Month: February 2023

Savusauna on Suomen mittakaavalla ikoninen bändi joka on reilut kaksikymmentä vuotta seurannut omaa kaavaansa ja ohittanut kaikki vuosittain vaihtuvat muotioikut. Sen valitesema oma linja on pitänyt koko tämän ajan ja fanipohja on vakaa.

Johan “Jussi” Johansson, bändin kosketinsoittaja, saa kuitenkin tarpeekseen keikkaelämästä. Avioliitto on ajautunut tyhjän päälle, tytär on muuttamassa opiskelemaan ja bändin kanssa kiertäminen ei enää kiinnosta. Hän päättää pistää elämänsä kortit uudelleen jakoon. Ero vaimosta ei ollut mitenkään vaikea, sillä molemmilla oli samat ajatukset suhteesta. Bändistä eroamista eivät muut aivan heti nielleet, mutta siihen ei heillä ollut lopulta paljoakaan sanomista.

Jussi ostaa bändin vanhan vanin, lastaa sinne vähäiset jäljellä olevat tavaransa ja lähtee kohti Norjaa, niin pohjoiseen kuin vain pääsee. Hän päättää aloittaa elämän uudelleen siellä ja löytää jonkin paikan missä soittamisella voi elää. Matka on vaiherikas ja hän pääsee lopulta perille missä odottavat uudet mahdollisuudet.

Kirja on hauskaa kielellä leikkimistä, kirjoittajalla on selvästi sana hallussa. Toinen merkillepantava asia on musiikin vyöryttäminen kaikessa muodossaan, bändejäkin tulee aivan hirvittävä määrä esille kirjan edetessä. Liekö niitä olemassa edes niin monia, itselle näin vähän vähemmän musiikki-ihmisenä tuo tietomäärä tuntui jotenkin maagiselta. Tiedän toki ZZ Topin ja pari muuta, mutta niillä ei paljoa rehvastella. Star Warsin mukanaolo oli luonnollisesti plussa.

Kirjassa on paljon nostalgiaa 1900-luvun puolelta ja moni pieni yksityiskohta kutittelee sopivasti omaakin muistia noilta ajoilta. Kiva kirja lukea!

Tämä kirja jäi Jarkko Sipilän viimeiseksi dekkariksi. Vielä kerran siis Takamäen ryhmä pääsee murhamysteerin äärelle. Metsästä löytyy ruumis ja kuolleeksi henkilöksi paljastuu mies joka oli julistettu kuolleeksi jo vuosia sitten. Hän on tuon jälkeen kuitenkin elänyt Helsingissä toisen henkilöllisyyden kanssa mikä aiheuttaa pientä päänvaivaa.

Ihan yksinkertainen puukotus ei ollut kyseessä vaan siihen liittyy alamaailman toimintaa. Huumeita virtaa maahan jotain kautta ja vanhoja tuttuja aletaan jututtamaan. Tarina saa monia mielenkiintoisia käänteitä ja loppukin pääsee lukijan vähän yllättämään.

Jälleen kerran Sipilältä hyvä dekkari jota kuunteli aina kun vaan oli mahdollista. Motivaation puutteen takia pyöräilyni meni tauolle tammikuussa, joten sopivien kuunteluaikojen löytäminen oli nyt vähän haastavampaa.

Silmäätekevän perheen tytär katoaa sisarensa hääjuhlien aikaan. Poliisi ei saa mitään aikaiseksi ja tutkinta hautautuu hiljalleen kun tulosta ei tule. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua perheestä tehdään radioon dokumentti johon moni lehti tarttuu ja alkaa kysellä poliisilta miksi tutkinta jätettiin kesken.

Poliisin on vähän pakko ottaa asia uudelleen esiin, Marianne Jidhoff avaa tapauksen tutkinnan ja ryhtyy kyselemään asianosaisilta lisätietoja. Kolmekymmentä vuotta on pitkä aika ja moni yksityiskohta on jo unohtunutkin. Jostain syystä tutkinnan avaaminen oli omaisillekin vastenmielistä. Mutta sitten alkaa tulla ilmi seikkoja, mitkä on ohitettu silloin aikanaan kokonaan. Tutkimukset lähtevät etenemään uusien todisteiden myötä.

Ihan mukiinmenevä dekkari, vaikka välillä olikin olo kuin olisi lukenut aikuisten Viisikkoa kaikkine ruokahetkineen. Viisikon ylenpalttisesti kittaama (alkoholiton) inkivääriolut oli kuitenkin vaihtunut viiniin.