Arkeologi Howard Carter löysi faarao Tutankhamonin haudan vuonna 1922 Egyptistä Kuninkaiden laaksosta mistä tuli pyramidien rakentamisen loputtua faaraoiden hautapaikka. Hauta avattiin lopulta vasta 1924, mutta Carterin rahoittaja Lordi Carnarvo ei koskaan nähnyt sitä sillä hän menehtyi huhtikuussa 1923.
Kirja avaa mielenkiintoisella tavalla arkeologisia tutkimusmenetelmiä joita oli käytössä tuohon aikaan sekä koskettaa myös jonkin verran uudempia menetelmiä. Carterin tinkimätön löytöjen kirjaaminen on ollut todella arvokasta sillä hän otti valokuvia, piirsi kuvia ja kirjasi yksityiskohtaisesti ylös kaikki tapahtumat ja löydöt. Uskomattoman monia asioita voidaan päätellä löydöistä, mm. elintavoista, sairauksista ja taisteluista.
Haudan avaaminen tehtiin Egyptin kanssa yhteistyössä sillä kaivaukset vaativat aina luvan viranomaisilta. Silloisen lainsäädännön mukaan puolet löydetyistä aarteista jäi Egyptiin ja puolet sai löytäjä mukaansa. Näitä hauta-aarteita löytyy nykyään myös British Museumista. Noihin aikoihin lainsäädäntöä muutettiin tiukemmaksi siten että kaikki löydetyt aarteet ovat Egyptin valtion omaisuutta.
Myös suomalaisia on ollut 1900-luvulla mukana tekemässä tutkimuksia muiden pohjoismaiden kanssa (1960-luvulla), ja tavaraa on päätynyt tämän mukana myös Suomeen.
Mielenkiintoinen kirja ja jos on historiasta kiinnostunut niin tämä kannattaa lukea. Ei sisällä amerikkalaista vaahtoamista mitä löytyy sitten enemmän vaikkapa Disney+:lta löytyvästä dokkarista “Lost Treasures of Egypt”. Sinänsä mielenkiintoinen sarja, mutta joka asiasta saadaan hirveää draamaa, vaikkapa siitä että sopivia tikapuita ei löytynyt.