Petteri Sihvonen on jääkiekkomaailamssa hyvin tunnettu persoona. Hän on pelannut aikanaan kiekkoa itsekin, siirtyi sitten valmentamaan ja kun totesi ettei se ollut ihan hänen juttunsa vaihtoi hän tuulipuvun kynään. Hän yrittää selvästi olla suomalaiseen tyyliin vaatimaton, mutta ei peittele sitä että laskee itsensä parhaaksi kiekkoanalyytikoksi ja on vakuuttunut siitä että on pystynyt vaikuttamaan Suomessa pelattavaan kiekkoon ja valmentajiin. Mikä saattaa hyvinkin pitää paikkansa.
Sihvonen sanoo oman tyylinsä olleen (ainakin Johtavalla kaudella 2004-2013) kärkkäästi pelityylejä ja valmennustyylejä arvosteleva. Hän myös oletti että osa hänen ennustuksistaan menee aina vikaan ja silloin myrsky olisi valmis ainakin sen kyseisen joukkueen kannattajien osalta. Mutta se oli osa taktiikkaa, sillä toimittajasta ei tule koskaan millään tavalla näkyvää ellei aiheuta myrskyä jollain suunnalla: “Katsos nyt, menit metsään!” -tyylisesti.
Vaikka alkuun vähän epäilinkin koko teosta, niin tämä oli lopulta hyvä katsaus jääkiekon ja jääkiekkotoimittajien taustalle. Oli kiinnostavaa kuulla siitä mitä kulissien takana tapahtuu, miten asiat ovat edenneet ja myös miten Sihvonen näkee tapahtumat. Oli myös kiva kuunnella sitä intoa millä Sihvonen suhtautuu jääkiekkoon ja pelin sisäisiin asioihin. Vaikka hän sanoo että se on vain hänen työnsä ja “Johtava” on vain hänen työroolinsa, niin ei tuohon tilaan pääse ellei ole aivan mielettömän innostunut aiheesta. Kannattaa tutustua tähän, varsinkin jos on yhtään kiinnostunut kiekosta.
Itse en ole koskaan halunnut paneutua liikaa pelin taktiikoihin vaan olen vain ottanut pelin seuraamisen viihteenä. Minulle riittää se että työhön joudun keskittymään päivisin, joten illan vietän mieluummin aivot narikassa. Tiedän että jos alkaisin syventyä jääkiekon saloihin syvällisemmin, olisin kuitenkin aina tyytymätön etten tiedä tarpeeksi joten on varmasti parempi olla edes yrittämättä.