Author: Petri Laari Page 3 of 20

Mika Häkkinen oli päättämässä F1 kautta 1995 sen viimeisessä osakilpailussa Adelaidessa Australiassa. Kesken nopean harjoituskierroksen hänen autostaan tyhjeni takarengas ja Häkkisellä ei ollut enää mitään tehtävissä autoa ohjatakseen. Törmäys reunavalliin oli raju ja hän sai vakavia päävammoja. Kaikeksi onneksi lähistöllä oli lääkäri joka sai nopeasti avattua hengitystiet, sillä muuten olisi onnettomuus todennäköisesti vienyt Häkkisen hengen.

Kirja on tarina onnettomuudesta ja vammojen hoidosta sen jälkeen. Kaikkea tätä taustalla tapahtunutta ei tavallinen F1 seuraaja ikinä saanut tietää. Häkkinen leikattiin jälkikäteen Yhdysvalloissa ja hänen murtuneesta kallostaan irronneita luupaloja poistettiin aivoista. Onnettomuudesta jäi myös pysyvä vamma, sillä Häkkisen on edelleen käytettävä kuulolaitteita kuuloluiden vaurioiden vuoksi. Kirjan kuunneltuani olen melko hämmästynyt siitä että Häkkinen oli mukana jo seuraavassa osakilpailussa Australian Melbournessa maaliskuussa 1996.

Kirjassa puhutaan myös laajemmin muista onnettomuuksista missä on menehtynyt kuljettajia sekä viimeaikaisemmista onnettomuuksista missä urheilija on onnettomuuden jälkeen kävellyt itse autosta ulos mikä olisi 10-20 vuotta aikaisemmin ollut mahdotonta. Turvallisuus on parantunut huomattavasti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana ja tämän asian positiivisia ja negatiivisia asioita pohditaan kirjassa.

Kirja oli podcastmainen, sisältäen henkilöiden omia haastatteluja ja otteita tv-lähetyksistä. Etenkin 90-luvulla formuloita seuranneelle tämä on varmasti hyvä ja nopeasti kuunneltu äänikirja mikä palauttaa mieleen tapahtumia tuolta ajalta ja kertoo paljon sellaista mitä ei aikaisemmin ole kuultu (siis ainakaan minä en ollut kuullut tai lukenut).

Brittien tiedustelupalvelu MI5 on maailmankuulu organisaatio. Vähemmän tunnettu on kuitenkin MI5:n sivukonttori, Slough House. Slough Houseen siirretään jollain tavalla tunaroineet agentit. Periaatteessa sieltä voisi vielä nousta takaisin MI5:n pääkonttoriin, mutta sitä ei ole vielä kertaakaan tapahtunut.

Slough Housea johtaa Jackson Lamb, omaperäinen persoona joka on siirretty taloon omien virheidensä takia. Syitä tähän ei kukaan tiedä. Talossa on muiden muassa myös River Cartwright, agentti joka on joutunut agenttien kaatopaikalle syystä jota hän pitää itse lavastettuna. Kun ulkomaalaistaustainen nuori kaapataan, avautuu Slough Housen luupäille tilaisuus pestä kasvonsa.

Luupäät kirjoista on tehty myös sarja joka on katsottavissa AppleTV+:lla. Kirjaa enemmän huomiota saa sarjassa Jackson Lamb jota esittää Gary Oldman. Oldman on sarjan ehdoton johtohahmo rötvällä olemuksellaan ja hyvin suoralla ja törkeällä kielenkäytöllään. Katsottuani sarjaa niin pitkälle kuin sitä on tullut, ajattelin lukaista myös alkuteoksen kirjana. Tämä oli hulvatonta agenttitarinaa, joten taidan jatkaa tuleviinkin osiin.

Kreikkalainen Herodotos eli noin 484 – 425 eaa. ja asui Ateenassa. Hän oli luomassa nykyaikaista historiankirjoitusta, missä ei enää jumalia käytetty selittämään asioita vaan kaiken piti perustua tietoon. Myyttiset asiat eivät kelvanneet hänen kirjoituksiinsa. Herodotos piti kirjaa matkoistaan muinaisessa Kreikassa ja Persiassa. Hänen kirjoittamansa historia perustuu sekä omiin kokemuksiin sekä muiden kirjoituksiin ja tarinoihin mitä hän kuuli.

