Author: Petri Laari Page 1 of 25

10 pientä… eiku… Eikä yksikään pelastunut. En ole koskaan tätä klassikkoa lukenut, mutta elokuvan olen joskus nähnyt. En elokuvasta muista yhtään mitään, joten pääsin kuuntelemaan tätä äänikirjaa täysin puhtaalta pöydältä.

Kymmenen vierasta saapuu mystisen kutsun ohjaamana saarelle viettämään aikaa. Kutsujaa ei kukaan tunnu tunnistavan, mutta kutsut on jokaiselle räätälöity niin henkilökohtaisesti, ettei heistä kukaan varsinaisesti epäillyt mitään ihmeellistä. Kun kaikki toisilleen tuntemattomat ihmiset olivat päässeet saarelle, he totesivat että itse isäntä ei ollut paikalla ja tämä oli lähettänyt viestin että hän myöhästyy pakottavista syistä.

Paikalla oli kuitenkin kaikki valmiina. Ruokaa ja juomaa oli ja kaikille oli päärakennuksesta oma huone. Tämä tarkoitti sitä että loman vietto saarella voi alkaa. Kymmenen posliinisotilasta pöydällä oli kuitenkin vähän omituinen asetelma, mutta kaikki olettivat että se kuului tähän tilanteeseen. Vieraita oli kuitenkin kymmenen ja saaren nimi oli Sotilassaari. Yllättäen he kuulevat äänitallenteen, mikä paljastaa kaikista vieraista jotain sellaista, mitä he eivät missään nimessä halua kuulla. Jokainen heistä on ainakin osasyyllinen jonkun toisen ihmisen kuolemaan, mutta he ovat välttäneet tuomion siitä.

Rauhallisesta alusta huolimatta vieraita alkoi yksitellen kuolla mitä erilaisimmilla tavoilla. Samalla pöydällä olleet posliinisotilaat alkoivat myös kadota jokaisen kuolleen mukana. Pian selvisi, ettei kuolemat voineet olla luonnollisia ja he ryhtyivät etsimään mahdollista murhaajaa. Pieneltä saarelta ei kuitenkaan löytynyt ketään muuta, vaikka he kiersivät koko paikan. Tästä johtuen kaikki alkoivat epäillä myös toisiaan.

Tarina on herkullisen hyvin rakennettu ja lopussa päästään myös viimein kurkistamaan mysteerin taakse. Kannattaa ehdottomasti lukea jos ei vielä ole sitä tehnyt. Ja nyt voin sanoa että on jo korkea aika, sillä kirja on julkaistu jo 85 vuotta sitten. Kaikkihan sen ovat lukeneet! Tämä oli myös yksi 100 pakollista luettavaa -listalta.

Tämä tarina lähtee liikkeelle hobittien kylästä Konnusta, minne Bilbo Reppuli on saapunut vaellusmatkoiltaan. Kun hän on asunut aikansa hobittien kylässä ja valinnut perijäkseen ottopoikansa Frodo Reppulin, hän päättää 111-vuotis syntymäpäivänään toteuttaa pitkään hautomansa ajatuksen: hän lähtee takaisin vaeltamaan eikä jää asumaan kylään. Frodolle jää hänen asuintalonsa ja suurin mystinen aarre, sormus. Tämä sormus pitää sisällään salaisuuksia ja Frodolle jää vastuulleen sen vaaliminen.

Bilbon katoamisen jälkeen Gandalf Harmaa lähtee selvittämään Bilbon ja sormuksen taustoja. Vuosia myöhemmin Gandalf palaa Kontuun ja kertoo miten sormus on joutunut aikanaan Bilbolle sen edelliseltä omistajalta, Klonkulta. Tämä sormus on yksi monista mahtisormuksista, mutta nimenomaan valtasormus, joka hallitsee kaikkia muita mahtisormuksia. Sormus on aikanaan kuulunut Sauronille, Mordorin hallitsijalle, joka himoitsee sormusta takaisin. Sauronille on nyt Klonkun kautta selvinnyt sormuksen nykyinen olinpaikka.

