Month: October 2023

New York, elokuu. Taivaalta sataa valkoista puuteria. Lunta? Ei, se oli puhdasta kokaiinia, mikä tappoi satoja ihmisiä kaupungin alueella. Mutta mistä tämä sade johtui? Kaikki alkoi oikeudenkäynnistä minkä seurauksena todisteiden puutteessa vapautettava maailman merkittävimmän huumeparonin poika saa kuitenkin surmansa. Tämä on liian kova pala huumeparonille joka päättää kostaa koko New Yorkin kaupungille.

New Yorkin poliisista eronnut Danny Corcoran värvätään varakkaiden kaupunkilaisten maksamaan yksikköön jonka tavoitteena on taistella terroristeja vastaan. Tämän huippuyksilöistä kootun joukon rajoitteena eivät ole lait, joten he voivat käyttää kyseenalaisiakin keinoja rikollisten torjunnassa.

Tämä huippuyksikkö saa nyt toimenkuvakseen käydä käsiksi tähän huumerikolliseen joka aikoo suorittaa häikäilemättömän teon New Yorkin tuhoamiseksi. Kokaiinisade oli vain alkusoittoa, pieni varoitus siitä mitä on tulossa. Danny kumppaneineen ajautuu melko värikkääseen tapahtumaketjuun missä eri huumeliigatkin tarjoavat apua heille kun nämäkin haluavat taistella markkinaosuuksiensa puolesta.

Kirja oli hyvin kirjoitettu, mutta toinen lukijoista väänsi englantia sellaisella korostuksella että siihen tottuminen vei aikansa. Toisaalta, toisin kuin suomalaisissa äänikirjoissa, lukija eläytyy paremmin tekstiin ja eri henkilöiden puheet on luettu eri äänensävyllä mikä helpottaa usein keskustelun seuraamista. Eli kokonaisuutena ihan kuunneltava teos.

Aikansa tunnettu rikollinen Osmo “Lusu” Ahlqvist ammuttiin kotonaan vuonna 1995. Vierailulle tullut mies ampui tämän kylmäverisesti hänen lastensa edessä. Lusun nuorin lapsista sai myös osuman päähänsä, mutta hän selvisi siitä vaikka menettikin kuulon toisesta korvasta.

Kirja on kahden toimittajan ja Lusun tyttären Sinin kertomus Lusun elämästä. Kotona hän eli normaalia elämää mutta kodin ulkopuolella hän oli yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista rikollisista. Tämä puoli hänestä selvisi lapsille vasta kuoleman jälkeen. Vaikka he olivat vierailleet joskus vankilassakin tapaamassa isäänsä, heille oli kerrottu että paikka oli lelutehdas ja isä joutui tekemään pitkiä työvuoroja. En tiedä miten vanhemmat lapset ovat voineet tämän uskoa, mutta näin kirjoittajat väittävät.

Peruskoulu alkoi Lusun osalta hyvin ja hän oli erittäin hyvä oppilas. Jossain vaiheessa asiat alkoivat kuitenkin mennä vikaan ja lopulta sosialitoimi päätti sijoittaa hänet poikakotiin. Poikakodin tarkoitus oli karistaa asukkaistaan rikollinen tausta vaikka väkivalloin 1960-luvulla mikä johti täysin päinvastaiseen lopputulokseen. Se koulutus kasvatti pikkurikollisista todellisia rikollisia. Näin kävi Lusullekin.

Vuosien varrella hänestä tuli merkittävä toimija rikollispiireissä. Lopulta 1990-luvulle tultaessa hän sekaantui myös huumekauppaan, mikä oli rahakasta mutta toisaalta myös hyvin vaarallista liiketoimintaa. Hän tuli astuneeksi myös alalla jo toimineiden varpaille ja on mahdollista että tämä koitui hänen kohtalokseen. Todisteita palkkamurhasta ei koskaan löytynyt, vaikka hyvin paljon sellaisia epäilyksiä oli ilmoilla. Toisaalta myös on herännyt epäilyjä siitä että poliisit olisivat sotkeentuneet tuolloin huumekaupan suojeluun, joten senkin takia palkkamurhan osalta tutkimukset ovat saattaneet päätyä yllättäen umpikujaan.

Ihan hyvä ja värikkäästi kirjoitettu kirja, joskin saattaa antaa edelleen vähän turhankin loisteliaan kuvan rikollisen elämästä. Kirjan jälkeen jää miettimään että mitä kaikkea taustalla on tapahtunut mikä ei koskaan ole paljastunut. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Kalevi Arosuon ja Juho Tulikosken pyörittämä etsivätoimisto saa haastavan tehtävän kun Totuuden veljeskunnan perustaneen Konradin poika Lauri saapuu heidän luokseen. Konrad ja hänen kaksoisveljensä Edvard ovat pyörittäneet tätä salaperäistä seuraa yhdessä perustamisesta alkaen ja yllättäen molemmat olivat saaneet sydänkohtauksen melkein samanaikaisesti. Edvard oli kuollut mutta Konrad oli selvinnyt kohtauksesta hengissä.

Tämä aiheuttaa muutoksia myös veljeskunnassa ja Laurilla on omat epäilynsä siitä että sydänkohtaukset olisivat rikollisella tavalla aiheutettuja. Juho ottaa tehtävässä vaarallisemman roolin ja soluttautuu mukaan Totuuden veljeskunnan toimintaan jotta pystyisi paremmin ottamaan selvää mitä oikeasti on voinut tapahtua.

