Month: October 2022

Satunnainen kirjojen valinta jatkuu. Oli melko hauskaa tarttua tällaiseen kirjaan joka on julkaistu alkuperäisenä vuonna 1922 ja suomennettu n. 1925. Mahtoikohan Doyle aikanaan tätä kirjoittaessaan aavistaa että vielä sadan vuoden kuluttua tarinat elävät ja voivat hyvin? Sitä hän ei ainakaan pystynyt kuvittelemaan että näitä voisi kuunnella ulkoillessa puhelimen kautta. Saatan toki olla tässäkin väärässä.

Kirjassa on kolmetoista erilaista tarinaa, sci-fistä salaperäisiin seikkailuihin. Tarinat olivat hyvin kirjoitettuja ja oivaltavia joskin ehkä vähän heppoisia uudempiin novelleihin verrattuna. Toisaalta, hyvä juoni mikä sisältää yllättävän lopun onkin se pääasia tällaisissa novelleissa; koskaan ei voi olla varma siitä mihin tarina päätyy.

Sata vuotta on pitkä aika ja osassa tarinoista kulunut aika on tehnyt tehtävänsä. Kuunnellessa kertomuksia oli pakko välillä palauttaa mieleen aikansa todellisuus. Maailma on muuttunut mutta hyvä kirjallisuus pitää pintansa.

Anna Wiener työskenteli New Yorkissa kustannusalalla kunnes 25-vuotiaana lähti kokeilemaan siipiään e-kirjojen alalla. Tämä työ ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen, joten hän sai lähteä tästä työstä. Hän sai työnantajalta kuitenkin suositukset Kaliforniaan teknologia-alan firmoihin ja hän tarttui tarjoukseen analytiikka-alan yrityksestä. Sen toimenkuvana oli tarjota analyysejä firmoille heidän toimittamastaan datasta. Tämä oli aika hurjaa aikaa (2010-luku) sillä ketään ei oikeasti kiinnostanut yksityisyydensuoja vaan firman työtekijät pääsivät näkemään asiakkaidensa asiakkaiden tietoja aivan miten halusivat. Aikansa siellä työskenneltyään hän vaihtoi “open source” yritykseen joka tarjosi alustan softakehitykselle.

Tämä on myös kertomus nuoren naisen matkasta vielä nuorempien miesten valtakunnassa, missä on todellinen misogynistinen työympäristö. Työ ei todellakaan ollut herkkua ja arvostuksen saaminen oli hyvin vaikeaa, varsinkin kun hän työskenteli asiakaspalvelussa jota ei oikein arvostettu nörttien keskuudessa.

Firmojen tai koulujen nimiä ei mainita, kaikki sanotaan kiertoteitse. Onkohan mahdollisesti NDA sopimuksilla jotain tekemistä tämän kanssa? Joka tapauksessa tämän viimeisen open source -yrityksen pystyin itsekin päättelemään, mutta nuo kaksi ensimmäistä ovat tuntemattomampia. Ensimmäinen e-kirjoihin panostanut yritys selviää kyllä ihan Googlettamalla, mutta analytiikkayrityksestä löytyy parikin mahdollista vaihtoehtoa, joista kummastakaan en ole itse koskaan kuullut.

Kirja oli ihan “ok” joskin aika-, tuote-, ja yritystietojen puute teki tästä jotenkin epämääräisen. Toisaalta se antoi mahdollisuuden keskittyä enemmän ympäristöön missä liikuttiin eikä tarvinnut miettiä nimenomaan jotain yritystä. Tai ei varmaankaan olisi tarvinnut miettiä, mutta vaikeaahan se on kun kaikkea yritti arvata matkan varrella. Milloin kuljettiin nimeltä mainitsemattomalla taksilla, milloin käytiin missäkin paikassa ja mikähän lie oli yliopisto mistä puhuttiin. Tämän tekniikka-alan seikkailun jälkeen Anna Wiener siirtyi enemmän omalle alalleen The New Yorkeriin tekniseksi toimittajaksi.

Tämä oli ihan ok kirja, joskin odotin ehkä enemmän. Potentiaalia olisi siihen ollut.