Sormus ei vaikuta yhtä voimakkaasti hobitteihin kuin muihin ja näin Frodon tehtäväksi jää tuhota mahtisormus, jotta se ei päädy Sauronin käsiin. Frodo päättää lähteä Konnusta kohti Mordoria, missä hänen täytyy heittää se laavan kitaan, sinne missä se on aikanaan tehty ja mikä on ainoa paikka missä sen voi tuhota. Hän saa mukaansa Samin, Merrin ja Pippinin. Aivan rauhassa he eivät voi kuitenkaan matkaa taittaa, sillä he saavat peräänsä Sauronin käskyläiset.

Pitkällä ja vaivalloisella matkalla he tapaavat muita ja heidän seurueensa kasvaa hiljalleen. Matkalla tapahtuu monia asioita ja lopulta Frodo ja Sam päätyvät kaksistaan Mordorin liepeille, mistä tarina jatkuu seuraavassa kirjassa.

En koskaan ole ollut fantasiakirjojen tai elokuvien ystävä. Taru sormusten herrasta lienee kuitenkin yksi sellainen tarina, mikä on joskus luettava. Kuuluuhan se toki myös listalle sata pakollista luettavaa. Sanon nyt mielipiteen, joka on varmasti fantasiafanien mielestä ihan väärä: aika pitkäveteinen tämä tarinan ensimmäinen kirja oli. Ehkä joku muu saa tästä enemmän irti kuin minä. En nyt heti perään kuuntele seuraavaa kirjaa, se saa jäädä nyt vähän myöhemmäksi.

Luke on 12-vuotias superälykäs poika, joka saa opiskelupaikan kahteen huippuyliopistoon, mm. Harvardiin. Hän ei ehdi kuitenkaan nauttia kauaa tästä tilanteesta, sillä hänet kaapataan ja kuljetetaan tuntemattomaan paikkaan. Hän herää laitokseksi kutsutussa paikassa missä on muitakin lapsia. Pian selviää, että he ovat kaikki joko “TP” tai “TK” – telepaattisia tai telekineettisiä. TP:t pystyvät lukemaan muiden ajatuksia ja TK:t siirtämään tavaroita. Luke on TK. Hän on huomannut aikanaan, että joskus esineet siirtyvät vaikka hän ei koske mihinkään.

Laitos on ahdistava paikka, kukaan heistä ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Heille on luvattu pääsy kotiin kunhan testit on tehty, mutta näyttää lopulta siltä, ettei kenelläkään ole mahdollisuutta lähteä elävänä laitoksesta. Lapsille suoritetaan erilaisia kokeita, toinen toistaan ahdistavampia ja kivuliaampia. Kukaan kaapatuista lapsista ei tiedä, mikä näiden kokeiden tarkoituksena on, mutta kieltäytyä niistä ei kannata. Kieltäytyminen tietää varmaa rangaistusta.

Luke pääsee pakenemaan yllättävän tahon avustuksella, mutta joutuu jättämään taakseen myös nuoremman kaverin, joka auttoi häntä pakosuunnitelman teossa. Tämä kalvaa Lukea, sillä hän on varma, ettei tämä selviä ilman rangaistusta kun hänen pakonsa havaitaan.

Muut taistelevat kaappaajiaan vastaan yhdessä sillä aikaa kun Luke on paossa ja he aiheuttavat pahaa hämmennystä laitoksessa. Lukea jahtaamaan lähetetään partio, mutta laitoksella on myös palkattuja avustajia monissa kaupungeissa. Näiden avustuksella Luken pakoreitti selviää ja partio suuntaa hakemaan Lukea takaisin laitokseen. Jos se ei onnistu, Luke on tapettava.

Kuinka laajamittaista toiminta on? Ja mikä on kaiken tämän takana? Kuinka paljon voidaan tehdä pahaa sen varjolla että se voisi mahdollisesti tuoda jotain hyvää maailmaan? Tämä oli ihan Kingimäisen hyvä kirja.

En ollut koskaan kuullutkaan Richard Chizmarista, kunnes törmäsin edellisenä lukemaan Gwendy-trilogiaan, jonka hän oli kirjoittanut yhteistyössä Stephen Kingin kanssa. Chizmar on selvästi ihan mielenkiintoinen tuttavuus, mutta kirjojen löytäminen on vähän haastavampaa, ilmeisesti suomennettuja ei löydy lainkaan. Tämäkin oli ainoa englanninkielinen, jonka Storytelistä löysin.

