Kenneth Eriksson, rikosylikonstaapeli, avaa muutaman hänen tutkittavanaan olleen rikoksen 1990-luvulta aina 2010-luvulle. Eriksson toimi tuolloin Helsingissä mm. väkivaltarikollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa.
1990-luvun alusta lähtien kultasepänliikkeiden ryöstöt alkoivat lisääntyä huomattavasti ja virolaiset sekä liettualaiset rikollisryhmät olivat usein pääkaupunkiseudulla tehtyjen ryöstöjen takana. Ehkä vähemmän yllättävää oli että näilläkin oli vahvaa venäläistaustaa johtuen entisen Neuvostoliiton vaikutuksesta.
Erilaiset koru- ja kelloryöstöt olivat koko Euroopassa tuohon aikaan jatkuvasti esillä ja vaikka Suomessa niitä sattui vähemmän kuin muualla Euroopassa niin täälläkin ne olivat säännöllinen ilmiö. Ryöstöt olivat pääsääntöisesti hyvin suunniteltuja ja usein niistä jäi myös merkittävästi omaisuutta teille tietämättömille. Ryöstösaaliit oli usein myyty jo ennalta ja suorittava porras sai tästä minimaalisen korvauksen. Todelliset taustavaikuttajat istuivat aivan jossain muualla.
Tässä kirjassa ei ehkä ollut mitään mieltä mullistavaa, muutama näistä tapauksista oli itselle tuttu jo toisaalta. Mielenkiintoisinta oli ehkä kuulla vähän siitä miten poliisi toimii rikostapauksissa, ihan 9-17 työtä tämä ei ole eikä liian paljon saa luottaa siihen että sovitulle vapaalle lopulta mennään lainkaan. Ihan kivaa kuunneltavaa, ainoa mikä pisti korvaan oli “ei mennyt kuin Strömsössä” -sanonta jota käytettiin aika monta kertaa.