Month: January 2022

Etelä-Sudanissa levottomuuksien keskellä pienessä kylässä elävä Samuel Sooleymon saa tilaisuuden päästä mukaan nuorten koripallojoukkueeseen joka lähtee pelaamaan turnaukseen muiden maiden vastaavia joukkueita vastaan USA:ssa. Hän läpäisee paikalliset karsinnat ja pääsee lopulta matkaan joukkueen mukana.

Turnauksen edetessä Samuel ei pysty näyttämään kykyjään mutta joukkueen kasannut valmentaja saa puhuttua Samuelin stipendille collegeen koulun valmentajan kautta. Koulun kaksi pelaajista oli aikaisemmin sotkeutunut ryöstöön, joten he olivat automaattisesti poissa vuoden toiminnasta ja pelaajapula oli huomattava. Samuelin unelma ammattilaisuudesta ei kuollut vielä vaikka suuret koulut eivät hänestä olleet kiinnostuneita.

Kotona Etelä-Sudanissa kapinalliset hyökkäävät hänen kotikyläänsä turnauksen aikana, murhaavat hänen isänsä ja kaappaavat siskon. Hänen äitinsä ja kaksi veljeä pääsevät pakenemaan Ugandan puolelle pakolaisleirille missä heitä odotti kurjat olosuhteen tuhansien ja tuhansien muiden pakolaisten joukossa. Ruuasta ja vedestä oli aina pulaa, asuntona oli teltta ja yhteydenpito ulkomaailmaan oli rajallista.

Samuel saa koulussa lempinimen Sooley ja hän aloittaa opiskelut, työn jalkapallojoukkueen vaatehuoltajana ja koripallon peluun. Kirja rakentaa hienosti hänen tarinaansa ja seuraa samalla – ehkä vähän liian ohuesti – hänen äitinsä ja veljiensä elämää pakolaisleirin kurjuudessa.

Kirjan lopussa epätoivo ja toivonkipinä paremmasta vuorottelevat. Kirja piti otteessaan aivan loppuun asti eikä koskaan voinut olla varma mitä tapahtuu. Äänikirjan lukija oli myös hyvä (Dion Graham) ja osaltaan loi tunnelmaa koko ajan.

Hotakaisen Bronks kertoo kahtiajakautuneesta Suomesta jossa Veturitie jakaa maan Keskustaan ja Joutomaahan. Keskustassa toimistotyöntekijät eli Mielensilittäjät siirtelevät papereitaan ja elävät siistiä elämää kun taas Joutomaalla ihmiset ovat fyysisen työn suorittajia, käyttävä tuulipukuja ja muutenkin käyttäytyvät ns. rahvaanomaisesti.

Sinänsä ovela ajatus luoda täysin kahtiajakautunut karikatyyrinen yhteiskunta jonka esikuva on todellisuudessa ollut vallitseva jo ties kuinka monta vuosisataa. Kirja sijoittuu suurin piirtein meidän aikaamme joskin tarkkaa ajankohtaa on mahdotonta sanoa. Hyvä näin, mutta siinä vaiheessa kun kirjan päähenkilö Raimo Kallio, Joutomaan asukas ja maansiirtäjä kuten isänsä ja isoisänsäkin, on korvannut ruumiinosiaan metallilla ja ruuvannut niitä itseensä kiinni ja toisaalta osa ihmisistä elää maan alla mullassa, menee homma todella himmeäksi.

Kirjan kantava tarina kertoo siitä että Keskustan byrokraattien mielestä Joutomaa on nyt saatava parempaan käyttöön ja siellä asuvat Toistaitoiset siirretään uusille kehittyville asuinsijoille eli käytännössä metsään. Tämä ei ole kuitenkaan kaikkien mieleen ja vastustus on kovaa.

Tämä kirja meni minulta paikoin yli hilseen enkä ollut varma välillä pitäisikö hikoilla vai nauraa. Onneksi Hotakaisen hervoton sanailu pelasti paljon. Suosittelisinko? En osaa sanoa, mutta jos Hotakaista on joskus nähnyt telkkarissa ja tykännyt hänen jutuistaan niin tämäkin kirja voi silloin upota hyvään maaperään.

Suurimman osan julmista rikoksista tekevät yleensä miehet, mutta löytyy suomalaisista naisista myös yksilöitä tähänkin julmaan rikosten alalajiin. Tässä kirjassa käydään läpi erilaisia tapauksia suomalaisesta rikoshistoriasta missä päätekijänä on ollut nainen.

