Lokakuun 11. päivä vuonna 2002: uutisissa levisi tieto että Myyrmannin kauppakeskuksessa Vantaalla on tapahtunut räjähdys. Muistan hetken kun tämä tapahtui. Sitä en muista varmasti mistä sen kuulin tai luin, mutta väittäisin että luin sen netistä. Noihin aikoihin olin vielä paljon IRCissä, joten sieltä sai ehkä viimeisimmät tiedot mitä julkisuuteen tuli.

Ensimmäiset uutiset vihjasivat siitä että esiintyvän pellen kaasupallojen täyttöön tarkoitettu kaasupullo olisi räjähtänyt. Ei mennyt kuitenkaan aikaakaan kun selvisi että räjähdyksen oli aiheuttanut pommi. Myös suhteellisen nopeasti selvisi että pommin oli paikalle tuonut 19-vuotias Petri Gerdt. Tämä, vähän syrjään vetäytyvä nuori opiskeli kemiaa ja oli aikaisemminkin harrastanut räjähteiden tekemistä ja räjäyttämistä syrjäisillä alueilla.

Kirjassa käydään vielä kertaalleen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua tapahtuneesta, läpi tapausta ja haastatellaan onnettomuudessa loukkaantuneita. Se mikä on varmasti monelta unohtunut tapauksen jälkeen on että loukkaantuneet saivat pitkäaikaisia vammoja, joista osa ei toivu koskaan.

Tapauksen varsinainen syy on jäänyt epäselväksi. On ilmeisen epätodennäköistä että Gerdt olisi halunnut räjäyttää pommin ihmisten keskellä ja tappaa itsensä. Todennäköisempää on että hän oli asettanut ajastimen niin että roskakoriin asettamansa pommi räjähtäisi vasta myöhemmin yöllä. Mutta jokin meni vikaan tuhoisin seurauksin.

Tämä haastatteluista tehty kirja ei välttämättä ole mikään herkullinen lukukokemus kirjana. Äänikirja se olisi saattanut olla parempi sillä puhekielen mukaan kirjoitetun tekstin lukeminen on vähän haastavaa. Mutta yhtä kaikki, tämä palautti mieleen noita tapahtumia mitä ei ole syytäkään unohtaa. Räjähdyksen pitkäaikaisvaikutukset olivat minultakin menneet aikanaan täysin ohi, mutta tästä kirjasta sai hyvän kuvan siitä millaisia vaikutuksia yksittäisellä tapauksella on moneen syyttömään vuosien jälkeen.