Author: Petri Laari Page 2 of 28

Jackson Lamb sarja jatkuu tässä kuudennessa osassa. Louisa saa yhteydenoton naiselta, joka paljastuu hänen aikaisemman, jo edesmenneen työkaverinsa vaimoksi. Louisalla on ollut sutinaa aikanaan tämän miehen kanssa ja selviää, että tämän vaimo on tietoinen asiasta. Nyt hän haluaa että Louisa selvittäisi hänen teini-ikäisen poikansa, Lucasin sijainnin. Hän on kadonnut ja jättänyt puhelimensa kotiin, eikä hänestä ole mitään merkkejä minne hän olisi voinut mennä.

Slough house saa uuden vahvistuksen, kun MI5:stä tulee uusi työntekijä. Lech Wicinski on saanut häädön pääkonttorilta, koska hänen koneeltaan löytyy epäilyttävää materiaalia. Mutta onko hän itse ladannut sen sinne vai ei? Emma Flyte, operatiivinen johtaja, joutuu törmäyskurssille Diana Tavernerin kanssa ja saa lähteä. Hän ei kuitenkaan liity Slough houseen, mutta alkaa tehdä kuitenkin töitä näiden kanssa.

Louisa ryhtyy selvittämään Lucasin olinpaikkaa käyttäen hyväksi tämän FitBit laitteen tietoja ja tämä paikantuu Walesiin, varsin erikoiseen paikkaan. Selviää, että Lucas on nähnyt jotain sopimatonta ja alkanut kiristää poliitikkoja tällä saadakseen rahaa. Sen sijaan että kukaan maksaisi vaikenemisesta, joku päättää vaientaa pojan lopullisesti.

Englanniksi kuunnellessa osa Herronin letkautuksista menee auttamatta ohi. Kielitaito ei riitä ihan kaikkiin heittoihin, mitä kirjassa tulee vastaan. Mutta edelleen hyvää tarinointia, mitä kuuntelee mielellään.

Terroristit iskevät brittiläiseen kylään ja ampuvat useita ihmisiä. Sen jälkeen he pudottavat pommin pingviinialtaaseen ja pingviinit saavat surmansa. Tässä ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta Slough housen agentit saavat vihiä asiasta.

Huolimatta pingviinien joukkosurmasta, kaikkein ihmeellisin asia on, että Slough housen nörtillä, Holla, on tyttöystävä. Ho ei ole mikään varsinainen naistenmies ja tämä tuntuukin kaikkien mielestä käsittämättömältä. Mitä se myös lopulta onkin. Ilmenee, että Ho on vuotanut rakkauden sokaisemana tietoja alunperin pohjoiskorealaiselle Kimille ja näitä tietoja on käytetty terrori-iskujen suunnitteluissa.

Mutta miksi salaisia asiakirjoja on voitu vuotaa? Siihen löytyy lopulta selitys kun Lamb saa kaivettua arkistossa työskentelevältä, kohta potkut saavalta Mollyltä, tietoja tästä vuodetusta dokumentista. Paljastuu, että dokumentin salaustaso on aikanaan muutettu ja se on nykyisin julkista tietoa, joten Ho on turvassa. Mutta miksi näin on tehty aikanaan? Jäljet johtavat korkealle.

Jackson Lamb -sarja pitää tasonsa kirjasta toiseen. Myös Herronin sanailu jatkuu mielikuvituksellisena. Harmi, että tämä on viimeinen suomennettu teos tästä sarjasta.

Itsemurhapommittaja räjäyttää itsensä ja useita muita keskellä Lontoota. Samaan aikaan Slough Housen hylkiöagenttien joukkoon siirretty River Cartwright menee katsomaan isoisäänsä, vakoojalegenda David Cartwrightiä. Isoisä on jo dementoitumassa ja vierailu saa yllättävän käänteen. Isoisältä olisi pitänyt ottaa luvaton ase talteen jo hyvän aikaa sitten.