Kirja on siinä mielessä kevyesti kirjoitettu raskaasta aiheesta ettei tapauksiin mennä aivan syvälle, mutta kuitenkin riittävästi jotta on saatu mielenkiintoinen kokoelma tarinoita. Näistä tarinoista joitakin muistan itse uutisista aikanaan seuranneeni. Yksi näistä hyvin mieleenpainuneista tapauksista oli Helsinki Shooting Clubin ampuminen 1990-luvun lopulla kun Sanna Sillanpää tappoi kolme ihmistä ampumaradalla.

Taustalla näissä eri tapauksissa on niin mielenterveysongelmia, rahaa kuin myös mustasukkaisuutta. Julmiin tekoihin johtaneita syitä löytyy siis laidasta laitaan. Moni tapaus on selvinnyt nopeasti mutta joissakin tapauksessa vain hyvä onni on johtanut rikollisen jäljille.

Ainiin, kun mainitsin kotona kuuntelevani tätä sain kysymyksen että onko minulla tähän kirjavalintaan joku syy. Niin, ei oikeastaan ollut enkä usko että minun tarvitsee sentään olla varuillani.

Vastasyntyneiden teho-osastolta juuri kotiutunut vauva kaapataan eikä poliisilla ole mitään johtolankoja tekijästä. Milla Vartiainen, lääkäri joka pääsee tekemään koulutusjaksoa kyseisellä osastolla, alkaa epäillä jotain hämärää tapahtuneen lastenklinikalla. Hän löytää pudonneen muistikortin jonka kuvat ovat arveluttavia mikä lisää hänen epäilyjään ja niistä löytyy linkki myös kadonneeseen vauvaan. Poliisi ei anna juuri painoarvoa löytyneelle muistikortille joten Milla ottaa tutkimuksen omiin käsiinsä.

Samaan aikaan osastolla aletaan myös kokeilla AI-järjestelmää jonka tarkoitus on antaa tulevaisuudessa tukea hoitotyössä. Milla ilmoittautuu mukaan kokeiluun missä jokainen joutuu vastaamaan AI:n kysymyksiin ja osallistumaan näin sen opetukseen. Välillä olin jo epätoivoinen että tämä AI-juttu menee vähän yli sillä se otti paikoin merkittävän osan kirjasta, mutta selvisihän se syykin lopulta.

Mikä tässä kirjassa vaivasi eniten oli itse asia mistä kirja kertoi: sairas porno joka liittyi vastasyntyneisiin lapsiin. Tämä vaan oli vaikea asia kuunnella ja vaikka olikin fiktiivinen, niin siitä huolimatta tuli suorastaan yököttävä olo välillä. Muuten tämä oli kaikin puolin ihan hyvä kirja, parantaen loppua kohti.

Harris Chang on neljännen sukupolven amerikkalainen, hänen isoisänsä isä tuli Kiinasta rautatien tekijäksi. Harris itse on täysin amerikkalainen, käynyt armeijan, sotinut Irakissa ja sen jälkeen hänet värvättiin CIA:han agentiksi. Mutta kaikki eivät kuitenkaan pidä häntä täysin amerikkalaisena varsinkaan silloin kun tulee epäilyksiä lojaalisuudesta.

CIA:n yksi tavoite on turvata USA:n teknologinen etumatka strategisilla alueilla. Tietoturvan kannalta merkittävää tutkimusta on käynnissä kvanttitietokoneiden kehityksessä. Jos joku projekti tuottaa lupaavia tuloksia, niin se hankitaan valtion hallintaan ja tehdään “pimeäksi” – kaikki ulospäin näkyvä toiminta lopetetaan. Näin käy myös QED-yrityksen kanssa.

Kiina on aktiivinen vakoilun saralla ja yksi merkittävä teknologia on kvanttitietokoneet mihin he iskevät kiinni. Kun taustalla on kiinalaisten eri tiedusteluorganisaatioiden välistä vääntöä sekä vanhastaan USA:n ja Kiinan keskinäistä vakoilua ja vastavakoilua niin tilanne muuttuu jo mielenkiintoiseksi. Tähän joutuu mukaan myös Harris Chang ja siinä vaiheessa alkaa myös sisäinen epäilys siitä että onko Chang todellakin luotettava agentti vai onko hänellä jotain kytköksiä Kiinaan.

Kirja oli hyvin kirjoitettu eikä siinä ollut lainkaan suvantojaksoja, mikä on aina positiivinen asia. Kirjailija oli myös perehtynyt vakoiluorganisaatioiden toimintaan sekä myös kvanttitietokonetutkimukseen. Tosin, kuten kirjailija itse sanoo, mikään kirjassa ei pidä sinänsä paikkaansa, mutta tärkeintähän on antaa kuva että näin joka tapauksessa voisi tapahtua ja siinä hän on onnnistunut hienosti.