Raskolnikov, entinen opiskelija kuten hän itseään nimitti, asui vuokralla Pietarissa. Hänen vuokranantajansa oli melko armollinen sillä muutaman kuukauden vuokrarästeistä huolimatta hän ei ollut heittänyt Raskolnikovia pihalle, nyt tosin vuokranantajan myötämielisyys oli jo tiukoilla. 

Rahaa saadakseen vuokraan ja elämiseen Raskolnikov kävi panttaamassa vähäistä omaisuuttaan tunnetun varakkaan koronkiskurinaisen luona. Hänen mittansa täyttyi kuitenkin hiljalleen ja hän päätti ratkaista ongelman tappamalla tuon verenimijän. Sattui kuitenkin niin että tuona kohtalokkaana päivänä naisen luona oli myös hänen tyttärensä joten Raskolnikovin oli pakko päästä eroon molemmista. 

Kirjassa kerrotaan häneen kohdistuneista epäilyistä, hänen omasta tuskastaan ja kiinnijäämisen pelostaan. Varsinaisesti hän ei tuntenut syyllisyyttä koronkiskurin tappamisesta, sillä tämä oli ajanut useita ihmisiä ahdinkoon ahneudellaan joten hän oli vain tehnyt hyvän teon muiden puolesta. Toinen asia olikin tämän tytär joka oli syytön mihinkään.

Raskolnikovin sisar ja äiti saapuvat myös Pietariin ja tuovat vielä lisää ajateltavaa hänelle. Poliisi on hänen kintereillään ja ilmestyy aina välillä satunnaisesti hänen luokseen keskustelemaan asioista. Kirjassa on paljon pitkiä keskusteluja sekä myös Raskolnikovin omia ajatuksia kerrottuna kun hän käy mielessään läpi tapahtumia; voisiko joku tietää hänen syyllisyydestään ja kuka sellainen ihminen voisi olla. Hän etsii jokaisen ihmisen teoista ja sanomisista merkkiä siitä että tämä tietää hänen syyllisyydestään mutta ei vaan kerro sitä.

En yhtään ihmettele että kirja on säilyttänyt vetovoimansa vielä 160 vuoden jälkeenkin. Se on hyvin kirjoitettu ja heijastaa ihmisten erilaisia tuntoja kun asiat kalvavat mieltä ja lopulta alkavat paljastua. Ilman kääntäjän lopussa kertomaa kommenttia, en olisi kiinnittänyt pieniin huomiota pieniin virheisiin yksityiskohdissa. Esimerkiksi tapahtumapaikat eivät aina pysyneet samanlaisina: Poliisikonttorin kerros rakennuksessa vaihtui, Raskolnikovin huoneen ainoa ikkuna oli välillä kadulle päin ja välillä hiljaiselle sisäpihalle ja joskus asunnon pohjaratkaisu oli muuttunut.