Olen aikaisemmin lukenut Walter Isaacsonin kirjoista Steve Jobsin ja vähän aikaa sitten The Code Breakerin. Vaikka maalaustaiteesta en mitään ymmärräkään niin ajattelin lukaista tämänkin kirjan ihan vain sen takia että Isaacsonin kirjat ovat olleet hyvin kirjoitettuja, syvälle aiheeseen meneviä ja mielenkiintoisia. Eikä tarvinnut pettyä tämänkään suhteen.
Kaikki toki muistavat Leonardo Da Vincin Mona Lisan, ehkä myös joitain muitakin maalauksia sekä hänen tekemiään suunnitelmia laitteista kuten lentävästä koneesta. Paljon muutakin kaveri ehti tekemään ja tämä kirja menee syvälle hänen elämäänsä ja uraansa. Tapahtumiin on perehdytty niin Leonardon omien muistiinpanojen, aikalaisten kertomuksien kuin muidenkin tutkimusten perusteella.
Leonardo teki jatkuvasti muistiinpanoja tekemisistään, tutkimuksistaan ja muista tapahtumista. Hänen oma dokumentaationsa on niissä tuhansissa muistikirjan sivuissa joita on vielä tallella. On arvioitu että Leonardon muistiinpanoista on noin kolmasosa jäljellä, joten paljon tietoa on kadonnut matkan varrella. Toisaalta, Isaacson sanoi että kun hän teki Steve Jobsista kirjaa niin tämän sähköposteista ja sähköisistä dokumenteista ei ollut senkään vertaa jäljellä uran alkuvaiheilta. Eli paperiset muistiinpanot saattavat sittenkin olla luotettavampia.
Leonardo oli erittäin kiinnostunut luonnosta, ihmisistä ja eläimistä. Lintuja hän havainnoi paljon ja selvitti sen perusteella myös lentämisen perusteet. Hän piirsi myös lentäviä koneita, mutta ei koskaan saanut niistä prototyyppejä aikaiseksi. Veden virtauksen tutkimiseen hän käytti paljon aikaa ja teki oikeita päätelmiä veden käyttäytymisestä. Hänen matemaattinen osaamisensa oli kuitenkin heikkoa joten hän ei osannut näitä asioita kertoa matemaattisesti vaan käytti visuaalisia menetelmiä.
Anatomian tutkimuksessa Da Vinci teki uraauurtavaa työtä. Hän suoritti ruumiinavauksia niin eläimille kuin ihmisille, selvitti lihaksien toimintaa, päätteli miten hermosto toimii, tutki sydämen toimintaa ja teki siitä ja veren virtauksesta aivan oikeita päätelmiä. Da Vinci ei kuitenkaan koskaan julkaissut tutkimuksiaan, häntä kiinnosti asiat vain itsensä takia. Tieteessä yksi tärkeimmistä asioista on julkaista tutkimustuloksia jotta tietoa pystytään kerryttämään miljoonista puroista tuleville sukupolville. Tämä ei häntä kiinnostanut, joten monet hänen anatomian ja fysiikan havainnoistaan jouduttiin keksimään uudelleen jopa vasta satojen vuosien kuluttua.
Sotatekniikasta Leonardo oli hyvin kiinnostunut ja hän teki piirustuksia erilaisista sotaan liittyvistä välineistä mutta mikään niistä ei koskaan päässyt toteutukseen asti. Hän pääsi mukaan Cesare Borgian armeijaan sotilasinsinöörinä ja hän muun muassa arvioi eri linnoitusten vahvuuksia. Borgian sotataktiikka oli kuitenkin raaka ja Leonardo joka oli elänyt omassa lintukodossaan silloin kun oli haaveillut pääsystä armeijan palvelukseen käänsi tämän jälkeen kelkkansa ja lähti armeijasta. Yksi valmiiksi asti jalostunut asia tuolta ajalta oli ensimmäinen suoraan ylhäältä piirretty kartta jonka tarkoitus oli palvella sotilaita. Tästä piirtotavasta tuli myöhemmin vallitseva käytäntö.
Taiteilijana Leonardo oli melkoisen boheemi. Hän kulki värikkäissä vaatteissaan ympäri kaupunkeja ja erottui hyvin joukosta missä ikinä olikin. Häntä ei niinkään liikuttanut raha, vaan hän teki mitä halusi. Tämä johti siihen että hän sai hyvin harvoin asioita valmiiksi. Jos joku asia ei jaksanut kiinnostaa loppuun asti, hän jätti sen kesken.
Koska Leonardo oli hyvin kiinnostunut optiikasta, hän toi sen myös maalauksiinsa. Hänellä oli loistavia oivalluksia valojen, varjojen ja värien käytössä. Hän sai kuviin komiulotteisen vaikutelman sekä tiesi miten asiat pitää maalata riippuen niiden etäisyydestä kuvassa; valot ja värit olivat tässä suuressa roolissa. Hänelle oli hyvin tärkeää muuttaa esimerkiksi perspektiiviä tapauksissa joissa kuvaa katsottiin pääasiassa jostain poikkeavasta kulmasta.
Mielenkiintoista kirjassa oli se miten hyvin asiat on käsitelty, mm. miten maalausteknisistä yksityiskohdista pystytään erottamaan kunkin taiteilijan kädenjälki. Itsellä kun ei ollut mitään käsitystä näistä asioista etukäteen. Yhtenä vertailukohteena oli aikalaisensa Michelangelo joka oli tietyissä asioissa jopa hänen kilpailijansa. Jopa minä kykenin erottamaan yksityiskohtia jotka erottivat näiden kahden mestarin taulut toisistaan. En varmaan näitä enää kuukauden päästä muista mutta tarttui tästäkin ehkä jotain mieleen. Louvreen täytynee mennä jossain vaiheessa käymään uudelleen ja katsoa tauluja ihan eri näkökulmasta kuin viimeksi siellä käydessä.
