Tämä on kertomus mustalaisjohtajan Vartti Isbergin elämästä, alkaen hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan 60- ja 70-luvuilla. Kirjan tarina alkaa hyvin, se kertoo hänen kotioloistaan jotka olivat jotain aivan muuta kuin mitä lapsella kuuluisi olla. Toisaalta koulussakaan ei 1970-luvun alussa ollut helppoa sillä opettajakin otti mustalaiset silmätikuiksi ja veisteli vitsejä luokan edessä. Lähtökohdat elämälle olivat siis kaikin puolin vinossa.
Tämän alun jälkeen tunnelma vähän muuttui ja tarina keskittyi lähinnä siihen kun “Käppärä”, alunperin pohjanmaan mustalainen, tappoi Ruotsissa Vartin isän, tädin ja kaksi muutakin mukana ollutta henkilöä. Kulttuurin mukaisesti tästä ei voinut selvitä ilman kostoa ja vielä pahemmaksi tilanne meni kun Käppärä pääsi viiden vuoden mielisairaalajakson jälkeen vapaaksi, kaikkien mielestä aivan liian aikaisin tekoonsa nähden. Käytännössä neljän ihmisen kuolemasta ei seurannut oikeaa rangaistusta. Vartti hoiti homman 2000-luvun alussa ja päästi Käppärän päiviltä. Vankilareissuhan tästä seurasi.
Kirjan lopussa Vartti kertoo kaveeraamisestaan Putinistipelle Ilja Janitskinin kanssa. Tässä vaiheessa minulta ainakin meni maku, sillä Janitskin, MV-lehden perustaja ja tunnettu Putinin kannattaja, oli jo tuossa vaiheessa taistelussa Suomen yhteiskuntaa vastaan, itäisen Venäjän puolella.
Osa kirjasta oli hyvää ja taustoitti paljon mustalaisten *) historiaa ja heidän kulttuurinsa muutosta nykyhetkeen tultaessa. Osa kirjasta taas keskittyi tähän yksittäiseen verikostoon ja sen taustoihin. Toisaalta sitten, kuten mainittua, tietyt asiat saivat enemmänkin niskavillat nousemaan. Lukusuositus? No, lukee ken tahtoo.
*) Vartti haluaa käyttää nimenomaan termiä “mustalainen”, ei “romani”, puhuessaan heistä itsestään.