lukiessa tämä saattaa olla helpommin huomattavissa. Jos tämän seikan pystyy sivuuttamaan niin tämä on ihan hauskaa viihdettä. Edelleen olen sitä mieltä että näistä kirjoista tehty Slow Horses Apple TV+:n sarja on jopa parempi kuin lähtöteokset, henkilöt siinä ovat astetta räväkämpiä ja etenkin Gary Oldman Jackson Lambina on aivan loistava.

Disinformaatio, misinformaatio, malinformaatio: valehdellaan tahallisesti, jaetaan tahattomasti väärää informaatiota tai jaetaan oikeaa informaatiota vahingoittamistarkoituksessa. Kaikkea tätä tehdään etenkin verkossa jatkuvasti ja se valuu myös onnistuessaan tiedotusvälineisiin. Vaikka kaikki tekevät jossain määrin tätä niin tällä hetkellä suurin lähde kaikelle väärälle informaatiolle on meidän itärajan takana.

Venäjä on jo pitkään ollut informaatiovaikuttamisen suurvalta. Se on pystynyt vaikuttamaan niin Brexit vaaleihin Britanniassa kuin 2016 USA:n presidentinvaaleihin. Kirjassa käydään läpi paljon asioita liittyen tähän sekä moneen muuhunkin asiaan kuten Donald Trumpin nykyisen suosion taustaan.

Venäjän ja muiden vihamielisten maiden tavoitteena on rikkoa yhtenäisyyttä kulloisessakin kohdevaltiossa. Tätä on havaittavissa jokaisessa Euroopan maassa tänä päivänäkin. Miksi ihmeessä meilläkin on jakolinjat syventyneet kansakunnan keskuudessa? Ihan itsestäänkö? No ei, Venäjä tarkoituksenmukaisesti tukee tiettyjä tahoja, käyttää botteja ja “hyödyllisiä idiootteja” levittämään omaa viestiään sosiaalisessa mediassa.

Suomen onni on koululaitoksen tuoma hyvä sivistystaso, joten suomalaiset ovat valmiimpia ymmärtämään milloin joku yrittää vääristämällä vaikuttamaan meidän mielipiteisiin. Toisaalta, monessa muussa maassa ollaan huomattavasti haavoittuvampia tällaiseen vaikutustapaan. Meilläkin täytyy olla tarkkana koska tiedotusvälineisiin on myös pesiytynyt näitä enemmän tai vähemmän julkisesti Venäjää symppaavia tahoja. Radioasemiakin Venäjä yritti viime vuosikymmenellä ostaa Suomesta, mutta onneksi silloisessa liikenneministeriössä oltiin tarkkana.

Kirjassa oli paljon hyvää asiaa, joskin kun itse olen viime vuosina muistakin lähteistä asioihin tutustunut niin varsinaista uutta ei ole aivan hirveästi. Vaikka asiat olisivat tuttuja niin tämä kirja on siitä huolimatta hyvä kooste siitä mihin informaatiovaikuttamisella pyritään ja miten sitä toteutetaan. Kertaus on… jne. Suosittelen kaikille tätä luettavaksi!

Mika Häkkinen oli päättämässä F1 kautta 1995 sen viimeisessä osakilpailussa Adelaidessa Australiassa. Kesken nopean harjoituskierroksen hänen autostaan tyhjeni takarengas ja Häkkisellä ei ollut enää mitään tehtävissä autoa ohjatakseen. Törmäys reunavalliin oli raju ja hän sai vakavia päävammoja. Kaikeksi onneksi lähistöllä oli lääkäri joka sai nopeasti avattua hengitystiet, sillä muuten olisi onnettomuus todennäköisesti vienyt Häkkisen hengen.

Kirja on tarina onnettomuudesta ja vammojen hoidosta sen jälkeen. Kaikkea tätä taustalla tapahtunutta ei tavallinen F1 seuraaja ikinä saanut tietää. Häkkinen leikattiin jälkikäteen Yhdysvalloissa ja hänen murtuneesta kallostaan irronneita luupaloja poistettiin aivoista. Onnettomuudesta jäi myös pysyvä vamma, sillä Häkkisen on edelleen käytettävä kuulolaitteita kuuloluiden vaurioiden vuoksi. Kirjan kuunneltuani olen melko hämmästynyt siitä että Häkkinen oli mukana jo seuraavassa osakilpailussa Australian Melbournessa maaliskuussa 1996.

Kirjassa puhutaan myös laajemmin muista onnettomuuksista missä on menehtynyt kuljettajia sekä viimeaikaisemmista onnettomuuksista missä urheilija on onnettomuuden jälkeen kävellyt itse autosta ulos mikä olisi 10-20 vuotta aikaisemmin ollut mahdotonta. Turvallisuus on parantunut huomattavasti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana ja tämän asian positiivisia ja negatiivisia asioita pohditaan kirjassa.

