Month: July 2023

Kertomus Ari Puheloisen matkasta työmailta sotilasuralle ja siellä aina Suomen puolustusvoimain komentajaksi, mistä hän jäi eläkkeelle 2014. Hän lähti aikanaan vaatimattomista oloista liikkeelle, kävi koulunsa ja samalla myös töissä, rahan tarve kun oli kova. Armeijaan meno muutti hänen koko elämänsä, siitä urkeni hänelle lopulta koko elämän mittainen ura.

Vuosien aikana Puheloinen oppi tuntemaan Neuvostoliiton toimintaa opiskellessaan siellä. Opittuaan tässä ohessa myös venäjän kielen hän toimi tulkkina monissa tilaisuuksissa. Hän opiskeli myös Yhdysvalloissa joten hänellä oli laaja kuva siitä miten eri maiden puolustusvoimat toimivat sekä myös siitä miten politiikka on mukana kuvioissa eri maissa.

2000-luvulle saavuttaessa tilanne oli muuttunut sillä kylmä sota oli – kuten nyt tiedämme – väliaikaisesti lakannut olemasta ja Suomen puolustusvoimat oli hyvin suuren muutoksen kourissa. Hän ei juuri suoraan kritisoinut sitä että puolustusvoimien budjettia leikattiin voimakkaasti 2000-luvun aikana vaan totesi ettei rahasta purnaaminen ole puolustusvoimien tehtävä vaan heidän tehtävä on annetuilla resursseilla rakentaa niin hyvä puolustus kuin mahdollista. Poliitikoiden kanssa pidettiin yhteyttä niin että heille pystyttiin kertomaan mitä kulloinkin nähtiin tulevaisuuden tarpeina.

Venäjään Puheloinen keskittyi aika paljon kirjassaan ja siihen mitkä asiat ovat voineet johtaa nykyiseen tilanteeseen. Hänen viestinsä on se että me emme vain oikeasti ymmärrä mitä venäläinen ajattelee, heillä on niin syvälle kasvanut oma ajatusmaailmansa joka on täysin erilainen kuin meillä täällä ns. lännessä.

Erittäin hyvä kirja siitä miten puolustusvoimat on vuosikymmenien varrella kehittynyt ja mitä kaikkea se toiminta pitää sisällään. Se on paljon muuta kuin pelkästään varusmiespalvelus ja takana tehdään todella paljon asioita jotka vaikuttavat meidän kaikkien elämään jatkuvasti.

Petter Kukkonen toimi 2007-2012 Viron yhdistetyn ja mäkihypyn valmentajana mistä siirtyi Suomen yhdistetyn maajoukkueen valmentajaksi. Tässä postissa hän toimi reilun kymmenen vuoden ajan Kiinan talviolympialaisiin saakka ja jäi sitten pois valmennuskuvioista ainakin toistaiseksi.

Tämä kirja oli rehellistä puhetta valmennuksesta ja valmennuksen sekä urheilun taustalla kuhisevista asioista. Sankarikirjat ovat asia erikseen, tässä kerrotaan enemmänkin siitä miten asiat eivät menekään niin kuin sitä suunnittelee ja toivoo.

Yhdistetty on maailmanlaajuisesti pieni laji verrattuna esimerkiksi maastohiihtoon ja mäkihyppyyn. Taistelu lajien välillä käydään rahasta ja televisioajasta. Pienempi jää usein sen kärsijän rooliin mikä näkyy monessa asiassa.

Kun Kukkonen lähti Viroon valmentamaan 2007, vastassa oli erilainen kulttuuri eivätkä asiat toimineet likimainkaan kuten Suomessa. Vaikka hän toikin uutta menestystä Viron joukkueeseen vuosien työllä, eivät kaikki kuitenkaan olleet tyytyväisiä vaan lopulta hänelle puuhattiin potkut selän takana. Pian sen jälkeen hän sai kuitenkin mahdollisuuden tulla Suomen yhdistetyn maajoukkueen valmentajaksi, mihin tilaisuuteen hän sitten tarttui.

Reilun kymmenen vuoden aikana maajoukkueen valmentajana hänelle tuli tutuksi se että suuri urheilua seuraava massa eli tuloksen mukaan; jos tulosta tuli, selkääntaputtajia riitti, mutta jos mentiin alakanttiin niin puukko vilahti hyvin äkkiä siihen samaiseen selkään. Sohvaperunat jakoivat omasta mielestään täydellisiä valmennusohjeita niin Twitterissä kuin soittamalla puhelimella. Heiltä vain usein unohtui se että urheilija on muutakin kuin kone ja heilläkin on omat tavoitteet, ongelmat ja .. niin .. elämä.

