Tomi Långstedt eli parisuhteessa mikä ei toiminut. Viimeisenä keinona he lähtivät lomalle Thaimaaseen ja yrittivät vielä parantaa tilannetta, mutta se ei onnistunut. Sen sijaan Tomi löysi Thaimaasta paikan jossa hän voisi viihtyä. Hän irtisanoutui töistä lähihoitajana ja matkusti pitemmälle Thaimaan reissulle.
Matkoja tuli ja meni. Elämä Thaimaassa keskittyi aika paljon juhlimisen ympärille ja lopulta mukaan astuivat huumeet. Saadakseen rahaa hän välitti ja myi huumeita. Mutta usein käy myös niin että tästä toiminnasta jää kiinni ja niin kävi myös Tomille. Thaimaassa näistä voi lahjuksilla päästä luistamaan, mutta nyt ei sekään auttanut. Tomi sai lopulta 25 vuoden tuomion.
Kirja kertoo hänen Thaimaassa viettämästä ajastaan, etenkin hänen vankila-ajastaan. Vankilat eivät Thaimaassa ole lepokoteja vaan elämä on kovaa ja muiden kanssa toimiminen vaatii melkoista sopeutumista. Ruoka on huonoa jos sitä on ollenkaan, vartijat hakkaavat surutta sääntöjä rikkovia vankeja ja muiden vankien kanssa ajautuu tämän tästä konflikteihin. Moni tutuksi tullut vanki kuoli kuka mistäkin syystä ja Tomin selviäminen hengissä ulos oli enemmänkin ihme.
Suomen ja Thaimaan luovutussopimuksen turvin hän pääsi myöhemmin Suomeen missä vankila-aikaa lyhennettiin siihen mitä Suomessa saisi vastaavasta rikoksesta.
Mielenkiintoinen kirja missä saa jonkinlaisen kuvan siitä mitä elämä tuollaisessa vankihelvetissä on. “Jonkinlaisen” siksi että en usko kenenkään käsittävän todella mitä siellä joutuu kärsimään, on eri asia lukea siitä jonkun kertomusta kuin elää itse siinä maailmassa.
Kirja oli ihan hyvin kirjoitettu, mutta joissain paikoissa oli toistoa aikaisemmin kerrotuista. Se nyt ei juuri häirinnyt mutta sen huomasi kuitenkin. Mielenkiintoista luettavaa.