Herodotoksen kirjoitusten perusteella on pystytty päättelemään jonkin verran sitä missä hän on matkustellut, mutta koska hän ei pitänyt varsinaisesti kirjaa itse matkustustapahtumista niin osa asioista saattaa olla vain kuultuja puheita muilta aikalaisilta. Joka tapauksessa hän matkusti hyvin laajalla alueella, Mustanmeren pohjoisrannalta Egyptin eteläosiin ja nykyisen Afganistanin alueelta aina Atlantille saakka. Sitä ei tiedetä kuka rahoitti matkoja ja mitä reittejä hän tarkalleen ottaen kulki.

Herodotos oli aikansa uranuurtaja historian dokumentoinnissa ja hänen teoksiaan on käytetty laajalti sen jälkeen kun on yritetty tulkita tapahtumia tuolta ajalta. Hänellä oli joistakin asioista tarkkoja kuvauksia kuten taisteluista, mutta välillä hän ohitti asioita joita hän ei ilmeisesti pitänyt tärkeinä.

Ihan mielenkiintoinen kirja, joskin se tuntui osittain jäävän vain pintaraapaisuksi. Kuten kirjailija itse sanoi, Herodotoksen kirjan selittämiseen tarvitaan hyvin paljon tekstiä, mikä tekee mahdottomaksi koko hänen tarinansa analysoinnin yhden kirjan mitalla.

Tämä kirja on ollut minulla jo iät ja ajat hyvin pitkän tähtäimen lukulistalla. En ole kuitenkaan rohjennut siihen tarttua ennen: en minä nyt tuollaista vanhaa kirjaa viitsi lukea, pitkäkin vielä on. Nyt kun on muuten tullut luettua ja katseltua historiallisesta Egyptistä kertovaa materiaalia niin otin tämän lopulta kuunneltavaksi.

Tapahtumat sijoittuvat 18. dynastian loppupuolelle alkaen faarao Amenhotep III:n ajasta ja päätyen faarao Horemhebin valtakauteen. Sinuhe hylätään syntymänsä jälkeen ja hänet laitetaan kaislaveneeseen Niilin virran vietäväksi. Joki kuljettaa häntä kohti paikkaa mistä lapseton pariskunta löytää hänet. He adoptoivat vauvan ja esittävät muille että Sinuhe on heidän oma lapsensa. Sinuhe opiskelee ottoisänsä jalanjäljissä lääkäriksi ja tästä varsinaiset seikkailut alkavat.

Sinuhe kirjoittaa tätä kirjaa vanhoilla päivillään ja muistelee missä kaikkialla hän on käynyt ja millaisia seikkailuja hän on kokenut. Hän on matkustanut Egyptistä muun muassa Syyriaan ja Babyloniaan, osallistunut sotaan lääkärin ominaisuudessa ja tehnyt monia muita asioita lopulta päätyen faaraon henkilääkäriksi. Hän pohtii paljon myös uskontoa ja aikansa elämäntapaa.

Vaikka skeptisyyteni oli huipussaan kun lähdin tätä kuuntelemaan niin on pakko myöntää että olin hyvinkin väärässä ennakkoasenteeni kanssa. Tämä on hienosti ja viihdyttävästi kirjoitettu kirja. Kun tapahtumat etenevät ja paikkoja ja tapahtumia vyörytetään jatkuvasti eteen yksityiskohtia myöten niin on uskomattoman tuntuista ettei Waltari koskaan edes käynyt Egyptissä. Taustatiedot hän on kuitenkin selvittänyt tarkasti ja kuvaukset ovat ainakin näin maallikon mielestä varsin realistiset.

Arkeologi Howard Carter löysi faarao Tutankhamonin haudan vuonna 1922 Egyptistä Kuninkaiden laaksosta mistä tuli pyramidien rakentamisen loputtua faaraoiden hautapaikka. Hauta avattiin lopulta vasta 1924, mutta Carterin rahoittaja Lordi Carnarvo ei koskaan nähnyt sitä sillä hän menehtyi huhtikuussa 1923.

Kirja avaa mielenkiintoisella tavalla arkeologisia tutkimusmenetelmiä joita oli käytössä tuohon aikaan sekä koskettaa myös jonkin verran uudempia menetelmiä. Carterin tinkimätön löytöjen kirjaaminen on ollut todella arvokasta sillä hän otti valokuvia, piirsi kuvia ja kirjasi yksityiskohtaisesti ylös kaikki tapahtumat ja löydöt. Uskomattoman monia asioita voidaan päätellä löydöistä, mm. elintavoista, sairauksista ja taisteluista.