Kun menestystä tuli ennen Kukkosen aikaa yhdistetyn miesten joukkueelta (Lajunen, Manninen, …) niin johtopuolella unohdettiin kokonaan junioritoiminta ja oletettiin että sieltä putkahtaa uusia lahjakkuuksia liukuhihnalta. Seurat jätettiin oman onnensa nojaan. Kuten arvata saattaa, uusia lupauksia ei tullutkaan automaattisesti ja yhdistetyn aikuisten puoli alkoi myös kyntää syvällä. Juuri jokin aika sitten käytiin keskustelua myös jääkiekon suhteen; kun meillä oli kultasukupolvi ja NHL ykköskierroksen varauksia tuli jatkuvasti, niin yläkerralta unohtui että jostain ne junioritkin täytyy kasvattaa. Vääränlainen usko valmennukseen johti siihen että useita vuosia on NHL varauspuolella ollut hiljaista. Jotain tarttis tehdä.

Maailmanlaajuisesti kansainvälinen hiihtoliitto FIS sai kuulla kunniansa. Suomi kävi mm. ainoana taistelua hyppypukujen sääntöjen kiertämistä vastaan, mutta lajiliittoa ei asia kiinnostanut sillä sääntöjä rikkovilla puvuilla saatiin näyttävyyttä lajiin. Oma huomio: jos kaikki olisivat noudattaneet sääntöjä, mäen lähtölavaa olisi voinut vähän kohottaa ja näyttävyys olisi ollut taattu ja kilpailu tasapuolista.

Vähän laajemmin Kukkonen purkaa myös tätä FIS, Kansainvälinen Olympiakomitea sekä Suomen urheilujohto yhdistelmää. Näin lyhyesti sanottuna etenkin FIS ja KOK on vanhojen ukkojen ummehtunut yhteisö (oma lisäys: ja erittäin pahasti korruptoitunut).

Minusta tässä kirjassa päästiin hienosti valmentajan pään sisään. Kuunnellessa pystyi hyvin samaistumaan siihen mitä kaikkea Kukkosen mielessä on liikkunut silloin kun meni huonosti ja myös silloin kun menestystä vihdoin tuli. Oikein kylmät väreet menivät kun siihen fiilikseen lähti mukaan fillarilenkeillä tätä kuunnellessa. Loistava kirja, kannattaa ehdottomasti lukea! Itse asiassa tätäkin kirjoittaessa, vaikka kirjan kuuntelusta on jo jonkin verran aikaa, palasin takaisin niihin fiiliksiin.

Huuhaa-Suomen historia kertoo Suomessa tapahtuneista tai ainakin väitetysti tapahtuneista asioista jotka menevät joko yliluonnollisen tai muuten vaan epämääräisen tarinoinnin piikkiin. Näitä tarinoita on aina muinaisesta historiasta nykypäivään asti ja Sisättö lopettaakin listaamisen 2010-luvun loppuun, lisää materiaalia on selvästi jo takataskussa seuraavia kirjoja varten.

Suomessa havaitut omistuiset ja selittämättömät ilmiöt seurasivat aika tarkkaan muualla maailmalla tehtyjä havaintoja kuten sodanaikaisen haamulentokoneet ja myöhemmässä vaiheessa mediaan nousseet UFOt. Kirjassa käydään läpi myös kuinka hyvin tapahtumat pystyttiin osoittamaan tavallisiksi ilmiöiksi ja vaikka joku jäikin selittämättä, ei sen yliluonnollisuudessa todellisuudessa ollut mitään todisteita.

Muutamia itsellekin tuttuja nykyajan tapauksia oli kirjassa, kuten Ruokolahden leijona aikanaan 1990-luvun alkupuolella ja Nilsiän öljysheikki 1980-luvun loppupuolella. Tämä kotikutoinen sheikki väitti jalostaneensa loistavaa öljyä jota myöhemmin myi vielä terveystuotteeksi kun se ei autoihin kelvannut. Onneksi kukaan sitä ei juonut sillä myrkkyähän tuo tuote oli. Yksi entuudestaan tuttu tarina oli Kuikka-Koponen josta äitinikin aikanaan kertoi kuinka heidän nuoruudessaan näitä tarinoita kulki suusta suuhun. Kyseinen Koponen oli aikanaan 1800-luvulla elänyt mies, mutta aivan sellaisiin käsittämättömiin tekoihin hän ei ollut koskaan pystynyt kuten kiipeämään hevosen sisään; todellisuudessa hän oli vain vilahtanut hevosen taakse piiloon ja jäikin tästä joskus kiinni.

Ihan hauska kirja tämä oli kuunnella. Kaikkeen ihmiset ovat uskoneetkin tai luulleet nähneensä. Ei silti, hullumpaa on varmasti tulevaisuudessa luvassa kun nettiä tai uutisointia edes vähän seuraa.