Month: December 2023

Tampereen pormestari Korhonen saa puhelimitse tappouhkauksia. Vaikka hän on tottunut kaikenlaiseen poliittisen uransa aikana, on näissä uhkauksissa jotain erilaista. Niitä tulee useampia ja ne ovat aina englanniksi lausuttuja. Korhonen alkaa poliisin kanssa selvitellä tilannetta joka ratkeaakin lopulta.

Tämä minidekkari on ihan hyvää tarinointia ja pituus on vain alle puoli tuntia. Sopii siis hyvin yhdellä istumalla kuunneltavaksi.

Rikosylikomisario Roy Gracen viikonloppu menee täysin pilalle. Ensin pommiuhka jalkapallostadionilla on vähällä pilata kotijoukkueen ensimmäisen valioliigaottelun kotona ja sitten samaan pelissä tulossa olleen miljonääri Kipp Brownin poika katoaa ja hän saa pojasta lunnasvaatimuksen.

Tapahtumat kytkeytyvät paikalliseen albaaniyhteisöön eri mutkien kautta ja kimuranttien tapahtumien selvittäminen ja kidnapatun pojan pelastaminen tekevätkin viikonlopun tapahtumista välillä jopa kaoottisia.

Ihan ok rikoskirja kuunneltavaksi.

Fabian, nuori opiskelija, kuolee auto-onnettomuudessa. Hänen äitinsä Alex on kauhuissaan ja tuntee että Fabian on vieläkin läsnä. Hän näkee tämän silloin tällöin asunnossaan eivätkä ne tunnu vain unilta tai harhanäyiltä. Lopulta hän turvautuu meedion apuun saadakseen selville onko Fabianilla jokin hätänä. Hän on eronnut aikaisemmin miehestään mutta joutuu ottamaan tämän hätiin yrittäessään selvittää Fabianin kohtaloa.

Tämä oli ihan hyvä kauhutarina ennen kuin lopussa tarina lähtee vähän käsistä. Ongelma on sama kuin useimmissa kauhuelokuvissa; tarinan loppuun saattaminen uskottavasti on vaikeaa. Manauksiin turvaudutaan ja niitä on nähty ja luettu lukemattomia kertoja ja tässä vaiheessa alkaa haukottelu olemaan lähellä. Loppuratkaisu on kuitenkin suhteellisen yllättävä.

Huolimatta lopun ongelmista, voi tätä kirjaa silti suositella. Kauhugenre kirjallisuudessa tuntuu olevan aika rajallinen, joten kyllä tämän lukaisee tai kuuntelee.

Useimmat suomalaisista tuntevat Antti Rokan Tuntemattomasta sotilaasta. Hän oli se mies joka oli tehokas sotilas, mutta ei sen sijaan suostunut pokkuroimaan sotilasarvojen takia. Tästä syystä hän joutui silloin tällöin vaikeuksiin sodan aikana. Harvempi tuntee kuitenkaan miestä joka toimi Rokan esikuvana Väinö Linnan kirjoittaessa tätä teostaan.

Viljam Pylkäs soti molemmissa sodissa, ensin talvisodassa Kannaksella ja sitten jatkosodassa. Sarjanen on perehtynyt hänen sotatarinoihinsa ja tässä kirjassa niitä kerrotaan välillä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Hän ei suostunut kumartelemaan natsoja, etenkään häntä nuorempien vaatiessa pokkurointia. Siitä huolimatta hän toimi koko ajan rintamakavereidensa ja Suomen hyväksi.

Pylkkään kanssa rintamalla oli myös muuan kirjailijaksi haaveileva Väinö Linna. Hänelle monet naureskelivat kun tämä teki jatkuvasti rintaman tapahtumista muistiinpanoja, joita hänelle kertyikin sodan ajalta melkoinen nivaska. Lopputulos onkin sitten tuttu kaikille.

Häveten sanon etten ole vielä Linnan Tuntematonta lukenut, mutta jonain päivänä vielä. Edvin Laineen elokuvaversio tuosta kirjasta sen sijaan on tullut katsottua useammankin kerran. Elokuvan tapahtumissa on paljon yhtäläisyyksiä tämän kirjan kertomuksiin Viljamin sotakokemuksista ja yksityiskohtia rintaman tapahtumista on Linna selvästi poiminut talteen hyvin tarkasti.

Kannattaa lukea tämä kirja niin saa tietää vähän enemmän oikean “Rokan” elämästä, sekä rintamalla että sen ulkopuolella.

Tämä on yhdeksäs kirja JP Koskisen murhan vuosi kirjasarjassa. Kalevi Arosuo ja Juho Tulikoski saavat tehtäväksi selvittää Antero Kuurakallion pojan katoamista. Rauhanturvatehtävissä toimineesta pojasta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään ja Antero epäilee että jotain hämärää voisi olla tekeillä. Kun kaksikko alkaa selvittää syvemmin tapahtumia, ilmenee siinä myös muutama vaarallinen kokonaisuuteen liittyvä asia.

