Month: May 2024 Page 1 of 2

Sami Luoto on nelikymppinen pienyrittäjä joka pyörittää pientä rakennusfirmaa. Hän ostaa tontteja, rakentaa muutaman talon ja myy ne kiinteistövälittäjän kautta. Sami on tehnyt konkurssin nuorena miehenä 18 vuotta aikaisemmin kun 90-luvun lama oli pahimmillaan, sen jälkeen hän on tehnyt muita hommia kunnes päätti ryhtyä uudelleen yrittäjäksi.

Samilla on nyt kaksi taloa myynnissä, mutta Yhdysvalloista alkanut asuntomarkkinoiden lainakriisi on alkanut vaikuttaa myös Suomeen. Talot eivät mene kaupaksi. Sami on ostanut jo uuden tontin minne hänen on tarkoitus rakentaa talo myös heidän perheelleen. Hän ei halua myöntää tilanteen vakavuutta eikä varsinkaan kertoa vaimolleen ja tyttärelleen tulevasta konkurssista eikä edes sitä että on joutunut antamaan työtekijöilleen potkut. Hän ottaa käyttöön totuuden kiertämisen ja lopulta valehtelun.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja siinä pääsee mukaan yrittäjän fiiliksiin siinä vaiheessa kun toisaalla on yritys kaatumassa ja toisaalla perhe on vaarassa hajota. Teki niin tai näin, niin hyvää ratkaisua ei tunnu olevan olemassa.

Venäläinen rikollispamppu ja hänen kaksi henkivartijaansa ammutaan Suomessa. Tekijästä ei ole juurikaan tietoa, mutta ampuja on puhunut kuitenkin muutaman sanan suomea ryöstäessään aikaisemmin postinkantajan. 

Raid on jossain määrin sekaantunut tilanteeseen ja hänet yritetään eliminoida räjäyttämällä hänen matkailuautonsa. Ministeri yritetään murhata salakuljetetuilla ruotsalaisilla aseilla ja käytetyt aseet alkavat linkittää kaikkia tapahtumia toisiinsa. Tilanne kärjistyy ja ruumiita tulee matkan varrella lisää. Kuka on sitten lopulta kenenkin ampuja jää enimmäkseen komisario Janssonillekin epäselväksi vaikka tiettyjä epäilyjä tekijästä on.

Tarina oli periaatteessa perusvarmaa Nykästä, mutta tällä kertaa paikoitellen oli tarinan kulussa havaittavissa epämääräisyyksiä. Voi toki olla että tämä teos pitäisi nauttia itse luettuna kirjana eikä ääniversiona.

Catherine Weaver on matkalla ystävänsä luo kun yllättäen hänen eteensä pimeällä tiellä tupsahtaa mies ja hän törmää tähän. Kun tämä Victoriksi paljastuva henkilö on saatu sairaalaan, todetaan että törmäys ei ollutkaan se vaarallinen vaan miestä oli ammuttu.

Victor on työskennellyt biokemistinä yksityisessä yrityksessä jossa kaikki toiminta ei kestä päivänvaloa. Mukaan on sekaantunut korkeita tahoja poliittiselta kentältä eikä kehenkään voi luottaa. Catherine sotkeutuu tämän yllättävän törmäämisen takia mukaan juttuun ja jotta molemmat selviäisivät hengissä, tukeutuvat he toisiinsa ja samalla Victor yrittää hankkia todistusaineistoa entistä työnantajaansa vastaan.

Ihan hyvä kirja joskin mukaan sotkettu rakkaustarina otti ehkä vähän turhan suurta roolia tarinassa. Monta kertaa kuunnellessa tätä tuli mieleen että ota nyt se kännykkä taskusta ja soita, mutta kun tapahtumat sijoittuvat yli 30 vuoden taakse niin ei ehkä sittenkään.

Kahden luetun Terraksen Viron rikollisuutta käsittelevän kirjan jälkeen kirjasto halusi välttämättä suositella tätä. Nyt siirrytään Neuvostoliiton ja Venäjän murhien pariin. Rikollinen elämä siellä on ollut eläimellistä ja tappajia löytyy moneen lähtöön. Rangaistukset on vähän hatusta vedettyjä ja alennusta tai kovennusta tuomioon tulee vähän naamavärkin ja tuomarin oikkujen mukaan. Ilmeisesti mikään ei ole muuttunut Neuvostoliiton hajottua ja sama meno jatkuu yhä.