Haudan avaaminen tehtiin Egyptin kanssa yhteistyössä sillä kaivaukset vaativat aina luvan viranomaisilta. Silloisen lainsäädännön mukaan puolet löydetyistä aarteista jäi Egyptiin ja puolet sai löytäjä mukaansa. Näitä hauta-aarteita löytyy nykyään myös British Museumista. Noihin aikoihin lainsäädäntöä muutettiin tiukemmaksi siten että kaikki löydetyt aarteet ovat Egyptin valtion omaisuutta.

Myös suomalaisia on ollut 1900-luvulla mukana tekemässä tutkimuksia muiden pohjoismaiden kanssa (1960-luvulla), ja tavaraa on päätynyt tämän mukana myös Suomeen.

Mielenkiintoinen kirja ja jos on historiasta kiinnostunut niin tämä kannattaa lukea. Ei sisällä amerikkalaista vaahtoamista mitä löytyy sitten enemmän vaikkapa Disney+:lta löytyvästä dokkarista “Lost Treasures of Egypt”. Sinänsä mielenkiintoinen sarja, mutta joka asiasta saadaan hirveää draamaa, vaikkapa siitä että sopivia tikapuita ei löytynyt.

Suomalaisia sotilaita on sotavuosien aikana ollut taistelemassa Ukrainan riveissä useampiakin. Ralf Sirén on yksi heistä. Hän lähti Ukrainaan heti sodan alettua ja osallistui taisteluihin aina heinäkuuhun asti kunnes hänen piti sairastumisen takia siirtyä syrjään ja palata Suomeen.

Kirja ei ole sankaritarina, vaan kova kertomus siitä mitä rintamalla olo tarkoittaa. Moni ei sitä jaksa ja siviilissä kovempikin kaveri menettää otteensa taistelukentällä. Ulkomaalaislegioonassa oli paljon sotilaita useista maista ja heidän taitotasonsa oli hyvin vaihtelevaa. Suomalainen koulutus sen sijaan osoittautui hyväksi ja suomalaisia arvostettiin myös taitojensa takia.

Suurin ongelma Ukrainan kannalta oli varsinkin alussa se että armeijan perusta on Neuvostoaikaisessa opissa. Tämä on aiheuttanut paljon ongelmia hierarkian takia; kun ylempi käskee niin alemmat tottelevat, olivat käskyt kuinka typeriä tahansa. Tämän takia moni menetti henkensä täysin turhaan. Ukrainan onni oli se että Venäjän joukot olivat saman koulutuksen saaneita ja vielä kaoottisemmassa tilassa. Myös ulkomaiden apu Ukrainalle pelasti monia asioita sodan edetessä.

Jos suomalaiset pelasti osittain sisu toisen maailmansodan aikaan, niin sitä samaa on nyt nähtävissä Ukrainassa. Samaa henkeä on nyt nähtävissä ukrainalaisten joukossa, he taistelevat viimeiseen asti mikä on tullut Venäjälle yllätyksenä.

Ihan hyvä kirja tämäkin oli. Jos rintamaolot kiinnostaa niin kannattaa lukea.

Operaatio Kettu -sarjan päätösosa. Sotilaat Antti ja Joni osallistuvat sotaan jonka Venäjä aloittaa pohjoisessa Suomea ja Norjaa vastaan. Mikael oli joutunut vangiksi edellisen kirjan lopussa ja Suomi punoo juonia sekä Murmanskin radan katkaisemiseksi että Mikaelin vapauttamiseksi.

Suomen armeijassa on korkealla tasolla myyrä joka toimittaa tietoja Venäjlle. Sen selvittämiseksi reserviläinen Riina, Mikaelin vaimo, värvätään tehtävään Kaliningradissa missä hänen tarkoituksena on saada venäläinen tiedustelumies loikkaamaan Suomen puolelle ja paljastamaan myyrä jonka hän tietää.

Ydinaseiden käytöltä ei nyt vältytä. Putinin kuolema aiheuttaa Kremlissä valtataistelun missä uusi presidentti voi olla jopa pahempi kuin Putin. Tilanne on luisumassa käsistä, mutta Suomessa otetaan tilanne haltuun. Kaikki ei mene ehkä ihan lakien mukaan, mutta sodassa kaikki on sallittua.

Tämä oli loistava päätös tälle sarjalle! Sarja on kokonaisuudessaan ollut todella jännittävää luettavaa, tapahtumat sijoittuvat jopa liian todenmukaisesti nykyiseen maailmantilanteeseen. Se koskettaa kaikkia sisäisiä hermonpäitä ja saa sapen joskus kiehumaan. Aivan mahtava!