Tämä oli jälleen taattua Koskista ja seuraavaa osaa joutunee odottelemaan vähän turhankin kauan. Edelliset kolme kirjaa kuuntelin putkeen joten silloin pääsi etsiväkaksikon elämään paremmin sisälle. Näiden yksittäisten kirjakohtaiste tapahtumien rinnalla etenee kuitenkin laajempi tarina ja minulla tuntuu aina unohtuvan osa niistä jolloin kuunteleminen aiheuttaa pientä tuskaa kun en muista ihmisiä ja kaikkia tapahtumia. Kun tämä sarja aikanaan valmistuu niin otan tehtäväkseni lukea/kuunnella kaikki läpi yhteen menoon.

Juha Heinonen oli matkalla kotiin Orimattilaan heinäkuussa 2001 parin tutun ja muutaman hänelle ennalta tuntemattoman miehen kanssa jotka olivat kyytiä halunneet. Matka päättyi kuitenkin traagisesti kesken kaiken kahden miehen kuolemaan. Molemmat oli ammuttu ja toinen oli myös poltettu auton mukana jotta jäljet olisi saanut peitettyä. Tästä alkoi 14 vuoden tuomion kärsiminen toisen miehen kanssa yhteisin tuumin tehdyn kahden murhan takia.

Tämä hänen itsensä kirjoittama kirja sivuuttaa sujuvasti varsinaisen tuomioon johtaneen tapahtuman ja siitä jää kuva että syytön mies olisi tuomittu. Muualta kun vähän penkoo lisätietoa niin ilmeisesti tuomio meni kuitenkin aivan oikein. Tässä tarinassa on avainasemassa vankilassa vietetty aika ja miten siellä on eletty ja aikaa vietetty.

Heinonen harrasti paljon kirjoittamista ja savitöitä. Hänen kirjoittamiaan näytelmiä on julkaistu jo hänen vankilassa ollessaan. Muuten kirjan tarinat vankilaelämästä ovat samankaltaisia kuin kirjoissa joita olen jo muutaman lukenut ja joista sanoin että nyt riittää vähäksi aikaa tällaiset tarinat. No, vielä tämä meni samaan putkeen.

Olisin ehkä kaivannut vähän enemmän tarinaa itse kirjoittamiseen käytetystä ajasta ja mitä silloin on hänen mielessään liikkunut. Nämä hetket menivät ohi vähän vain lipaisten eikä niihin missään vaiheessa oikein syvemmin paneuduttu vaikka niitä kuunnellessa odotti.

Ihan ok kirja kuitenkin kuunneltavaksi (äänikirja luonnollisesti kyseessä taas) ja tarina eteni ihan sujuvasti. Mutta NYT jätän nämä true crime teokset vähäksi aikaa.

Jaakko Iloniemi on itselle tuttu enimmäkseen nimeltä, sen enempää en ole koskaan hänen toimiaan seurannut. Tämä todennäköisesti senkin takia että hän on toiminut valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla vähän aikaisemmin kuin itseä nuo asiat ovat suuremmin kiinnostaneet.

Kirjassa puidaan paljon asioita toisen maailmansodan jälkeen kun Suomi eli suomettumisen aikaa ja itään päin kumarreltiin asiassa kuin asiassa. Iloniemi ei niinkään lämmennyt Neuvostoliitolle missään vaiheessa vaan hän oli hyvinkin länsimaisen yhteiskunnan kannattaja, mutta osasi toimia kuitenkin tarvittaessa myös Suomen silloisen politiikan mukaisesti. Reaalipoliitikkona hän tunnusti tosiasiat ja oli myös NATO jäsenyyden kannalla.

Iloniemi oli perustamassa Paasikivi-seuraa ja hän toimi vahvasti järjestelemässä ETYK kokousta vuosien ajan joka lopulta pidettiin Helsingissä 1975. Sen jälkeen hän on toiminut myös Suomen suurlähettiläänä Washingtonissa aina vuoteen 1983 asti minkä jälkeen hän jätti diplomaatin tehtävät ja siirtyi muihin töihin.

Tämä oli hyvä kirja ja se antoi myös leikkauksen Suomen sisä- ja ulkopolitiikasta etenkin kylmän sodan ajalta. Suosittelen lukemaan ihan senkin puolesta että siitä saa kuvan ja taustatietoa menneeseen aikaan, silloin kun Neuvostoliittokin oli vielä voimissaan. Moni asia oli vähällä muuttua tuon NL:n hajoamisen jälkeen, mutta kuten nyt tiedämme, se oli vain harhakuvitelmaa.