Tässä Murhan vuosi -sarjan kahdeksannessa osassa alkaa myös selviämään entisen poliisin Kalevi Arosuon taustalla olevia asioita. Poliisi on tutkinut uudelleen kuluvan vuoden aikana hänen aikaisempaa toimintaansa silloin kun hän oli vielä toiminut poliisina. Myös Kalevin veljen, Voiton, toiminnasta ja kuolemasta alkaa löytyä lisää paljastuksia.

Tähän kirjasarjaan jää pahasti koukkuun ja Syyskuun surmanloukku on jo varauksessa kirjastosta. Sillä tosin näyttää olevan aika pitkä varausjono, joten sitä joutuukin hetken odottelemaan. Lokakuun tapahtumia joutunee odottamaan vielä paljon pitempään, sillä syyskuukin on vasta ihan äskettäin julkaistu.

Raid palaa Suomeen avustamaan sukulaistaan jonka poika on joutunut vaikeuksiin sotkeennuttuaan pillerisalakuljetukseen. Ruotsissa Raid on juuri päästänyt päiviltään erään rikollispomon ja häntä jahdataan siellä sekä rikollisten että poliisin toimesta joten paluu Suomeen osuu hyvään ajankohtaan.

Salakuljetus on osoittautunut sen verran kannattavaksi että pikkutekijästä halutaan päästä eroon ja mukaan astuu astetta kovempi rikollisjengi. Bussikuski, joka aikaisemmin oli hoitanut kuljetuksia Murmanskista Saksaan, saa luodista ja hänen ruumiinsa löytyy Helsingistä lumenkaatopaikalta.

Raidin vanha kaveri Sundman on taas lapissa tekemässä pornoelokuvaa johon osallistuu myös Saksassa toimiva moguli rahoittajana. Tässä vaiheessa kytköksiä rupeaa löytymään enemmänkin ja jäljet johtavat häikäilemättömään itäeurooppalaiseen gangsteriin ja hänen alaisiinsa.

Raidin tehtäväksi jää vähän kovemmalla kädellä selvitellä tilannetta sukulaispoikansa suojelemiseksi ja lisäruumiilta ei voida välttyä. Vaikka poliisilla on omat epäilynsä Raidin osallisuudesta tapahtumiin, eivät he saa todisteita häntä vastaan.

Tämä oli turvallinen perusdekkari, jonka kuunteli ihan mielellään.

JP Koskisen Murhan vuosi -sarja on edennyt jo heinäkuulle. Kalevi Arosuo ja Juhani Tulikoski saavat jälleen uuden tapauksen tutkittavakseen kun miehensä murhasta tuomitun Hillevin veli Raimo tulee etsiväkaksikon luokse ja palkkaa nämä tutkimaan tapausta sillä hän on varma ettei hänen siskonsa ole voinut murhata ketään.

Todisteet ja Hillevin tunnustus ovat kuitenkin vahva näyttö siitä että hän on murhan takana, mutta Arosuo päättää siitä huolimatta ottaa tapauksen tutkittavakseen, tuleehan siitä rahaa toimistolle. Tilanne mutkistuu kuitenkin nopeasti ja on selvää että tämä ei olekaan aivan tavallinen pariskunnan välinen riitatapaus. Monia muitakin ihmisiä liittyy jotenkin rikokseen.

Tulikoski sai luodista kesäkuun tutkimuksen yhteydessä ja lääkitys on saanut hänet näkemään varsin vallattomia unia. Tästä johtuen rinnakkaistarina etenee aina Tulikosken nukkuessa, joten siinäkin on oma jännityksensä.

Kirjasarja jatkuu edelleen koukuttavasti ja seuraava osa odottaa jo vuoroaan puhelimessa.

Jari Eklund kuului aikanaan moottoripyöräkerhoon, mutta 2007 hän tuli tilanteeseen missä oli pakko tehdä ratkaisu. Kuinka pitkälle hän halusi mennä rikollisella tiellä. Hän päätti jättää sen elämän taakseen.

Tämä kirja on mielenkiintoinen tarina Eklundin motoristielämästä nuoruudesta aina tuohon vuoteen 2007 saakka. Tarina vie siihen maailmaan joka itselleni on täysin vieras. Määritelmän mukaan vapaa elämä selvästi voi tarkoittaa ihmisille eri asioita. Omakin elämä on vapaata joskin kontrolloitua siten että asiat ovat pääasiassa järjestyksessä. Eklundin kaltaisille kavereille tämä varmaankin olisi kahlittua elämää ja hänen määritelmänsä vapaalle elämälle oli jotain aivan muuta, ainakin vielä silloin kun hän osallistui moottoripyöräjengien toimintaan.

Kirjan nimen mukainen “prosentti” juontaa juurensa 1940-luvulle jolloin motoristien joukkotappelun jälkeen heidän järjestön nokkamies meni sanomaan että 99% motoristeista on kunnollisia. Tästä johtuen nämä jotka eivät katsoneet itsensä kuuluvan tuohon kunnollisten ja lainkuuliaisten joukkoon, ottivat käyttöön “1%” -merkin ja näin syntyi prosenttijengit.

Kirja antaa aavistuksen tuosta prosenttijengin elämästä, paljon tarinoita mutta melko varmaa on että kirjasta on jätetty jotain tapahtumia poiskin. Yhtä kaikki, se oli kivaa kuunneltavaa ja kertoo tästä “rinnakkaistodellisuudesta” joka meidänkin ympärillä on ja näkyy vain satunnaisesti kun liikenteessä nähdään liivijengiläisiä.