Salaperäinen nainen käy Kennyn ja Sarahin ovella yöllä. Kamerasta he näkevät seuraavana päivänä, että nainen on ollut hätääntynyt ja on yrittänyt soittaa ovikelloa. He eivät kuitenkaan olleet heränneet tämän käyntiin ja seuraavana päivänä selviää, että nainen on käynyt myös heidän naapurinsa ovella. He eivät taas olleet uskaltaneet avata ovea keskellä yötä.

Poliisi laittaa kameran videon levitykseen yrittäessään selvittää naisen henkilöllisyyttä. Naisesta ei löydy jälkeäkään, eikä kukaan tunnistakaan häntä. Tästä alkaa naapuruston painajainen, kun kaikki epäilevät toisiaan ja huhut leviävät.

Ihan hyvä kirja, joskin lyhyt ja tarinaltaan vähän ohut. Parempaankin olisi ollut ainesta tällä juonella.

Tässä Gwendy-sarjan kolmannessa osassa, Stephen King lyöttäytyy jälleen yhteen Richard Chizmarin kanssa päättääkseen Gwendyn tarinan.

Gwendy kärsii alkavasta alzheimerin taudista, mutta hän saa mystiseltä mieheltä viimeisen tehtävän; hänen on hävitettävä lipas ennen kuin on liian myöhäistä. Lippaan hävittäminen on kuitenkin vaikeaa ja hän saa ohjeekseen, että se pitää hävittää lopullisesti avaruuteen. 

Gwendy on valittu senaattoriksi, joten hänelle aukeaa mahdollisuus päästä uudelle avaruusasemalle vierailijaksi. Heidän mukanaan lähtee myös miljardööri, mr. Winston. He, kaksi kävelevää matkatavaraa, kuten miehistö heitä kutsuu, ovat pelkästään matkustajina tuolla kyydillä.

Winston on iljettävä limanuljaska, mutta hän ei ole pelkästään tuhlaamassa rahojaan extremematkalla, vaan paljastuu että hänellä on myös tehtävä jonka hän on saanut taholta, joka havittelee lipasta. Gwendylle tämä ei kuitenkaan sovi, sillä hän on luvannut tehdä kaikkensa, jotta lipas saadaan hävitettyä.

Ihan kelvollinen päätös tälle sarjalle. Tätä ei oltu yritetty venyttää turhaan pitkäksi, vaan tarina eteni kaikin puolin sujuvasti päätökseen asti.

Tämän Gwendy-sarjan toisen osan on kirjoittanut Richard Chizmar. Hän otti yhteyttä Stephen Kingiin ja kysyi voiko tarinaa jatkaa eteenpäin mihin tämä suostui.

Vuosien kuluttua ensimmäisestä kohtaamisesta lippaan kanssa, Gwendy on lähtenyt mukaan politiikkaan ja hänet on valittu kongressiedustajaksi Mainesta. Kaikki menee hyvin siihen saakka kun hän täysin yllättäen hän löytää jälleen vuoden 1891 Morgan dollarin työpöydältään. Hän tutkii työpöydän laatikkonsa ja löytää sieltä tutun lippaan vuosien takaa. Kukaan ei ole käynyt hänen työhuoneessaan tuona aikana, lipas ja kolikko ovat vain ilmaantuneet paikalle. 

Joululoma lähestyy ja Gwendy lähtee Maineen, omaan kotikaupunkiinsa Castle Rockiin äitinsä ja isänsä luoksen joulua viettämään. Kaupungissa on kuitenkin tilanne päällä sillä kaksi lasta on kadonnut eikä johtolankoja heidän löytämisekseen ole. Hänen ollessa paikalla, katoaa myös kolmas lapsi. Tapaukset ovat täysi mysteeri.

Gwendy saa lomalla ollessaan takaisin sulan, lumotun sulan, mikä hänellä oli lapsena. Joulu tulee ja menee lasten ollessa yhä kadoksissa. Kaupungissa on vuosituhannen vaihteen uudenvuodenjuhlat ja toiveena että kaikki unohtaisivat hetkeksi nuo lasten katoamiset. Gwendy saa kuitenkin uudenvuodenjuhlissa näyn, missä hänelle selviää lopulta kuka on kaikkien katoamisten takana.

