Month: September 2023

Aki Sirkesalo nousi suomalaisen musiikkiviihteen tähdeksi 1990-luvulla, ensin Veeti and the Velvets jäsenenä ja sittemmin sooloartistina. Kirja on kasattu eri ihmisten haastatteluista. Akin läheiset, bändin jäsenet sekä myös muut musiikkipiireistä tutut ihmiset kertovat Akin tiestä lapsuudesta aina uran ennenaikaiseen loppuun. Kirja, kuten Akin julkinen elämäkin silloin, keskittyy pelkästään musiikilliseen puoleen. Hän ei koskaan halunnut tuoda perhe-elämäänsä julkisuuteen muuta kuin sen mikä oli pakko.

Kirjasta käy hienosti ilmi miten välitön ihminen Aki oli, hän ei nostanut itseään ikinä ylitse muiden. Muun muassa hän ja hänen loppuaikojen yhtyeensä Lemmen Jättiläiset olivat kuin kavereita keikkamatkoilla. Hän oli aina mukana kun pitkien keikkamatkojen huviksi keksittiin erilaisia juttuja.

Musiikillisesti Sirkesalo oli pedantti. Kaikki asiat piti tehdä viimeisen päälle huolellisesti ja hän joskus jopa tuskastui siitä jos jouduttiin tekemään asioita nopeasti ja kiireellä. Akista on varmasti myös aikalaisille jäänyt mieleen hänen tyylinsä pukeutua. Siinä ei ollut mitään rokkitähden elkeitä, vaan kaikki oli aina tyylikästä ja viimeisen päälle mietittyä. Paita ei saanut lepattaa missään vaiheessa.

Aavistuksen Akin ja minunkin tiet ristesivät 2000-luvun alussa, kun tyttäreni sekä Akin poika olivat samassa URSAn lasten tähtikerhossa. Siellä toimistolla Helsingissä istuskelimme yleensä kahdestaan odottamassa kerhon ajan. Kotiin sieltä ei viitsinyt lähteä ajelemaan, matkaa kun oli sen verran paljon että korkeintaan olisi ehtinyt käydä kotiovella kääntymässä. Kun kuulin että Akin koko perhe oli menehtynyt lomamatkallaan Thaimaassa tsunamin iskeydyttyä lomakohteeseen, oli kauhea olo miettiä sitä että vain jokin aika sitten lapset olivat vielä olleet samassa kerhossa.

Hyvä kirja ja tuo varmasti muistoja mieleen aikanaan hänen musiikkia kuunnelleille. Kannattaa lukea!

Tämä on John Rebus -sarjan ensimmäinen teos. Pari myöhempää olen jo aikaisemmin lukenut, mutta nyt vasta löysin tämän aivan ensimmäisen kirjan mistä tapahtumat ovat lähteneet liikkeelle.

Edinburghissa katoaa lapsia ja heidät kaikki löydetään kuolleina. Tapaus on täysi mysteeri poliisivoimille jotka keskittävät kaikki voimansa näiden rikosten tutkintaan. Myös John Rebus joutuu tutkintaan mukaan vaikkakin vastahakoisesti. Hän on saanut samaan aikaan nimettömiä kirjeitä jotka eivät ole niinkään uhkauksia, vaan käsittämättömiä viestejä. Näistäkin johtuen hänen mielentilansa ei ole paras mahdollinen tutkimaan nyt näitä lapsiin kohdistuneita tapauksia.

Rebus on entinen SAS erikoisjoukkojen sotilas, eronnut ja yhden tytön isä. Hänen elämänsä ei ole ehkä ihan raiteillaan, joten päässä liikkuu monia asioita poliisintyön lisäksi. Kun asiat lähtevät etenemään tapauksen tutkinnan myötä, alkaa myös hänen menneisyydestään tulla enemmän hämäriä asioita esille.

Tämä oli hyvä aloitus kirjasarjalle, jossa onkin jo 24 teosta tähän päivään mennessä. Olisipa voinut vaikka aloittaa tämän sarjan lukemisen tästä kirjasta. Edinburghin kaupungin alle jääneet vanhat kadut ja muut rakennelmat tuntuvat olevan jonkinlaisessa roolissa ainakin näissä kolmessa lukemassani kirjassa. Ne olisivat ehkä ihan mielenkiintoisia vierailupaikkoja jos joskus sinne päin maailmaa pääsee käymään.

Ritva Ikävalko saapuu Arosuon ja Tulikosken etsivätoimistolle. Hänen miehensä Janne on kadonnut, mutta syystä tai toisesta Ritva ei halua poliisin tutkivan asiaa. Koska tämä on kaupungin ainoa etsivätoimisto niin he ottavat tapauksen käsiteltäväksi.