Mark, Todd ja Zola ovat opiskelijoita voittoa tuottavassa oikeustieteellisessä yliopistossa jonka maine on vähintäänkin kyseenalainen. Firma pyörii sillä ajatuksella että opiskelijat otetaan sisään, nämä ottavat opintolainaa ja maksavat kovat lukukausimaksut *). Opiskelun alkaessa opiskelijoiden odotukset ovat kovat sillä mainoksiin on toki satsattu, mutta vuosien kuluessa he joutuvat toteamaan että koulun tason on heikko eikä heidän työllistymisensä ole varmaa. Ei ainakaan mihinkään hyväpalkkaiseen toimeen.

Yksi heidän opiskelukavereista on alkanut ottaa selvää koulun omistajan kytköksistä muihin kouluihin, lakitoimistoihin ja pankkeihin. Hän saa selville aika paljon hämärää, osin laillista mutta epäeettistä ennen kuin ajautuu itsemurhaan. Mark ja Todd löytävät muistitikun hänen huoneestaan joka sisältää hänen tutkimuksiaan.

Mark ja Todd päättävät jättää koulun kesken lainojen painaessa päälle eikä kummallakaan ole uskoa siihen että he saisivat jostain vielä kohtuullisesti palkattua työtä sen koulun tutkinnolla. Mark saa idean alkaa pyörittää laittomasti omaa lakitoimistoa ilman tarvittavaa tutkintoa. He hankkivat väärennetyt henkilöllisyystodistukset ja puhuvat vielä Zolan mukaan yritykseensä. Vaikka he luulevat että pieniä juttuja voi hoidella ilman että ketään kiinnostaa heidän tutkintonsa, niin asiat eivät aina mene juuri näin. Mutta heillä on vielä kaverinsa tutkimustiedot tallella ja niillä voi vielä yrittää saada jotain.

Grishamin tyyliin hyvin koukuttavasti kirjoitettu kirja. Suosittelen.

*) Tässä oli mielenkiintoinen yhteys tuohon vähän aikaa sitten lukemaani Cathy O’Neil, “Weapons of Math Destruction” -kirjaan jossa käsiteltiin yhtenä asiana juuri näitä voittoa tuottavia (“for-profit”) kouluja jotka mainostavat itseään valheellisesti juuri otollisille kohderyhmille joilla ei oikeasti olisi varaa eikä välttämättä edes kykyä alalle.

Gabriela Rose tekee työtään “aarteenetsijänä”. Erilaiset yritykset palkkaavat hänet etsimään kadonneita tavaroita, esimerkiksi vakuutuspetoksien yhteydessä.

Hän käy kylässä äitinsä ja mummonsa luona hurrikaanin runtelemassa pikkukaupungissa missä ei ole juurikaan toivoa paluusta entiseen. Hänen mummonsa saa hänet kuitenkin jahtaamaan Solomonin sormusta, vanhaa legendaarista esinettä sillä verukkeella että myymällä sormuksen hän voisi pelastaa pikkukaupungin.

Koska tarvittava tieto sormuksen löytämiseksi on jäänyt hänen eronsa jälkeen ex-miehen, Raferin, hallinnoimaan asuntoon, on hänen käytävä etsimässä sitä. Yllätys, yllätys, homma ei onnistukaan salaa, vaan Rafer tuppautuu väkisin mukaan etsintään.

Matka jatkuu Peruun ja vähän muuallekin. Huumekauppiaat ja eräs noituuteen uppoutunut hörhö lähtevät jahtaamaan heitä sekä tietysti sormusta. Hörhö uskoo että sormuksessa on taikavoimia joilla hän saisi valtaa. Matkalla tulee ruumiita, väärennettyjä aarteita ja vähän kaikkea muutakin mitä voi kuvitella kun etsitään satoja vuosia vanhoja tavaroita hämäristä paikoista.

Tämä kirja palautti mieleen toisen lukemani Evanovichin kirjan missä oli samankaltainen kuvio kuin tässäkin: Rafer on ylimielinen machomies, niin täynnä itseään että kuvottaa. Gabriel inhoaa tätä alkuun, mutta lankeaa kuitenkin lopussa takaisin tähän. Se vähän pilaa kirjaa sillä tätä käydään läpi koko kirjan ajan siinä seikkailun sivussa.

Lukuunottamatta Raferin ärsyttävää olemusta, kirja oli muuten ihan ok seikkailukirja vähän Indiana Jonesin hengessä.