Kirja oli podcastmainen, sisältäen henkilöiden omia haastatteluja ja otteita tv-lähetyksistä. Etenkin 90-luvulla formuloita seuranneelle tämä on varmasti hyvä ja nopeasti kuunneltu äänikirja mikä palauttaa mieleen tapahtumia tuolta ajalta ja kertoo paljon sellaista mitä ei aikaisemmin ole kuultu (siis ainakaan minä en ollut kuullut tai lukenut).

Brittien tiedustelupalvelu MI5 on maailmankuulu organisaatio. Vähemmän tunnettu on kuitenkin MI5:n sivukonttori, Slough House. Slough Houseen siirretään jollain tavalla tunaroineet agentit. Periaatteessa sieltä voisi vielä nousta takaisin MI5:n pääkonttoriin, mutta sitä ei ole vielä kertaakaan tapahtunut.

Slough Housea johtaa Jackson Lamb, omaperäinen persoona joka on siirretty taloon omien virheidensä takia. Syitä tähän ei kukaan tiedä. Talossa on muiden muassa myös River Cartwright, agentti joka on joutunut agenttien kaatopaikalle syystä jota hän pitää itse lavastettuna. Kun ulkomaalaistaustainen nuori kaapataan, avautuu Slough Housen luupäille tilaisuus pestä kasvonsa.

Luupäät kirjoista on tehty myös sarja joka on katsottavissa AppleTV+:lla. Kirjaa enemmän huomiota saa sarjassa Jackson Lamb jota esittää Gary Oldman. Oldman on sarjan ehdoton johtohahmo rötvällä olemuksellaan ja hyvin suoralla ja törkeällä kielenkäytöllään. Katsottuani sarjaa niin pitkälle kuin sitä on tullut, ajattelin lukaista myös alkuteoksen kirjana. Tämä oli hulvatonta agenttitarinaa, joten taidan jatkaa tuleviinkin osiin.

Kreikkalainen Herodotos eli noin 484 – 425 eaa. ja asui Ateenassa. Hän oli luomassa nykyaikaista historiankirjoitusta, missä ei enää jumalia käytetty selittämään asioita vaan kaiken piti perustua tietoon. Myyttiset asiat eivät kelvanneet hänen kirjoituksiinsa. Herodotos piti kirjaa matkoistaan muinaisessa Kreikassa ja Persiassa. Hänen kirjoittamansa historia perustuu sekä omiin kokemuksiin sekä muiden kirjoituksiin ja tarinoihin mitä hän kuuli.

Herodotoksen kirjoitusten perusteella on pystytty päättelemään jonkin verran sitä missä hän on matkustellut, mutta koska hän ei pitänyt varsinaisesti kirjaa itse matkustustapahtumista niin osa asioista saattaa olla vain kuultuja puheita muilta aikalaisilta. Joka tapauksessa hän matkusti hyvin laajalla alueella, Mustanmeren pohjoisrannalta Egyptin eteläosiin ja nykyisen Afganistanin alueelta aina Atlantille saakka. Sitä ei tiedetä kuka rahoitti matkoja ja mitä reittejä hän tarkalleen ottaen kulki.

Herodotos oli aikansa uranuurtaja historian dokumentoinnissa ja hänen teoksiaan on käytetty laajalti sen jälkeen kun on yritetty tulkita tapahtumia tuolta ajalta. Hänellä oli joistakin asioista tarkkoja kuvauksia kuten taisteluista, mutta välillä hän ohitti asioita joita hän ei ilmeisesti pitänyt tärkeinä.

Ihan mielenkiintoinen kirja, joskin se tuntui osittain jäävän vain pintaraapaisuksi. Kuten kirjailija itse sanoi, Herodotoksen kirjan selittämiseen tarvitaan hyvin paljon tekstiä, mikä tekee mahdottomaksi koko hänen tarinansa analysoinnin yhden kirjan mitalla.

Tämä kirja on ollut minulla jo iät ja ajat hyvin pitkän tähtäimen lukulistalla. En ole kuitenkaan rohjennut siihen tarttua ennen: en minä nyt tuollaista vanhaa kirjaa viitsi lukea, pitkäkin vielä on. Nyt kun on muuten tullut luettua ja katseltua historiallisesta Egyptistä kertovaa materiaalia niin otin tämän lopulta kuunneltavaksi.

Tapahtumat sijoittuvat 18. dynastian loppupuolelle alkaen faarao Amenhotep III:n ajasta ja päätyen faarao Horemhebin valtakauteen. Sinuhe hylätään syntymänsä jälkeen ja hänet laitetaan kaislaveneeseen Niilin virran vietäväksi. Joki kuljettaa häntä kohti paikkaa mistä lapseton pariskunta löytää hänet. He adoptoivat vauvan ja esittävät muille että Sinuhe on heidän oma lapsensa. Sinuhe opiskelee ottoisänsä jalanjäljissä lääkäriksi ja tästä varsinaiset seikkailut alkavat.

