Tapani Koivuniemi perusti 1980-luvun alussa raamattupiirin Otaniemessä. Tästä kehkeytyi myöhemmin varsinainen uskonlahko. Tässä kirjassa kolme lahkosta eronnutta kertoo oman tarinansa siitä miksi liittyi lahkoon, millaista siellä oli elää ja missä vaiheessa päätti lähteä sieltä.

Varsin vaarattoman tuntuisen alun jälkeen, vuosien kuluessa lahko sai yhä omituisempia, tai paremminkin lahkoille tunnusomaisempia piirteitä. Naisten ja miesten ero oli selvä, naiset tekivät kotityöt ja miehet kävivät töissä. Muun muassa ulkonäköä alettiin kontrolloimaan tiukemmin ja maksimipainoindeksi oli miehillä 19 ja naisilla 17. Käytännössä siis alipainon rajoilla.

Koivuniemi perusti aikanaan myös kustannusosakeyhtiö Koivuniemen missä lahkolaiset kävivät töissä minimipalkalla. Firma tuottaa edelleen voittoa, mutta miksikäs ei kun hyvin koulutetut tekevät töitä huomattavan edullisesti.

Miksi lähdin edes lukemaan tätä? Tuo lahkon johto ja firman “pääkonttori” on ollut tässä meidän kotikadun toisella puolella. Nykyisestä tilanteesta en tiedä, mutta oletettavasti se on yhä siellä.

Kirja kannattaisi ehkä kuunnella äänikirjana sillä sellaiseksi se on alunperin tarkoitettu. Itse luin sen poikkeuksellisesti kirjan muodossa tällä kertaa.