Tarina jatkui hyvin ensimmäisestä kirjasta ja loi uuden mystisen ympäristön. Ratkaisu oli kuitenkin ehkä vähän suoraviivainen, eikä oikein sopinut tarinaan. Ihan kuin parempaa ei olisi tähän hätään keksinyt.

Tämä on Gwendy-trilogian ensimmäinen osa, jonka ovat kirjoittaneet yhteistyössä Stephen King ja Richard Chizmar. Kingiltä oli aikanaan jäänyt tarina kesken mutta hän oli Chizmarin avustuksella päättänyt viedä sen loppuun.

12-vuotias Gwendy on päättänyt pudottaa painoaan, sillä hän on joutunut siitä kiusatuksi etenkin viimeisenä kouluvuotenaan. Lenkillään hän törmää vähän omituiseen, mustiin pukeutuneeseen mieheen. Vaikka hän ei saisi puhua vieraiden kanssa, hän jää kuitenkin hetkeksi juttelemaan. Mies antaa hänelle mystisen lippaan ja kertoo, miten sitä pitää käyttää.

Lippaassa on nappeja, mitä painamalla voi vaikuttaa asioihin. Niitä pitää kuitenkin käyttää varovasti, tai sitten olla käyttämättä lainkaan. Jokaisesta hyvästä asiasta voi seurata myös jotain pahaa. Lippaassa on myös kaksi vipua, joista toisesta tulee terveyteen vaikuttava suklaakarkki ja toisesta arvokas hopeadollari.

Gwendy ottaa lippaasta silloin tällöin suklaapalan ja alussa asiat ovat hyvin. Hän laihtuu ja hänen olonsa paranee jatkuvasti. Hän alkaa myös säästää näitä vuoden 1891 hopeadollareita siltä varalta että tarvitsee myöhemmin rahaa, vaikkapa opiskelujen aloittamiseen. Ajan kuluessa alkaa kuitenkin tapahtua myös ikävämpiä asioita ja Gwendy yhdistää nuokin tapahtumat lippaaseen. Hänen kaverinsa kaikkoavat, sillä he muuttuvat kateellisiksi Gwendylle. Maailmalla tapahtuu myös asioita, mitkä tuntuvat liittyvän lippaaseen.

Tämä oli Kingimäisen tyylin vastaisesti lyhyt, mutta kuitenkin hyvä ja ytimekäs.

Alienien invaasio maassa on käynnissä ja ihmisiä kuljetetaan orjuutettaviksi ja heitä muunnetaan alienien taistelijoiksi. Tilanne on luisumassa käsistä ja Gripenkin vihdoin ymmärtää, että Henrik, Monty ja kaikki pelastuneet Boeingissa palanneet matkustajat ovat olleet sittenkin oikeassa. Tämän takana on joku muu kuin yksikään maan valtio. Koko maailma on kaaoksessa.

Henrik pääsee pakenemaan toisesta maailmasta takaisin maahan. Monty huijaa Henrikin lähtemään yksin takaisin ja hän jää sinne. Heidän pelastamillaan toisen maailman alkuperäisasukkailla on uskomus että Monty pystyy jotenkin sammuttamaan kaikki madonreiät mitkä ovat olleet avoinna jo tuhansia vuosia. Kukaan ei tiedä miten ne on aikanaan saatu aikaiseksi, eikä kenelläkään ole käsitystä siitä miten niitä voitaisiin kontrolloida.

Valloittaja-alienit ovat oppineet käyttämään madonreikiä ja ne ovat alkaneet hyppiä elollisista planeetoista toiseen tavoitteenaan hallita koko linnunrataa. Monty on siis viimeinen toivo jotta tämä valloitus saataisiin keskeytettyä.

Tämä oli Musta tähti -trilogian viimeinen osa. Mielestäni aika onnistunut sarja, jopa sarjan lopetus oli ihan kohtuullinen. Yleensähän hyvän lopun tekeminen on selvästi se haastavin osuus.