En nyt tiedä miten pitäisi suositella, mutta jos on kiinnostunut rikollisuudesta ja tavoista miten sitä voi harrastaa ei niin perinteisen länsimaisen tavan mukaan niin kyllä tämän lukaisee.

Tämä on jatkoa Terraksen Tallinnan tappajat teokselle, missä kerrottiin Viron rikollisuudesta sen itsenäistymisen jälkeen Neuvostoliiton hajottua. Tässä puidaan lisää Viron murhatapauksia.

Kirja ei yltänyt siihen samaan mitä ykkösosa, vaan tämä oli ehkä enemmän perinteisempi true crime kirja missä ruoditaan erilaisia murhatapauksia. Vieläkin on näkyvissä sitä Venäjän perintöä, mutta rikokset alkavat ehkä muuttua samankaltaisiksi hiljalleen kuin muuallakin Euroopassa (vai onko sittenkin päinvastoin?).

John le Carré teki pitkän uran kirjailijana. Ehkä vähän vähemmän tunnettu asia hänen urallaan oli hänen toimintansa vakoilijana Britannian MI6:ssa. Siitä oli ollut vain huhuja liikkeellä ennen kuin hän itse siitä vanhoilla päivillään kertoi. Tässä kirjassa hän kertoo urastaan (salaisuuksia paljastamatta) agenttina, diplomaattina ja sen jälkeen kirjailijana.

Kirja oli vähän sekavan oloinen, siinä oli mielenkiintoisia asioita hänen uransa varrelta mutta asioissa pompittiin vähän turhan paljon ja seuraaminen oli ainakin äänikirjana paikoin hankalaa. Hän kiersi maailmaa monessa roolissa ja kaikista löytyy joitain liittymäkohtia hänen kirjoittamiin kirjoihinsa.

Vaikka ihan mielenkiintoinen niin äänikirjan sijaan suosittelen kuitenkin perinteistä kirjaa.

Aleksi syntyi ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Oulussa. Hän yritti elää niin normaalia lapsuutta kuin pystyi, mutta tumma ihonväri vaikutti kaikkeen. Kiusaaminen ja syrjintä jatkui koko kouluajan eikä jäänyt pelkästään siihen vaan samaa sai tuntea aikuisten osalta myös vapaa-ajalla. Hänestä tuli loistava uimari, mutta hän lopetti sen teininä. Peruskoulun jälkeen hän ei mennyt äidin toiveiden mukaan lukioon vaan eristäytyi muista.

Kun Aleksi täytti 18 vuotta, hän lähti suoraan Ranskaan ja värväytyi muukalaislegioonaan. Siellä puhut ja ymmärrät ranskaa heti alusta alkaen, ja jos et niin saat turpaasi. Viiden vuoden sopimusaika siellä oli kovaa aikaa, moni ei sitä kestänyt vaan pakeni kesken kaiken. Koulutuskauden jälkeen Aleksi kiersi myös sotimassa, muun muassa Afganistanissa. Muukalaislegioonan sopimuksen päätyttyä Aleksi palasi Suomeen ja kävi täällä pakollisen armeijan minkä jälkeen hän muutti Afrikkaan ja toimi siellä henkivartijana.

Ukrainaan hän lähti heti sodan alettua 2022, hän oli päättänyt auttaa pientä maata kun naapurimaa hyökkäsi raukkamaisesti sen kimppuun. Sota-aika ei ole sankaritarinoita ja juhlaa vaan kirjassa pääsee näkemään myös sen todellisuuden uutisten takana. Vaikka olet huippukoulutettu sotilas ja selviäisit ilman ulkoisia naarmuja, sisäiset vammat ovat pahoja.

Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) on tuttu ja yleinen sodassa mukana olleille ja siitä Aleksikin kärsi. Kuinka moni on tehnyt itsemurhan sen takia kun ei ole saanut apua? Kun hänen komennuksensa Ukrainassa oli ohi, hän sai apua vointiinsa. Aleksi ei ole lopulta mikään rauhallinen sielu joka asuu pitkään yhdessä paikassa, joten hän päätti että hän auttaa henkisellä puolella niin monia kuin mahdollista paikan päällä.

