Month: April 2024

Michael MacDougall on lääkäri joka turhautuu omassa työssään ensiavussa ja päättää lähteä Kongoon Afrikkaan vapaaehtoistyöhön auttamaan köyhiä ja sairaita. Palattuaan komennukselta, hän ei ole enää entisensä kaikkien näkemiensä ja kokemiensa tapahtumien takia. Hän haluaa tehdä jotain enemmän, paljon enemmän.

Puhtaan veden pula on yksi suurimmista Afrikan ongelmista ja siihen hän päättää tarttua. Hän käyttää ensin kaikki mahdolliset keinot mitä voi kerätäkseen lisää varoja Afrikkaan, mutta todettuaan sen mahdottomaksi hän päättää ryhtyä epätoivoiseen tekoon. Hän uskoo tarkoituksen pyhittävän keinot. Kaikki ei mene hänen suunnitelmiensa mukaan tälläkään kertaa ja nyt hän joutuu pahoihin vaikeuksiin.

Tämä oli tasapainoinen kirja alusta loppuun vaikka joissakin kohdissa mennään vähän turhan yksityiskohtaisiin kertomuksiin kuten häneen liittyvässä oikeudenkäynnissä. Silloin tuli mieleen että ehkä jotain olisi voinut jättää poiskin tai ainakin lyhentää. Mutta yhtä kaikki, hyvä kirja alusta loppuun.

Petteri Sihvonen on jääkiekkomaailamssa hyvin tunnettu persoona. Hän on pelannut aikanaan kiekkoa itsekin, siirtyi sitten valmentamaan ja kun totesi ettei se ollut ihan hänen juttunsa vaihtoi hän tuulipuvun kynään. Hän yrittää selvästi olla suomalaiseen tyyliin vaatimaton, mutta ei peittele sitä että laskee itsensä parhaaksi kiekkoanalyytikoksi ja on vakuuttunut siitä että on pystynyt vaikuttamaan Suomessa pelattavaan kiekkoon ja valmentajiin. Mikä saattaa hyvinkin pitää paikkansa.

Sihvonen sanoo oman tyylinsä olleen (ainakin Johtavalla kaudella 2004-2013) kärkkäästi pelityylejä ja valmennustyylejä arvosteleva. Hän myös oletti että osa hänen ennustuksistaan menee aina vikaan ja silloin myrsky olisi valmis ainakin sen kyseisen joukkueen kannattajien osalta. Mutta se oli osa taktiikkaa, sillä toimittajasta ei tule koskaan millään tavalla näkyvää ellei aiheuta myrskyä jollain suunnalla: “Katsos nyt, menit metsään!” -tyylisesti.

Vaikka alkuun vähän epäilinkin koko teosta, niin tämä oli lopulta hyvä katsaus jääkiekon ja jääkiekkotoimittajien taustalle. Oli kiinnostavaa kuulla siitä mitä kulissien takana tapahtuu, miten asiat ovat edenneet ja myös miten Sihvonen näkee tapahtumat. Oli myös kiva kuunnella sitä intoa millä Sihvonen suhtautuu jääkiekkoon ja pelin sisäisiin asioihin. Vaikka hän sanoo että se on vain hänen työnsä ja “Johtava” on vain hänen työroolinsa, niin ei tuohon tilaan pääse ellei ole aivan mielettömän innostunut aiheesta. Kannattaa tutustua tähän, varsinkin jos on yhtään kiinnostunut kiekosta.

Itse en ole koskaan halunnut paneutua liikaa pelin taktiikoihin vaan olen vain ottanut pelin seuraamisen viihteenä. Minulle riittää se että työhön joudun keskittymään päivisin, joten illan vietän mieluummin aivot narikassa. Tiedän että jos alkaisin syventyä jääkiekon saloihin syvällisemmin, olisin kuitenkin aina tyytymätön etten tiedä tarpeeksi joten on varmasti parempi olla edes yrittämättä.

Vuonna 2013 Raumalla liigapelissä Lukko – Blues sattui ensimmäisillä sekunneilla se mitä ei koskaan halua pelissä tapahtuvan. Bluesin Huhtala tulee kolmantena pelaajana taklaamaan pimeästä kulmasta Tommi Kovasta (Youtube). Taklaus on kova, mutta lätkää seuranneena se ei ole mitenkään poikkeuksellinen nopeasti katsottuna. Hidastetusta kuvasta näkee paremmin että Kovanen on täysin tietämätön toisesta suunnasta tulevasta taklauksesta ja hänen päänsä osuu suoraan ja täysin holtittomasti pleksiin. Hän jää makaamaan kentälle ja tästä alkaa Kovasen selviytymistarina.