Janne on ennenkin ollut omilla teillään kavereiden kanssa joten kukaan ei ole alkuun huolissaan. Mutta Jannen taustalta alkaa löytyä pikavippejä ja velkaantumista. Tutkinnan edetessä saadaan selville että samaan soppaan ovat monet jo lusikkansa laittaneet sukulaisista ja moottoripyöräjengeistä lähtien. Tilanne kuumenee ja ruumiita tulee jälleen lisää. Tämän kirjasarjan täytyy olla Hämeenlinnalle väkivaltaisten kuolemien suhteen melko ankea vuosi, lisää lienee tulossa seuraavissa jatko-osissa.

Tämä kirja oli oikein mukavaa kuunneltavaa ja nyt kun on kolme osaa kuunnellut lähes putkeen, pääsee kokonaisuuteen taas paremmin sisään. Suosittelen ehdottomasti koko sarjaa, näin kuuden ensimmäisen osan pohjalta. Jatkoa seuraa.

Pekka Virkki perkaa suomettumisen ja jälkisuomettumisen aikaa eli YYA-sopimuksen mukanaan tuomaa rähmälläänoloa Neuvostoliiton suuntaan sekä maan hajoamisen jälkeistä aikaa kun vanhat asenteet eivät vain halunneet muuttua ja Venäjää kohtaan oltiin samalla tavalla kallellaan.

Vuosien varrella on huomattu miten vanhat poliitikot eivät ole voineet luopua vanhoista asentiesta vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Paljon asioita on ihmisten huulilla, mutta kunnollista asioiden käsittelyä ei ole julksesti tehty, joten kaikki asiat ovat jääneet kyräilyn tasolle. Nämä ovat edelleen voimissa sillä näitä NL:n ja Venäjän ymmärtäjiä on edelleen Suomen politiikassa mukana. Tämä taas vaikuttaa aika vahvasti myös nykyisiin asenteisiin ja luo epäilemättä vastakkainasettelua monissa asioissa.

Kirjassa painotetaan sitä että olisi viimein syytä lähteä avaamaan nykyisten ja entisten vielä elossaolevien poliitikkojen taustaa ja heidän kytköksiään NL:ään ja Venäjään. Kaikkihan ovat jo huomanneet sen että meillä on ollut ihmeellistä suhmurointia aivan viime aikoihin asti liittyen Venäjän toimintaan. Rahan perässä juosseet entiset poliitikot ovat täysin rinnoin edistäneet Venäjän pyrkimyksiä ja nämä pyrkimykset ovat johtaneet lopulta nykyiseen sotatilaan joka koskettaa meitä ja joka uhkaa meidän tuntemaamme demokratiaa.

Itselle henkilökohtaisesti kirja oli jotenkin hankalasti luettava. Monen asian joutui tavaamaan uudelleen kun en ollut varma mitä lauseessa yritettiin sanoa. Yhtä kaikki näistä omista mielipiteistä huolimatta, kirja oli erittäin hyvä kattaus siitä mitä suomettuminen oli ja jälkisuomettuminen on edelleen. Se ei ole pelkästään rähmälläänoloa itään, vaan se pitää sisällään myös monta muuta asiaa, lähtien meidän piilokorruptiosta mikä ei ole näkyvissä missään korruptiotutkimuksissa maailmanlaajuisesti ja jatkuen moneen muuhun asiaan yhteiskunnassamme. Meillä ei työnnetä tonnia poliisille tiskin alta, mutta korruptio elää piilossa puoluepolitiikan suojissa.

Kannattaa ehdottomasti lukea niin ymmärtää mitä kaikkea on tapahtunut julkisuudeltakin piilossa viimeisten vuosikymmenten aikana.

Asianajaja Kari Eriksson on erikoistunut henkirikoksiin ja toimii näistä syytettyinä olevien puolustusasianajajana. Tässä kirjassa hän kertoo muutamasta mielenkiintoisemmasta tapauksesta mitä hän on hoitanut ja mihin hän on saanut asianosaisilta luvan.

Monen henkirikoksen taustalla on mielenterveysongelmia tai lapsuuden kotioloista lähteneitä rikoskierteitä. Kuten kirjailija sanoo, mielenterveysongelmiin pitäisi puuttua ennen kuin mitään vakavampaa on tapahtunut. Nyt käy usein niin että ensin tarvitaan henkirikos ennen kuin ongelmia ruvetaan tosissaan tutkimaan. Se on kaikkien kannalta myöhäistä.

