Firmansa konkurssin musertama Jake käveli kohti kallionjyrkännettä. Se tuntui rauhoittavalta, sillä tilanteen ratkaisu oli vain muutaman askeleen päässä. Kallio oli kesäisen lämmin toisin kuin pankinjohtajan sydän. Jake oli turhaan toivonut pankinjohtajan kuolevan sisäiseen verenvuotoon sydämestä roikkuvien jääpuikkojen puhkoessa tämän aorttaa.
Pankinjohtaja oli ollut hänen yrityksensä menestyksen tiellä aina, mutta pikkupaikkakunnalla ei ollut vaihtoehtoja rahoitukseen. Nyt se paskiainen oli tappanut hänen yrityksensä. Yritys kaatui pankille ja pankinjohtaja osti halvalla hänen omaisuutensa.
Jake saavutti reunan. Hän vilkaisi alas, tuskan loppu oli lähellä. Hän kumartui, avasi kantoon kiinnitetyn köyden solmun ja päästi irti. Köydessä roikkuva pankinjohtaja päästi viimeisen pitkän parahduksen ennen osumistaan kivikkoon.
(c) Petri Laari 2025