Lauri Törni syntyi vuonna 1919 Viipurissa. Hän mietti monia uravaihtoehtoja kasvaessaan aikuiseksi, mutta sotilasura veti kuitenkin kaikkein eniten puoleensa. Hän liittyi vapaaehtoisena armeijaan ja siitä tie vei ensin talvisotaan ja sen jälkeen jatkosotaan.
Törni oli katkera kotiseutunsa Viipurin menettämisestä Neuvostoliitolle ja hän näki käyvänsä yksin sotaa koko Neuvostoliittoa vastaan Viipurin takia. Hän sai maineen peräänantamattomana ja taitavana taistelijana ja yleni lopulta kapteeniksi. Hänestä tuli myös Mannerheimristin ritari.
Sota hävittiin. Suomessa hän osallistui asekätkentään, mutta lopulta neuvostomielinen valtiollinen poliisi pidätti hänet ja hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi maanpetoksesta kuritushuoneeseen. Paasikivi armahti hänet joulun alla 1948 ja hän ryhtyi suunnittelemaan lähtöä Amerikkaan.
Kirja on muuten hyvä, mutta siinä häiritsee vähän keskustelu- ja kuvaustyyli, joka kuuluu enemmän fiktiiviseen tarinaan. Tuskinpa tuolta ajalta on jäljellä näin tarkkoja tietoja siitä, missä vaiheessa tilanne rupesi hikoiluttamaan niin, että piti pyyhkiä otsaa tai mitä jossain toisessa tilanteessa keskusteltiin kavereiden kanssa. Mutta hyvä kirja tämä kuitenkin on ja kertoo taas yhden kulman tuonne Suomen historiaan.
Tämä oli ensimmäinen kirja kolmen kirjan sarjasta. Seuraavassa kirjassa eletään sodanjälkeistä aikaa ja hän suuntaa matkansa Atlantin yli Amerikkaan. Siitä alkaa hänen elämässään seuraava luku.