Tapauksen käsittelyn taustoja pengottaessa Kovanen nostaa esiin sen mahdollisuuden että sukulaisuus- ja kaverisuhteet ovat estäneet tapauksen tutkinnan heti tapahtuman alussa. Huhtala ei saanut edes pelikieltoa tapahtumasta. Huhtalalla oli yhteys isänsä kautta silloin videotuomarina toimineeseen Sakari Pietilään ja Bluesin toimitusjohtaja taas oli SM-Liigan toimitusjohtajan poika. Täytyy muistaa että Suomen jääkiekkoympyrät ovat melko pienet ja näitä yhteyksiä löytyy varmasti kaikkien joukkueiden välillä sekä myös Liigan suuntaan. Noin yleisesti ottaen en usko että tämä on pelkästään jääkiekon ongelma, vaan missä tahansa urheilussa ja muussakin elämässä hyvä veli kerhot ja suhteet ovat kohtuuttoman suuressa roolissa kun suuria päätöksiä pitäisi tehdä ja ehkä jotakuta rangaista.

Itselle jäi mieleen Lukon oma toiminta eikä kovin positiivisessa mielessä. Lääkäri ei pistänyt välittömästi eteenpäin tutkimuksiin vaikka hampaita oli irronnut, pää oli jatkuvasti jumalattoman kipeä ja kylkiluu murtunut. Ei näissä voida vain odotella pari päivää ja katsellaan sitten. Ehkä (toivottavasti) nykyään toimitaan nopeammin ja tehdään tarvittavat tutkimukset saman tien pelin jälkeen. Näillä toimenpiteillä ei Kovasen tapauksessa olisi varmaankaan voitu tilannetta hirveästi parantaa, päävamma on päävamma ja sitä ei korjata noin vain.

Kovasen tervystilanteesta saatiin parempaa selvyyttä vasta kun Kovanen tuli Helsinkiin tutkimuksiin missä todettiin vakavan aivovamman syntyminen ja lopulta tilanteen toivottomuus. Aika näyttää kuinka paljon paranemista tapahtuu, mutta vamma ei koskaan tule täysin parantumaan.

Koko kirjan käsittämän kahden vuoden ajan Kovanen on kärsinyt kovista päänsäryistä, muistinmenetyksistä, masennuksesta ja muutoksista persoonallisuudessa. Asioita on vaikea hoitaa kun millään ei tunnu olevan mitään väliä, perhe-elämä kärsii ja lopulta koko elämä romahtaa. Paljon meni asioita vikaan niin liigan kuin liigajoukkueiden osalta. Loukkaantumisia saattaa tulla niin törkeiden taklausten, sallittujen taklausten tai puhtaiden vahinkojen takia. Kenellekään ei sitä kohtaloa toivoisi, mutta väistämättä niitä tulee aina tapahtumaan nopeassa kontaktipelissä. Eletäänkö silti edelleen maailmassa jossa asioita pimitetään oman aseman tai koko liigan liiketoiminnan ulkokuvan säilyttämiseksi.

Suosittelen lukemaan vaikka jääkiekko ei kiinnostaisi yhtään. Tämä on yhden ihmisen selviytymistarina vaikeasta vammasta. Tämä kohtalo voi kohdata kenet tahansa onnettomuuden tai sairastumisen takia, ei pelkästään pelikentällä. “Jääkylmä” on Jenny Rostainin kirjoittama jatkoteos Kovasen myöhemmistä vuosista ja aion senkin vielä lukea.

Teddy and the Tigersin, ehkä tunnetuimman suomalaisen rockabilly kokoonpanon historia alkaa vuodesta 1974 kun Alpo Hakala perusti Fancy Dan bändin. Vuonna 1977 se vaihtoi nimensä Teddy and the Tigersiksi ja suosionsa huipulle kokoonpano ylsi 1970-luvun lopulla. Sen jälkeen Hakala soitti erilaisissa kokoonpanoissa joista pitkäikäisin lienee ollut Bad Sign, R&B yhtye joka oli pääasiassa aktiivinen 1980-luvulla.

Olin liian nuori Teddy and the Tigersin ollessa aktiivinen 1970-luvulla enkä senkään jälkeen päässyt ikinä kelkkaan mukaan. Ehkä osasyy oli se etten hirveästi ollut kiinnostunut musiikista niihin aikoihin ja tietokone vei jo 80-luvulla suurimman osan vapaa-ajasta.