Henrikin, Montyn, Emman ja Saran palattua maahan, he joutuvat kuumottavaan tilanteeseen. Heidän uskomatonta tarinaa toisesta planeetasta ei kukaan usko ja katoamistutkinnasta vastuussa oleva Gripen on sitä mieltä että Venäjä on kaiken takana. Hän ei suostu kuuntelemaan palanneiden omituisia kertomuksia, vaan on vakuuttunut siitä että he ovat joutuneet jonkinlaisen huumaavan aineen vaikutuksen alaisiksi ja syyllinen siihen on siis jo hänen tiedossaan. 

Taalainmaalla vuoreen lentokoneiden katoamisen yhteydessä törmännyt ja sinne hautautunut luotain on taatusti venäläistä alkuperää ja Gripen on varma siitä että Monty sekä Henrik ovat molemmat täällä Venäjän palkkalistoilla tarkoituksenaan tuhota luotain ettei kukaan pääse sen alkuperän jäljille. Hän ei kuitenkaan tiedä että Montyn ja Henrikin tavoitteenaan on tuhota luotain aivan muista syistä. 

Avaruusolioiden invaasio alkaa ja tuhannet alukset saapuvat maahan madonreiän kautta. Monty ja Henrik päättelevät että luotain on avainasemassa eikä maan aseistuksella voida tuota luotainta tuhota. He päättävät lähteä uudelleen madonreiän läpi toiseen maailmaan etsimään pommeja joilla se voitaisiin tuhota.

Kun he saapuvat madonreiän kautta perille, he onnistuvat löytämään pommeja, mutta samalla omituinen signaali houkuttelee heidät suureen mutta hylättyyn kaupunkiin. Kaupungista löytyy suuri maalaus, mutta miksi ihmeessä Monty on joutunut maalatuksi siihen? Maalaus on selkeästi kuitenkin vanha, joten on käsittämätöntä miten Monty on ikuistettu kuvaan? Montylle palautuu mieleen vanha uni, missä tämä sama kuva on ollut. 

Tämä on Musta tähti -trilogian ensimmäinen osa, seuraavat osat: Musta tähti 2: “Taivas liekeissä”, Musta tähti 3: “Ei paluuta”.

Thana “Monty” Montgomery palkataan Ruotsin avaruushallintoon asiantuntijaksi, mutta hän ei ehdi edes aloittaa varsinaisesti töissä, kun hänet jo kutsutaan kiireellisesti kokoukseen. Kokouksen taustalla on USA:sta Ruotsiin matkalla olleen Boeing 777 matkustajakoneen mystinen katoaminen vähän ennen laskeutumista.

Monty lähtee entisen agentin, Henry Jägerin ja NASAn tutkijan, tohtori Hymanin kanssa selvittämään katoamispaikalle, mitä on voinut tapahtua. Kun he lentävät paikalle, tapahtuu jotain mystistä ja he joutuvat tekemään pakkolaskun. Mutta paikka ei olekaan Ruotsissa, vaan jossain aivan muualla. Paikalliset asukkaat eivät ole ihmisiä, heidän teknologiansa on täysin vierasta ja he käyttäytyvät kaikki hyökkäävästi saapuneita tulokkaita kohtaan.

Paetessaan muukalaisia, he joutuvat eroon tohtori Hymanista mutta törmäävät tähän myöhemmin hetkellisesti. Tämän käytös on kuitenkin muuttunut aivan täysin siitä millainen hän oli ollut ennen katoamistaan. Vähitellen alkaa selvitä että planeetalla on käynnissä jonkinlainen sisällissota, joskaan ei ole selvää kuka taistelee ja ketä vastaan.

He paikantavat SAS:in kadonneen matkustajakoneen ja suurin osa matkustajistakin löytyy elossa. Mutta edelleen on epäselvää minne he ovat joutuneet? Ja miten täältä voi päästä takaisin kotiin? On kuitenkin viitteitä siihen, että maa voi olla valloittajien seuraava uhri.

Tämä oli ihan hyvä ensimmäinen osa kolmiosaisesta sarjasta. Tarina ei laahannut missään vaiheessa, eikä jääty jaarittelemaan epäolennaisuuksia. Aina vähän häiritsee se, että ihmiset käyttäytyvät jotenkin epäluonnollisesti aivan käsittämättömässä tilanteessa. Mutta tiedä sitten, miten ihmiset oikeasti käyttäytyisivät jos joutuisivat tuollaiseen paikkaan.