Operaatio Ketun kolmas osa. Afganistanin tapahtumat ovat jääneet jo taka-alalle ja Venäjä on hyökännyt Ukrainaan ja Suomi liittynyt NATOon. Ukrainan sota ei Venäjän kannalta suju kuitenkaan odotetulla tavalla joten Putinin täytyy alkaa etsiä toisia kohteita missä voisi menestyä ja pönkittää yksinvaltiaan asemaansa.

Venäjä päättää lähteä kohti pohjoista. Vallattuaan kaksi voimalaitosta Norjan puolelta rajajoelta on jo selvää mihin suuntaan he aikovat. Suomalaiset hyväksyvät Norjan pyynnön osallistua valtaamaan voimaloita takaisin. Toisaalla Venäjä alkaa valmistella operaatiota Huippuvuorilla.

Joni ja kumppanit joutuvat näihin epämiellyttäviin operaatioihin mukaan ja Suomi osallistuu sen minkä pystyy koska omakin maa täytyy turvata ja se onnistuu parhaiten kampeamalla Venäjä pois rajoilta. Ilman uhreja ei näistäkään koitoksista selvitä.

Kirjasarja jatkuu edelleen mukaansatempaavalla tavalla. Erinomaista luettavaa ja nyt sarjan viimeisen osan kimppuun.

Operaatio Aavikkokettu on Operaatio Kettu -sarjan toinen kirja ja suoraa jatkoa ensimmäiselle osalle Operaatio Punainen kettu. Suomen ja Venäjän sodasta on kulunut aikaa puolitoista vuotta ja taistelupari Joni ja Anssi ovat päässeet Afganistaniin komennukselle. Komennus on kuitenkin juuri päättymässä sillä länsimaat, USAn johdolla, ovat poistumassa maasta ja jättämässä sen takaisin afganistanilaisten haltuun. Taleban on todennäköisesti ottamassa vallan takaisin vetäytymisen jälkeen.

Suomalaisten ollessa neuvottelemassa paikallisten kanssa, USA iskee samaan paikkaan tarkoituksena tappaa terroristi. Paikalliset olivat aikaistaneet Suomen vierailua paikalla ja heillä oli tiedossa USAn aikeet iskeä sinne. Suomalaisia kuolee ja sekasorron keskellä Joni ja Anssi pakenevat paikalta CIAn erikoisoperaattorin “Pedon” kanssa. Pedolla on kuitenkin jotain muuta mielessä kuin meneminen suorinta tietä omaan tukikohtaan, joten heille tulee isompi ja vaarallisempi mutka matkaan.

Suomessa everstiluutnantti Joakim Karhu murhataan Novichokilla ja jäljet johtavat venäjän tiedustelupalveluun. Karhu on kuitenkin jättänyt johtolankoja Riinalle johon tämä oli tutustunut sotasairaalassa Venäjän kanssa käydyn sodan jälkeen. Mikä Karhun rooli on ollut kaikessa ja miten tämä liittyy Afganistanin operaatioon?

Erittäin hyvä jatko-osa! Puolessa välissä kävi hetken mielessä että hetkinen, kirjahan on loppumassa mutta yhtäkkiä se otti kierroksia uudelleen ja jännitys säilyi loppuun asti. Se mikä vähän häiritsi jossain vaiheessa oli että miksi ihmeessä rajat ovat auki Venäjälle puolitoista vuotta sodan jälkeen, tuntui kuin tänne voisi (jälleen) marssia kuin hollitupaan. Mutta ehkä saatan kuvitella että rajan kiinni pitäminen olisi ainakin osalle poliitikoista hyvinkin vaikeaa.

Lukusuositus tällekin kirjalle! Itse siirryn kolmanteen osaan, Operaatio Napakettuun.

Grace Bernard on yksinhuoltajaäidin kasvattama tytär. Hän saa selville että hänen isänsä on äärimmäisen rikas, mutta tämä on hylännyt Gracen ja hänen äitinsä eikä halunnut ottaa mitään vastuuta lapsesta. Nyt kun Gracen äiti kuolee on aika kostaa.

Grace ryhtyy suunnittelemaan miten pystyy kostamaan isälleen Simonille ja hän päättää että on parasta hankkiutua koko ylimielisestä suvusta eroon saman tien. Tästä alkaa Gracen suunnitelmallinen koston toteutus. Kaikki ei kuitenkaan mene aina niin kuin on ajatellut ja vastaan tulee täysin odottamattomia ongelmia.

Hyvä ja vähän erilainen kirja mitä kuunteli mielellään alusta loppuun, aivan viimeiselle sivulle (vai minuutille?) asti.