Tätä kirjaa ei pitänyt tulla, mutta tuli kuitenkin. Lumikeron ensimmäinen kirja “Uutismies” oli ihan loistava kokoelma tarinoita hänen nuoruudesta ja sen jälkeisestä urasta. Tämä kirja taas liippaa läheltä hänen toimittajatyötään ja sisältää tarinoita vuosien varrelta, jotka eivät välttämättä liity suoraan hänen omaan työhönsä. Tämä kannattaa ehdottomasti lukea ensimmäisen kirjan jatkoksi.

Äkkiseltään mieleen jäivät tarinat ruotsalaisesta vakoojasta Stig Berglingistä ja siitä kuinka hän pääsi pakenemaan Ruotsista vankilasta aina Moskovaan asti. Ruotsin poliisia Lumikero sivalsi moneen otteeseen tästä ja Olof Palmen murhan tutkinnan möhläyksistä. Ruotsin Säkerhetspolisen (SäPo) kysyi Suomesta Suojelupoliisilta, miksi Berglingiä ei oltu pidätetty hänen matkustaessaan Suomen läpi Moskovaan. Vastaus oli: “Kenet olisi pitänyt pidättää?”. SäPo ei ollut kertonut paosta mitään. Tiedonkulku oli Ruotsissa aivan nollassa tuohon aikaan.

Berglingin vakoilutapauksesta päästiin sujuvasti tietoturvakeskusteluun, esimerkiksi siihen, miten ulkomaalaisia toimittajia vakoiltiin Neuvostoliitossa ja DDR:ssä jatkuen aina nykypäivän Kiinaan. Kiinasta saa ostaa vakoiluun sopivia välineitä alle kympin hintaan, joten jokaisesta meistä voi tulla ihan oman elämänsä vakoilija.

Jotta kirja ei olisi pelkkää politiikkaa, mukaan oli otettu myös Lumikeron tapaamisia kulttuuriväen, esimerkiksi Andy McCoyn, Aki Kaurismäen ja Jukka Kuoppamäen kanssa. Näistä oli hyvinkin viihdyttäviä tarinoita kerrottavaksi.

Ruotsi saa kylmää kyytiä maahanmuuttajien kielen polkemisessa. Suomen kieli on käytännössä saatu hävitettyä viidenkymmenen vuoden aikana lakiakin räikeästi rikkoen. Seurauksia ei tosin kenellekään ole siitä tullut, joten lakipykälät ovat olleet vain koristeita. Melkoinen saavutus maalta, joka saarnaa muita maita vähemmistöjen oikeuksista.

Maailmanpoliittista tilannetta, lähinnä Venäjää, käsiteltiin kirjan loppupuolella. Sattuneesta syystä tilanne on siinä muuttunut aika radikaalisti kirjan julkaisun jälkeen syksyllä 2021 ja monet asiat tuntuvat jo vanhentuneilta. Venäjän lisäksi Unkarin ja Unkarin diktaattorin Orbanin tilannetta käsiteltiin ajalta ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Vaikka kirjassa varovaista optimismia oli siitä, että Orbanista jotenkin päästäisiin eroon, niin mitään ei ole tapahtunut Unkarin poistamiseksi EU:sta. Joitain taloudellisia rajoitteita on sittemmin saatu aikaiseksi, mutta Unkari niistä ei paljon ole piitannut kun ovat huomanneet EU:n olevan täysi lapanen. Jos haluaa syvällisempää katsausta Unkarin tilanteeseen, kannattaa lukea Katalin Miklóssy: “Demokratian rappio: Unkarin tiellä tulevaisuuteen?”

Kirjan tarinat loppuvat siinä vaiheessa kun Covid pandemia on pääsemässä vauhtiin ja silloin tilanne oli taudin suhteen vielä hyvin epävarma. Tiedettiin, että tauti on tappava ja leviää nopeasti, mutta mitä sen suhteen tapahtuisi jatkossa oli täysin pimennossa. Pandemian suhteen olemme nyt jo paljon viisaampia. Tai ainakin useimmat meistä ovat, USA:n johtoa ja foliohattuihinsa sonnustautuneita hännystelijöitä lukuunottamatta.