Itsemurhapommittajasta alkaa paljastua yllättäviä, eikä kaikille mieluisia asioita hänen kytköksistään MI5:een. Taustalta löytyy myös Ranskassa toiminut agenttien koulutusosasto, jonka tavoitteena on ollut yrittää ymmärtää miten terroristit ajattelevat, mutta käyttäen sangen arveluttavia keinoja. Samaan aikaan myös MI5:n johto, tällä kertaa vasta nimetty uusi johto, on saattanut itsensä aikaisempien tekojensa takia pahaan ku$een, mitä Jackson Lamb käyttää lopulta hyväkseen.

Nämä Herronin sanailut kirjoissa on aivan hervotonta kuunneltavaa ja aiheuttavat tahatonta hörähtelyä. Joskus niihin sutkautuksiin keskittyy liikaa, niin että kirjan juonesta tahtoo mennä asioita ohi. Onneksi äänikirjan kelaus on helppoa.

Slough Housen, Jackson Lambin johtaman MI5:n hylkiöporukan, seikkailut jatkuvat. Jackson Lambin sihteeri Catherine Standish kaapataan. Syitä voidaan vain arvailla, mutta tuntuu epätodennäköiseltä, että tämän entisen alkoholistin sieppaus kohdistuisi jotenkin vain tähän itseensä.

Hiljalleen paljastuu, että taustalla on korkealle ulottuvaa valtapeliä niin MI5:ssä kuin politiikassakin. Joillakin on myös himo päästä koko Slough Housesta ja tämän työntekijöistä eroon. Tämä kyvyttömäksi tuomittu porukka ryhtyy kuitenkin itsenäisesti selvittämään, mikä on kaappauksen taustalla.

Musta huumori jatkuu sarjan tässäkin osassa. Erikoiset persoonat erikoisessa työympäristössä ovat monenlaisen sanailun lähde ja Herron kertoo näitä hyvinkin värikkäästi.

Tuusulanjärvestä löytyy jalka, mutta mikään ei anna viitteitä jalan omistajan henkilöllisyyteen. Komisario Heittola alkaa tutkia juttua, mutta aikaa kuluu ja kaikki alkavat hermostua seisovaan tilanteeseen. Ketään sopivaa henkilöä ei kuitenkaan ole ilmoitettu kadonneeksi. Tilanne muuttuu vieläkin ongelmallisemmaksi, kun löytyy käsi, joka ei kuitenkaan ole saman henkilön kuin mikä löydetty jalka oli.

Mahdollisia syyllisiä löytyy useampia, on epämääräistä valokuvausta harrastava tuntematon mies, joka metsästää nuoria naisia netin kautta, huoltomies, joka taas kiertelee luvattomasti asunnoissa ja vielä saatananpalvontaa harrastava yhteisö. Kaikilla tuntuisi olevan jonkinlainen yhteys tapahtumiin, mutta lopullinen ratkaisu antaa odottaa itseään.

Tämä kirja tarjosi hyvää dekkariviihdettä, kuten myös aikaisemmin lukemani Heittola-sarjan ensimmäinen osa.

Järvenpääläinen toimittaja Anita Oksman on toimittajaystävänsä Orvokin kanssa poliitikkojen risteilyllä. Risteily päättyy heidän osaltaan huonosti kun Orvokki katoaa laivalta. Onko kyseessä itsemurha vai ehkä jotain muuta.

Komisario Heittola ei tutki varsinaisesti tätä kuolemantapausta, mutta Anitan jonkinasteisena ystävänä hän toimii välikätenä ja välittää tietoa tutkinnan tilasta. Näyttää siltä että tutkiva poliisi on päätymässä itsemurhateorian kannalle, ehkä myös sen takia, ettei arvovaltaisten poliitikoiden päälle syntyisi epäilyksen varjoa. Anita ei tähän teoriaan kuitenkaan usko.

Samaan aikaan Anitan tytär on ajautumassa huonoon seuraan, missä liikkuu huumeita. Tätä äitinä selvitellessään Anita törmää myös asioihin, mitkä kytkevät Orvokin mukaan huumeita välittävään porukkaan. Asiat eivät ole aina sitä miltä ensin näyttävät.

