Month: April 2023

Michael Jackson ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi, hänen musiikkinsa ja esiintymisensä oli aina huikeaa. Mutta hänen taustansa on kaikkea muuta kuin kadehdittavaa.

Michael aloitti uransa Jackson 5 yhtyeessä veljiensä kanssa vasta viisivuotiaana. Tämä ei ollut hänen oma halunsa, vaan hänen isänsä pisti Michaelin esiintymään. Heidän piti tuoda rahaa elämiseen. Jo lapsena kiertueille joutuminen tarkoitti sitä että hänellä ei koskaan ollut normaalia lapsuutta ja kuten myöhemmin on todettu, hän jäi tunnetasolla lähinnä kymmenvuotiaan tasolle. Tästä johtuen hänen elämänsä on ollut aika pitkälle menetettyjen lapsuusvuosien etsimistä; Neverland huvipuistoineen ja eläintarhoineen oli hänelle kaikki se mitä paitsi hän oli lapsena jäänyt.

On vaikea kuvitella millaisessa myllytyksessä Michael Jackson on ollut pedofiliasyytösten takia. Mauttomat rahastusyritykset ja sikamaisen ahneet ihmiset tuhosivat lopulta hänen elämänsä. Ihmettelen miten kyseiset ihmiset voivat elää kaiken tuon jälkeen itsensä kanssa.

Kirja itsessään oli hyvä, mutta välillä häiritsi se tunne ettei kukaan ollut lukenut kirjaa alusta loppuun ennen julkaisua. Muutamia asioita toistettiin useampaan kertaan aivan kuin ne olisi ollut uusia vaikka muutama sivu sitten oli samasta asiasta jo puhuttu. Liekö ollut kiire julkaisun kanssa? Mutta toisaalta positiivisena asiana kirjassa käytiin läpi Michaelin lapsuus, aikuistuminen, musiikin teko ja monet muut asiat. Ne antoivat paljon lisää valoa siihen mitä muuten sai “nauttia” roskalehtien lööpeissä. Kannattaa lukea!

Ensimmäinen äänikirja pitkästä aikaa. Motivaatio pyöräilyyn on hiljalleen taas kasvamassa ja ensimmäiselle lenkille melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen ajattelin valita lyhyen romaanin tai novellin kirjaston valikoimasta. Marko Hautalan Vihreät kuulat oli sopivan mittainen yhdellä lenkillä kuunneltavaksi ja vaikutti ihan hyvältä kuvauksen perusteella.

Jouluaattona 1994 tapahtuu ensimmäinen murha. Murhatun silmät on kaivettu ulos ja korvattu vihreillä kuulilla. Tapaus ei jää ainoaksi, vaan toistuu seuraavina jouluina. Tutkimusta johtavat poliisit joutuvat järjestään sivuun koska heidän mielenterveyttään aletaan epäilemään tutkimusten edetessä. Tapaukset pysyvät mysteereinä siihen asti kunnes ensimmäistä murhaa tutkinut poliisi keksii lopulta murhaajan ja paljastaa tämän seuraajilleen.

Arvosana: hyvä+

Ilkka Lappalainen sai sosialistisen herätyksen nuorena, 60-70 lukujen taitteessa. Hän oli porvariperheestä, mutta tuolloinen kasvatus ei taannut että lapset olisivat jatkaneet vanhempiensa linjalla. Hän liittyi taistolaisiin, eli vähemmistökommunisteihin. Hänen uskonsa kommunismin hyvyyteen ja Neuvostoliiton mahtavuuteen oli vankkumatonta siinä vaiheessa.

Toimittajan uralle Lappalainen lähti ideologiansa mukaan Hämeen Yhteistyö -lehteen missä eteni päätoimittajaksi 1981, sen jälkeen hän oli hetken Yhteistyö-lehdessä päätoimittajana. Tästä matka jatkui Neuvostoliiton rahoittaman Maailma ja Me -lehden päätoimittajaksi 1985 ja siinä hän toimi lehden lakkauttamiseen saakka vuoteen 1992.

Vaikka Lappalainen nojaa edelleen ideologiassaan vasemmalle, on matka ollut kuoppainen. Hänen uskonsa kommunismiin ja Neuvostoliittoon alkoi horjua aluksi pikkuhiljaa ja sen jälkeen yhä kiihtyvään tahtiin mitä enemmän hän sai tietää Neuvostoliitosta ja mitä useammin hän pääsi maassa vierailemaan.

Neuvostoliiton hajottua, hän ei enää uskonut itänaapurin kaikkivoipaisuuteen ja lopulta 1992 hän kääntyi myös myönteiseksi Natoon liittymiselle. Tuo entinen unelmanaapuri olikin osoittautunut sisäisesti suureksi saatanaksi.

Tämä oli ihan mielenkiintoinen kirja kommunistin näkökulmasta Neuvostoliittoon ja heidän yhteiskuntarakenteeseen sekä samalla siihen miten suuri vaikutus Neuvostoliitolla ja sen kommunistisella puolueella oli Suomeen tuona suomettumisen aikana.

Miten koulussa hyvin pärjänneestä lapsesta tuli oikein huumekauppias ja samalla myös huumeiden käyttäjä? Bob Malmi (nimi muutettu), ajautui kuin vahingossa nuoruudessaan välittämään huumeita. Tai näin ainakin kirjassa tarinoidaan. Useiden vuosien jälkeen Malmi on ollut kuivilla jo jonkin aikaa eikä aikomusta ole palata vanhaan elämään. Kirjan luettuaan tuon perään voisi lisätä mielestäni “ainakaan toistaiseksi”, sen verran menevää elämää hän on harrastanut ja käänteitä on tapahtunut jatkuvasti suuntaan jos toiseenkin.

Kirjassa haastatellaan myös useita muita Malmin tavanneita kavereita. Mielestäni tässä annetaan ehkä vähän turhankin positiivinen kuva huumeiden viihdekäytöstä. Jos se on oikeasti hupia ja siihen ei voi jäädä koukkuun niin hyvä kysymys on tietysti miksi he ovat tavanneet pääasiassa vieroituksessa? Ehkä joku asia ei sittenkään mennyt ihan niin kuin kerrottiin ja hauskuus olikin loppunut jossain vaiheessa.

Ihan ok kirja, joskin välillä se meni vähän sekavaksi kertomukseksi missä pompittiin ajallisesti edestakaisin. Mutta epäilemättä kannattaa lukea jos haluaa tutustua huumehöyryiseen maailmaan ja rikollisuuteen mikä siinä ympärillä pyörii.