“Tähtisade” on tähtitrilogian toinen osa. Ensimmäisen osan “Tähtikirkas” tapahtumista on kulunut kymmenen vuotta. Silloin nanomiitit tuhosivat kaiken elektroniikan ja tätä hetkeä kutsuttiin yleisesti nollaukseksi. Ruotsi on sen jälkeen jakautunut erilaisiin hallintoalueisiin ja Carlstenin linnaketta johtaa entinen armeijan kapiainen Gustaf Silverbane. Hänen johtamistaitonsa ovat kuitenkin kyseenalaisia ja hänen alaisuudessaan olevat kansalaiset ovat vähintäänkin tyytymättömiä tämän toimintaan.
Tilanne mutkistuu kun tiedusteluretkellä olleet sotilaat tappavat jonkin epätodellisen olion ja tuovat sen pään mukanaan linnoitukseen. Anna Ljungberg avustajansa kanssa tutkii tuodun pään ja toteaa heidän olevan tekemisissä jonkin ulkoavaruuden olion kanssa. He nimeävät nämä kentaureiksi.
Kentaurit ovat perustaneet tukikohdan räjähtäneen Ringhalsin ydinvoimalan lähettyville. Niitä ei säteily haittaa ja kun ihmisetkään eivät voi vaarattomasti lähestyä paikkaa, on siellä rauhallinen paikka tukikohdalle. Gustaf järjestää kokouksen Carlstenissa ja he päättävät koota niin paljon joukkoja ympäristöstä kuin mahdollista jotta he voisivat tuhota kentaurien tukikohdan.
Taistelut käyvät kiivaana, mutta huolimatta tuhansista sotilaista he eivät pysty tuhoamaan kentaureja. Nämä käyvät vastahyökkäykseen ja levittävät mystistä tähtipölyä joka ottaa valtaansa sille altistuneet ihmiset. Näistä tulee murhanhimoisia yksilöitä jotka ovat kentaurien ohjattavissa. Gustafin johtamat joukot saavat pahasti siipeensä ja kentaurit ryhtyvät säälimättömään hyökkäykseen kohti Carlstenin linnaketta.
Vaikka alussa kirja pomppi vähän sinne tänne ajallisesti enkä ole ihan varma miten kaikki näistä takautumista liittyivät lopulta tarinaan, niin sen jälkeen tapahtumat lähtivät kulkemaan taas johdonmukaisesti. Hyvä jatko-osa sarjassa ja viimeinen osa on otettava seuraavaksi kuunteluun.