Melko mukiinmenevä kirja. Tarina pysyi hyvin kasassa, eikä tässä sorruttu mihinkään jaaritteluihin, vaan asiat etenivät jatkuvasti eteenpäin.

Maaliskuun 19. päivä vuonna 2004: paperirullalastissa oleva täysperävaunullinen kuorma-auto ajaa yöllä kohti etelää Konginkankaalla. Vastaan tulee bussi, joka on viemässä nuoria laskettelemaan Rukalle. Yllättäen liukkaaksi muuttunut tie osaltaan aiheuttaa sen, että kuorma-auton perävaunu alkaa heittelehtiä, eikä kuljettaja saa sitä enää hallintaansa. Perävaunu osuu vastaan tulevaan bussiin tuhoisin seurauksin. (Wikipedian artikkeli)

Yksi neljästätoista hengissä selvinneistä on Saana. Hänen vammansa ovat vaikeita, mutta hän selvisi toisin kuin 23 muuta bussissa ollutta. Näkyvien ja vaikeiden vammojen hoito aloitetaan välittömästi, mutta fyysisiäkin vammoja jää havaitsematta. Myöhemmin oireiden perusteella selviää myös se, että kolari on aiheuttanut keskivaikean/vaikean aivovamman. Tästä alkaa vuosia kestävä hoito ja taistelu sekä itseään vastaan, että voi hyväksyä oman muuttuneen tilanteensa ja myös vakuutusyhtiötä vastaan, joka haluaa välttää korvausvastuunsa.

Vakuutusyhtiöiden lääkärit ovat erittäin hyviä tietämään asioita näkemättä potilasta. Ja etenkään uskomatta sitä mitä muut potilasta tutkineet lääkärit kirjoittavat. Ihan uskomatonta oli taas lukea tuota tarinaa kun vaikeasta aivovammasta leivottiin päätteen äärellä vakuutusyhtiössä lievä aivovamma ja näin vakuutusyhtiö luisti korvauksista ja kuntoutuksista, mitkä ilman muuta olisivat kuuluneet uhrille.

Kirjassa käydään läpi aivovammojen taustaa, mistä ne johtuvat ja minkälaisia vammoja voi saada eri tilanteissa ja etenkin oireita, mitä ne voivat aiheuttaa. Kaikkea on tämän päivän tekniikalla mahdotonta todentaa vaikkapa kuvaamalla aivoja, joten suuri osa vammojenn toteamisesta on lääkäreiden käsissä, kun perataan kaikkia potilaan oireita vuosien varrelta.

Tämä oli hyvä, mutta aika raskas kirja lukea. Tarina kertoo aika paljon siitä, millä tasolla aivojen tutkimus vielä tänään on teknisesti ja myös siitä asenteesta, mikä erityisesti vakuutusyhtiöillä on tämänkaltaisten vammojen hyväksymisessä.

Kolmikymppinen Lauri käy päivittäistavarakaupassa töissä ja kiroilee säännöllisesti toimimatonta pulloautomaattia. Hänen työkaverinsa Mari on Laurin nuoruudenihastuksen Tanjan serkku ja Marilta Lauri yrittää udella miten Tanjalla nykyään menee. Hän ei ole vielä luovuttanut Tanjan suhteen, mutta vuosien varrella mahdollinen suhde on käynyt yhä etäisemmäksi haaveeksi.

Laurille selviää yllättäen, että hänen vanhempansa ovat voittaneet lotossa melkein kuusi miljoonaa euroa yli kymmenen vuotta sitten. Nyt he ovat päättäneet antaa Laurille kolmasosan voitosta, vuosien varrella saatuine tuottoineen yli kaksi miljoonaa euroa. Tästä alkaa Laurilla sisäinen taistelu siitä, mitä voi kertoa kenellekään varsinkin kun vanhemmat olivat kieltäneet kertomasta kenellekään. Mutta Lauri ei voi vastustaa kiusausta. Ja kun tieto leviää, myös tapahtumat muuttuvat mutkikkaammiksi.

