Suomalaisia sotilaita on sotavuosien aikana ollut taistelemassa Ukrainan riveissä useampiakin. Ralf Sirén on yksi heistä. Hän lähti Ukrainaan heti sodan alettua ja osallistui taisteluihin aina heinäkuuhun asti kunnes hänen piti sairastumisen takia siirtyä syrjään ja palata Suomeen.
Kirja ei ole sankaritarina, vaan kova kertomus siitä mitä rintamalla olo tarkoittaa. Moni ei sitä jaksa ja siviilissä kovempikin kaveri menettää otteensa taistelukentällä. Ulkomaalaislegioonassa oli paljon sotilaita useista maista ja heidän taitotasonsa oli hyvin vaihtelevaa. Suomalainen koulutus sen sijaan osoittautui hyväksi ja suomalaisia arvostettiin myös taitojensa takia.
Suurin ongelma Ukrainan kannalta oli varsinkin alussa se että armeijan perusta on Neuvostoaikaisessa opissa. Tämä on aiheuttanut paljon ongelmia hierarkian takia; kun ylempi käskee niin alemmat tottelevat, olivat käskyt kuinka typeriä tahansa. Tämän takia moni menetti henkensä täysin turhaan. Ukrainan onni oli se että Venäjän joukot olivat saman koulutuksen saaneita ja vielä kaoottisemmassa tilassa. Myös ulkomaiden apu Ukrainalle pelasti monia asioita sodan edetessä.
Jos suomalaiset pelasti osittain sisu toisen maailmansodan aikaan, niin sitä samaa on nyt nähtävissä Ukrainassa. Samaa henkeä on nyt nähtävissä ukrainalaisten joukossa, he taistelevat viimeiseen asti mikä on tullut Venäjälle yllätyksenä.
Ihan hyvä kirja tämäkin oli. Jos rintamaolot kiinnostaa niin kannattaa lukea.