Kirjassa tulee esille myös tilanteita missä poliisi on tutkinut tapausta vajavaisesti tai oikeus ei ole täysin toiminut oikeudenmukaisesti syytettyä kohtaan johtuen asenteellisista ongelmista. Tapaukset menevät yleensä jatkokäsittelyyn hovioikeuteen, missä käräjäoikeuden antama tuomio voi muuttua täysin. Henkirikosten tutkinta perustuu kuitenkin todisteiden ohella ihmisten, sekä syytetyn että todistajien, kertomuksiin jotka myös voivat tutkimusten edetessä muuttua tai sitten niiden tulkinta on syystä tai toisesta vaikeaa. Helppoa näiden tapausten tutkiminen ei aina ole.

Tämä kirja herättää pientä huolta siihen että onko kaikki tuomiot aina oikeita vai onko syyttömiäkin kärsimässä tuomioita. Tässä on tietysti vain yhden henkilön kertomus tapahtumista, joten sen suhteen pitää olla myös vähän varauksellinen tätä lukiessa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä kirja missä pääsee vähän enemmän sisälle henkirikoksiin ja miten niitä käsitellään. Lehdistön kertomuksista ei välttämättä saa lainkaan oikeaa kuvaa tapauksista ja tämä tarjoaa toisenlaisen näkökulman lööppien taakse. Kannattaa lukea.

Arosuo ja Tulikoski saavat jälleen uuden tapauksen tutkittavakseen. Vuosia sitten yliajossa kuolleen pojan vanhemmat ottavat yhteyttä ja haluavat etsivätoimiston selvittävän tapahtumaa, sillä heillä on epäilys että kaikki ei ole kohdallaan. Aikanaan tapahtuma oli kirjattu rattijuopon aiheuttamaksi onnettomuudeksi, jonka tämä oli myös tunnustanut ja tuomionsa kärsinyt.

Tutkimusten edetessä alkaa selvitä asioita jotka sittenkin viittaavat teon tahallisuuteen. Tilanne kuumenee eikä väkivallalta voi tutkimusten aikana välttyä.

Hyvä kirja missä tämän kyseisen kuuman tapauksen ohella myös taustakertomus etenee hiljalleen.

Jalmari Garamer, tuleva miljoonaperijä ja vähän omalaatuinen mies palkkaa yksityisetsivä Arosuon ja hänen apulaisensa Tulikosken selvittämään huhua jonka mukaan hänellä olisi setä joka olisi kadonnut jo aikoja sitten. Tehtävä on vähintäänkin epämääräinen ja Jalmarin sukulaiset yrittävät torpata kaikki kyselyt asiasta päättöminä juoruina ja Jalmarin mielikuvituksen tuotteina. Kaikki ei kuitenkaan ole niin kuin miljonäärisuvussa on esitetty jo vuosikymmeniä ja asiat saavat erikoisia käänteitä.

Hyvä jatkokirja kolmeen aikaisempaan Murhan vuosi teokseen. Harmi kyllä että niiden lukemisesta on vierähtänyt jo tovi, joten taustakuviot olivat päässeet jo vähän unohtumaan. Palautuihan nekin mieleen kun tarina tässä kirjassa eteni. Nyt on jo luvussa seuraava, Toukokuun tuonen kukat.

Julija Mendel toimi Ukrainan presidentti Zelenskyin lehdistösihteerinä ja tiedottajana 2019-2021. Hänet valittiin tuhansien hakijoiden joukosta tehtävään kun Zelenskyistä tuli presidentti.

Tämä kirja kertoo Mendelin aikaisemmasta työstä toimittajana sekä siitä ajasta kun hän toimi Zelenskyin tiimissä tämän taistellessa oligarkkeja ja korruptiota vastaan viedessään Ukrainaa kohti länttä, pois vanhasta kommunismin ikeestä. Taustalla käytiin likaista peliä kun vanhaa järjestelmää kannattavat ja omista (varastetuista) rahoistaan kiinni pitäneet oligarkit tekivät kaikkensa että Zelenskyin ajamat uudistukset saataisiin torpattua. Mustamaalausta harrastettiin perinteiseen venäläiseen tyyliin.

Tämä kirja avasi itselle sitä tuntemattomaksi jäänyttä aikaa Zelenskyin vaalivoiton ja Venäjän aloittaman täysimittaisen sodan välillä. Toki tässä käsitellään myös sen jälkeisiä tapahtumia, mutta ne ovat pääosin muista lähteistä jo ainakin osin tuttuja.