Ihan kivasti kirjoitettu kirja, ehkä vähän kevyen oloinen. Vaikka alku tuntui jotenkin tahmaiselta, tarina sai lisää vauhtia mitä pitemmälle se eteni. Lottovoittajan elämä ei ole välttämättä herkkua varsinkaan jos ei osaa pitää suutaan kiinni oikeissa paikoissa.

Kari Lumikero teki mittavan uran toimittajana aina 1960-luvulta alkaen eläköitymiseensä saakka 2010-luvulla. Hän aloitti toimittajana Ruotsin radiossa ja teki myös töitä YLEn paikalliselle toimitukselle 1960-luvun lopulla asuessaan ja opiskellessaan Tukholmassa. Toimittajan työt veivät mennessään ja opiskelut painuivat taka-alalle. 1986 hän vaihtoi töihin MTV:lle, missä oli eläköitymiseensä saakka.

Lumikero toimi kirjeenvaihtajana Berliinissä ja Tukholmassa. Kirjeenvaihtajana toimiminen ei ollut kuitenkaan vain paikallaan oloa, vaan hän matkusti ympäri maailmaa aina tarpeen vaatiessa. Hän vieraili useissa maissa kun kriisi oli päällä, tutuksi tulivat muun muassa Irak, Egypti, Afganistan ja Thaimaa tsunamikatastrofin myötä.

Tuntuu vähintäänkin kammottavalta kuunnella näitä tarinoita, mitä varsinkin kriisialueille suuntautuneilla matkoilla tapahtui. Itselle kun on jo vähän jännittävää lähteä työpaikalla hakemaan kahvia automaatista, puhumattakaan paniikkia aiheuttavasta esityksen pitämisestä. Toimittaja joutuu pistämään itsensä likoon monella tavalla. Lumikeronkin matkoilla menehtyi toimittajia, myös hänen tuttujaan.

Moni asia kirjassa oli tuttua lehtien sivuilta ja televisiosta. Tässä kirjassa kerrotaan kuitenkin mitä toimittajalta vaaditaan, jotta luotettavaa tietoa saadaan jaettua kotimaan katsojille ja lukijoille. Erittäin hyvä kirja, suosittelen ehdottomasti!

Jatkona muistelmien ensimmäiseen osaan (1952-1991), tässä toisessa osassa keskitytään 1990-luvun tapahtumiin. Ajanjakso on lyhyempi kuin esimmäisessä kirjassa, mutta tapahtumia on melkoisen paljon kymmenen vuoden ajalle. Vaikka tämän vuosikymmenen tapahtumat ovat itsellä jo huomattavan paljon paremmin muistissa, kuin nuo ensimmäisen kirjan ajat, niin tapahtumien määrä oli jo sellainen, ettei kaikessa tahtonut pysyä mukana.

Rahapolitiikka vapautui 1980-luvun lopulla ja siitä alkoi käsittämätön nousukierre helpon lainarahan turvin. Tästä juhlasta ei kuitenkaan pitkää aikaa saatu nauttia, kun 90-luvun alun lama iski päälle kalliine valuuttalainoineen ja kaatoi yrityksiä joukoittain. Tiukan talouspolitiikan ansiosta tästäkin noustiin 90-luvun aikana, toki unohtamatta sitä, että Nokia toimi talouden veturina tuolla 90-luvulla.

Wahlroosin omalta osalta kirjan tarina keskittyy enimmäkseen sijoitusyhtiö Mandatumin perustamiseen ja sen alkuvuosien toimintaan. Hän oli itse perustamassa Mandatumia, mistä hän omistikin tuolloin suuren osan. Pienestä oli selvästi hyvä ponnistaa ja Suomen, miksei pohjoismaidenkin, mittakaavassa Mandatumista tuli merkittävä toimija 90-luvulla. Maailman suuria investointipankkeja vastaan tosin ei voinut lähteä kilpailemaan, niillä kun oli huomattava kokoetu puolellaan.

Tätä kirjaa oli mielenkiintoista kuunnella. Kirjassa vilisi paljon vähintäänkin lehdistä tuttuja firmoja ja myös ihmisiä niin politiikan kuin talouden alalta. Nostalgian janoonkin tämä on hyvä teos meille, jotka tuon ajan hyvin muistavat.