Kirjassa ääneen pääsevät monet aikalaiset ja yhtyeiden toiminnassa mukana olleet. Myös Alpon ex-vaimo ja tytär kertovat omat tarinansa Alposta. Kirja oli ihan hauskaa kuunneltavaa ja varsinkin kiertue-elämä oli hyvin samanlaista kuin muidenkin yhtyeiden kohdalla joskin ehkä vähän vähemmillä varoilla toteutettuna, mikä aika-ajoin aiheutti ylimääräistä tuskaa ja toimintaa. Surullinen puoli kirjassa on kuitenkin Alpon alkoholintäytteinen elämä ja etenkin pahasti repsahtanut käyttö 2000-luvulla. Tästä todennäköisesti aiheutui myös aivoinfarktit viimeisen kymmenen elinvuoden aikana.

Uskoisin että kirja on melkoinen nostalgiateos Teddy and the Tigers faneille, mutta meille muillekin ihan hyvää luettavaa. Muusikon elämä ei ole aina mitään luksusta, mutta Alpon omin sanoin: “Paljon se antoi mutta paljon se ottikin.”

Sairaanhoitaja Brooke Sullivan muuttaa vanhempiensa kuoltua onnettomuudessa takaisin entiseen kotitaloonsa. Hän saa töitä paikallisesta vankilasta kun muista hoitoalan töistä paikkakunnalla hän saa aina pakit. Kukaan muu ei tosin tiedä että hänen entinen poikaystävänsä Shane yhdentoista vuoden takaa on kärsimässä elinkautista tuomiotaan murhista mikä aiheuttaa ongelmia heti alusta. Shane on myös hänen poikansa isä vaikka ei tätä itse tiedäkään.

Edesmenneiden vanhempiensa kielloista huolimatta hän palaa takaisin kotikaupunkiinsa. Yhdentoista vuoden takaiset tapahtumat ovat epäselviä varsinkin Brooken mielessä vaikka Shane onkin jo tuomittu niistä.

Kun ihminen palaa takaisin juurilleen, alkaa myös vanhoja tuttuja ilmaantua kuvioihin niin hyvässä kuin pahassa. Näitä sotkuja selvitellessä Brooken mielessä varmasti käy monesti että miksi hän ei vain uskonut vanhempiaan ja pysynyt poissa näistä maisemista.

Kirja etenee sekä nykyhetkessä että yhdentoista vuoden takaisissa tapahtumissa vuorotellen. Äänikirjaa kuunnellessa yksi oleellinen ja normaalisti puuttuva asia on tässä huomioitu: jokaisen luvun alussa mainitaan mistä ajanjaksosta kulloinkin on kyse eikä tarvitse arvuutella tapahtumista että mihinköhän kohtaan aikajanalla kuuntelija taas heitettiin. Tämä oli kaiken kaikkiaan ihan kelvollinen kuunneltava, ei varsinaisia tylsiä kohtauksia ja tapahtumat jatkuivat aina epilogiin asti.

Jack Reacher on entinen sotilaspoliisi joka sattuu törmäämään aina uusiin rikoksiin ja ongelmiin matkatessaan Amerikan mantereella. Tällä kertaa hän pysähtyy pienen kyläpahasen hotelliin yöksi ja sattumalta kuulee kun paikallista alkoholisoitunutta lääkäriä yritetään saada lähtemään hoitamaan kotiväkivallan uhria. Lääkäri ei suostu lähtemään ennen kuin Reacher pakottaa tämän mukaansa.

Uhri on paikallisen neljän hengen Duncanin klaanin yhden jäsenen vaimo ja käy ilmi että koko kylä on Duncanin hallinnassa mistä johtui myös lääkärin haluttomuus lähteä potilasta tutkimaan. Tästä alkaa Reacherin kapina nelikkoa vastaan.

Duncanien toiminnan taustalla on laajempaakin rikollisuutta ja Reacherin puuttuminen asioihin aiheuttaa pahaa viivästystä salakuljetetun tavaran toimituksessa. Tästä viivästyksestä maksavat tahot eivät ole Duncaneille kovinkaan tyytyväisiä ja nämä lähettävät paikalle omat kovanaamansa selvittelemään asioita heidän parhaakseen. Useiden murtuneiden nenien, katkenneiden jäsenien ja hiljaisiksi pistettyjen ruumiiden jäljiltä asiat saavat lopulta selvyyden.

Tämä oli ihan takuuvarmaa Jack Reacheriä. Jos on muista sarjan kirjoista tykännyt niin pitää varmasti tästäkin.