Sinuhe kirjoittaa tätä kirjaa vanhoilla päivillään ja muistelee missä kaikkialla hän on käynyt ja millaisia seikkailuja hän on kokenut. Hän on matkustanut Egyptistä muun muassa Syyriaan ja Babyloniaan, osallistunut sotaan lääkärin ominaisuudessa ja tehnyt monia muita asioita lopulta päätyen faaraon henkilääkäriksi. Hän pohtii paljon myös uskontoa ja aikansa elämäntapaa.

Vaikka skeptisyyteni oli huipussaan kun lähdin tätä kuuntelemaan niin on pakko myöntää että olin hyvinkin väärässä ennakkoasenteeni kanssa. Tämä on hienosti ja viihdyttävästi kirjoitettu kirja. Kun tapahtumat etenevät ja paikkoja ja tapahtumia vyörytetään jatkuvasti eteen yksityiskohtia myöten niin on uskomattoman tuntuista ettei Waltari koskaan edes käynyt Egyptissä. Taustatiedot hän on kuitenkin selvittänyt tarkasti ja kuvaukset ovat ainakin näin maallikon mielestä varsin realistiset.

Arkeologi Howard Carter löysi faarao Tutankhamonin haudan vuonna 1922 Egyptistä Kuninkaiden laaksosta mistä tuli pyramidien rakentamisen loputtua faaraoiden hautapaikka. Hauta avattiin lopulta vasta 1924, mutta Carterin rahoittaja Lordi Carnarvo ei koskaan nähnyt sitä sillä hän menehtyi huhtikuussa 1923.

Kirja avaa mielenkiintoisella tavalla arkeologisia tutkimusmenetelmiä joita oli käytössä tuohon aikaan sekä koskettaa myös jonkin verran uudempia menetelmiä. Carterin tinkimätön löytöjen kirjaaminen on ollut todella arvokasta sillä hän otti valokuvia, piirsi kuvia ja kirjasi yksityiskohtaisesti ylös kaikki tapahtumat ja löydöt. Uskomattoman monia asioita voidaan päätellä löydöistä, mm. elintavoista, sairauksista ja taisteluista.

Haudan avaaminen tehtiin Egyptin kanssa yhteistyössä sillä kaivaukset vaativat aina luvan viranomaisilta. Silloisen lainsäädännön mukaan puolet löydetyistä aarteista jäi Egyptiin ja puolet sai löytäjä mukaansa. Näitä hauta-aarteita löytyy nykyään myös British Museumista. Noihin aikoihin lainsäädäntöä muutettiin tiukemmaksi siten että kaikki löydetyt aarteet ovat Egyptin valtion omaisuutta.

Myös suomalaisia on ollut 1900-luvulla mukana tekemässä tutkimuksia muiden pohjoismaiden kanssa (1960-luvulla), ja tavaraa on päätynyt tämän mukana myös Suomeen.

Mielenkiintoinen kirja ja jos on historiasta kiinnostunut niin tämä kannattaa lukea. Ei sisällä amerikkalaista vaahtoamista mitä löytyy sitten enemmän vaikkapa Disney+:lta löytyvästä dokkarista “Lost Treasures of Egypt”. Sinänsä mielenkiintoinen sarja, mutta joka asiasta saadaan hirveää draamaa, vaikkapa siitä että sopivia tikapuita ei löytynyt.

Suomalaisia sotilaita on sotavuosien aikana ollut taistelemassa Ukrainan riveissä useampiakin. Ralf Sirén on yksi heistä. Hän lähti Ukrainaan heti sodan alettua ja osallistui taisteluihin aina heinäkuuhun asti kunnes hänen piti sairastumisen takia siirtyä syrjään ja palata Suomeen.

Kirja ei ole sankaritarina, vaan kova kertomus siitä mitä rintamalla olo tarkoittaa. Moni ei sitä jaksa ja siviilissä kovempikin kaveri menettää otteensa taistelukentällä. Ulkomaalaislegioonassa oli paljon sotilaita useista maista ja heidän taitotasonsa oli hyvin vaihtelevaa. Suomalainen koulutus sen sijaan osoittautui hyväksi ja suomalaisia arvostettiin myös taitojensa takia.

Suurin ongelma Ukrainan kannalta oli varsinkin alussa se että armeijan perusta on Neuvostoaikaisessa opissa. Tämä on aiheuttanut paljon ongelmia hierarkian takia; kun ylempi käskee niin alemmat tottelevat, olivat käskyt kuinka typeriä tahansa. Tämän takia moni menetti henkensä täysin turhaan. Ukrainan onni oli se että Venäjän joukot olivat saman koulutuksen saaneita ja vielä kaoottisemmassa tilassa. Myös ulkomaiden apu Ukrainalle pelasti monia asioita sodan edetessä.

Jos suomalaiset pelasti osittain sisu toisen maailmansodan aikaan, niin sitä samaa on nyt nähtävissä Ukrainassa. Samaa henkeä on nyt nähtävissä ukrainalaisten joukossa, he taistelevat viimeiseen asti mikä on tullut Venäjälle yllätyksenä.

Ihan hyvä kirja tämäkin oli. Jos rintamaolot kiinnostaa niin kannattaa lukea.