Kolmas osa sarjasta Virus, tarina jatkuu osasta kaksi. Lentokone on laskeutunut Bromman kentälle Tukholmassa mutta se lähtee saman tien jatkamaan matkaa. Amanda näkee kun kone tulee, yrittää ehtiä kentälle, mutta näkee vain sen lähtevän heti liikkeelle. Mutta kuka kentällä kävi?
Ursula, Iris, Amanda, Sigrid , Dano ja Nadja jatkavat seikkailuaan keskellä Tukholmaa. Gustav miehistöineen tukikohdassa alkaa hermostua, sillä he – etenkään Ursula ja Nadja – eivät näytä palaavan takaisin. Iris porukoineen löytävät hallin, missä Gustavin miehistö on pitänyt lapsia joita he eivät ole ampuneet huolimatta Gustavin käskystä. Pakeneva ryhmä pelastaa lapset ja he tekevät tukikohdan päiväkotiin.
Ilmassa on nyt merkkejä siitä, että muitakin eloonjääneitä saattaa olla. Lentokone, joka kävi Bromman kentällä, kuumailmapalloja joissa oli hävytöntä tekstiä Gustavin teloitusporukalle jne.
Ursula pääsee käymään laboratoriossa, mistä virus on lähtenyt leviämään. Hän löytää koneen, joka tallentaa valvontakameroiden kuvaa. Se on Gustavin edesmenneen vaimon kone. Tästä selviää mitä laboratoriossa on todellisuudessa tapahtunut ja miten paljon Gustav oikeasti tietää enemmän tilanteesta kuin mitä on kenellekään kertonut. Heidän tyttärensä on tuntemattoman ryhmän hallussa, jotka kiristivät Gustavin vaimoa antamaan heille virus, jota laboratoriossa säilytettiin. Asiat menivät kuitenkin vikaan ja erittäin nopeasti tarttuva tappava virus pääsi valloilleen. Tuntematon ryhmä on kuitenkin selvästi siivoamassa laboratoriota ja he vievät tavaroita pois lastatakseen ne lentokoneeseen Bromman kentällä.
Gustavin ryhmästä kaksi tulee helikopterilla utelemaan Ursulan väeltä tietoja ja lopulta Gustav itse päättää lähteä katsomaan tilannetta lentokentällä. Ursula seuraa heitä ja näkee kuinka Gustav ja hänen helikopterilentäjänsä tapetaan kentällä. Gustavin tytär siirretään koneeseen ja Ursula saa päähänsä yrittää pelastaa tämän. Hän hankkiutuu koneen lastiruumaan, mutta kone lähteekin heti liikkeelle.
Jälleen sama kommentti: kirja olisi voinut olla lyhyempikin, silti sisältäen samat asiat. Jostain syystä välillä kirjailija juuttuu tarinoimaan ja selittämään jotain yksinkertaista asiaa pitkäksi aikaa, mikä on jossain määrin turhauttavaa.