Konsta Pylkkänen asui vaimonsa ja kahden pienen pojan kanssa pienessä mökissä Kainuun korvessa Lentualla. Hänellä oli tapana pohdiskella erilaisia asioita ja yrittää järkeillä niitä. Hänellä oli mm. atomipommista omia ajatuksia ja miten siltä voi suojautua, jos isommat maat alkavat niitä heitellä. Konsta oli jo suunnitellut suojan rakentamista syvään kallioluolaan. Hän pohti myös sitä millaista ruokaa sinne pitäisi vuosien käyttöä varten varastoida.

Eräänä kesäpäivänä lähelle saapui etelästä lisenssi ja pari maisteria. Konsta kaverinsa Mooseksen kanssa meni tervehtimään saapujia, jotka osoittautuivat opiskelijoiksi, Konstan päätelmän mukaan “yliopiston seminaarissa” ja jotka olivat viettämässä lomaa täällä kalastelemassa ja lintuja metsästämässä. Heiltä Konsta pääsi kyselemään monista asioista, vesivessasta, viemäreistä, maapallon kaarevuudesta, metsän eliöistä ja niin edelleen. Toki Konsta oli epäileväinen ja hyvin vahvasti sitä mieltä, että etelän kaverit vedättivät häntä. Vaikka mukavia olivatkin. Näistä vieraista Konsta sai hyvää juttuseuraa kesäksi ja siinä sivussa hän pääsi tutkimaan laajemminkin pohjoisen luontoa.

Tämä oli välillä ihan hauskasti kirjoitettu kirja, missä oli paljon erilaisia kekseliäitä sanailuja ja aikansa etelä vastaan pohjoinen asettelua. En tiedä, tämä ei ehkä silti löydä oman listani kärkipäähän lukukokemuksena. Mutta hyvähän näitä vanhoja tarinoita on lukea. Kai tämäkin jonkinlaisessa kirjallisessa kulttiasemassa on jo tänä päivänä.