Tuomas Kyrö keräsi kirjan haastattelemalla Aleksia, hänen omaisiaan, sodassa mukana olleita ja muita tuttuja. Kertomus avaa hyvin Aleksin (tai Samulin mikä oli hänen syntymänimensä) menneisyyttä ja tapahtumia mitkä johtivat lopulta hänen ammattiinsa palkkasotilaana. Kannattaa lukea, ehdottomasti.

Tässä Ropposen minidekkarissa kertojan, jonka nimeä ei varmaan missään vaiheessa mainittu tai ei ainakaan jäänyt mieleen, veli Sepi oli murhattu omassa pienessä liikkeessään muutama vuosi aikaisemmin. Murhaajan henkilöllisyys oli jäänyt selvittämättä ja kertoja – kaupparatsu vaikka ehkä nimetön – oli jälleen käymässä veljensä haudalla.

Haudalle oli jätetty kolme enkeliä jotka kertoja nappasi mukaansa ja ihmetteli niiden taustaa sillä hän ei osannut yhdistää niitä mitenkään veljeensä. Hän lähti käymään Sepin lesken luona vähän kyselemässä kuulumisia ja ehkä urkkimassa asioita. Pikainen romanttinen seikkailu lähti tästä käyntiin ja sen jälkeen kirjan loppuratkaisu oli melko yllättävä.

Tämä oli helposti koirankusetuslenkillä kuunneltava opus sillä kesto oli vain vähän yli puoli tuntia.

Jokainen tietänee Uuno Turhapuron vaikka elokuvien pääasiallinen katsojakunta on alkanut jo vanhentua ja on jo vähintäänkin keski-ikäistä. Uunot olivat aikansa huumorileffoja eli aivot narikkaan ja katsomaan. Mitään syvällisempää analyysiä niistä ei tarvinnut kaivella.

Varsinaisia Uuno-leffoja tehtiin 19 kappaletta 31 vuoden aikana. Tässä kirjassa kerrotaan jokaisesta leffasta jotain, elokuvan juonesta, tekoprosessista ja ihmissuhteista taustalla mitkä kulloinkin vaikuttivat elokuvan tekemiseen tai jopa jonkun käsikirjoituksen hylkäämiseen kokonaan.

Kauheasti positiivista ei tässä kirjassa ole elokuvien laadusta kuten ei ollut aikanaan elokuva-arvosteluissakaan. Eihän ne mitään taiteellisia teoksia olleetkaan ja muutenkin melko halvalla tehtyjä. Jostain syystä kuitenkin Uunot kepittivät vuosittain teattereissa katsojamäärissä muut kotimaiset leffat 100-0, eli jotain on tehty oikein kriitikoiden kitinästä huolimatta.

Jos olet joskus Uunoja katsellut, et pitänyt niistä, haukuit niitä julkisesti mutta kuitenkin tykkäsit, tai julkisestikin tykkäsit niin yhtä kaikki tämä kirja on hyvä kertomus mitä siellä elokuvien taustalla tapahtui. Nyt jo edesmenneiden Pertti Pasasen, Ere Kokkosen ja Vesa-Matti Loirin välillä sompailtiin välillä parhaina kavereina ja välillä ei pitkiin aikoihin puhuttu keskenään. Monet intohimot olivat vastakkain elokuvan tekemisessä ja rahoittamisessa.

Komisario Kanerva käy tuttavansa kanssa vanhan diivan juhlissa. Homma menee mutkikkaaksi kun kutsuille kutsuttu mutta saapumatta jäänyt kuvanveistäjä murhataan ja tämän nuori malli on kateissa. Murhaan mahdollisesti syyllisiä on monia ja tuttavansa kanssa Kanerva alkaa ratkoa asiaa. 

Kun kuuntelin kirjaa, pisti korvaan muutama hassu sanavalinta, kuten puhelimen kuulotorvi. Vasta jälkeenpäin hoksasin että kirja on kirjoitettu 1944. Eihän nämä tiedot ole kirjastossa heti saatavilla varsinkaan äänikirjojen osalta vaan siinä komeilee julkaisuvuosi nimenomaan äänikirjalle. Tämä tietysti selitti monta muutakin asiaa kuten vähän vanhanaikaiset juonenkäänteet; miten poliisi voi pitää mukanaan siviilituttavaansa asiaa tutkittaessa. Yllättävän hyvin kirja toimi siitä huolimatta eikä aika ole syönyt terää kokonaan.