Month: December 2021

Floridan rannikolla pienellä Caminon saarella on keskeisenä paikkana Bruce Cablen Bay Books kirjakauppa. Hän on aikanaan omaisuutensa tehnyt – ehkä vähän arveluttavinkin keinoin – joten hän lähinnä käyttää aikansa myydessään harvinaisempia kirjoja. Hän ottaa myös siipiensä suojiin uusia kirjailijoita ja yrittää saada heistä uusia tähtiä. Kirjakaupassaan hän järjestää erilaisia kirjallisuuteen liittyviä tapahtumia. 

Erään kirjailijatapahtuman jälkeen pyörremyrsky Leo iskeytyy saarelle. Suurin osa ihmisistä on lähtenyt evakkoon etukäteen mutta muutama sitkeä sissi on jäänyt saarelle. Bruce asuu jykevässä talossa joka selviää myrskystä ilman vaurioita, mutta hänen ystävänsä Nelson, entinen lakimies ja nyt muutaman kirjan kirjoittanut kirjailija, löytyy kuolleena pihaltaan. Tilanne näyttää ensin siltä että hän olisi ollut jostain syystä ulkona myrskyssä, kenties koiran kanssa, ja saanut osumia lentävästä roskasta. Mutta kaikki ei sittenkään ole aivan kohdallaan sillä hänen asunnostaan löytyy myös veritahroja ja pään osumat eivät näytä aivan satunnaisilta.

Käy ilmi että Nelson on kirjoittanut uutta kirjaansa jossa hän on paljastamassa lääkkeiden väärinkäyttöä vanhusten ja dementikkojen hoitolaitoksissa. Bruce ja Nick, opiskelija ja Brucen tilapäinen työntekijä, alkavat epäillä että kuolemalla voisi hyvinkin olla jotain tekemistä tämän kirjan kanssa. Poliisi tutkii asiaa laiskasti eikä tutkimukset ota edetäkseen joten Bruce ottaa ohjat omiin käsiinsä. Kytkökset taustalla alkavat hiljalleen paljastua.

Tämä kirja vei mennessään alusta alkaen, ehdottomasti lukemisen arvoinen opus.

Nuori lääkäri lähtee töistä moottoripyörällään ja hänen tarkoituksenaan on kihlata tyttöystävänsä. Matkalla tapahtuu kuitenkin vakava onnettomuus ja kun hänet on saatu sairaalaan, todetaan hänet aivokuolleeksi. Hän on suostunut elintenluovuttajaksi joten onnettomuuden jälkeen hänen ainoa luovutukseen kelvollinen elin, maksa, irroitetaan Hämeenlinnan sairaalassa ja se on tarkoitus siirtää Meilahdessa vastaanottajalle. 

Maksa ei kuitenkaan ehdi juuri ulko-ovea pitemmälle kun huppupäiset miehet ryöstävät kuljetuksen ja ottavat yhden lääkäreistä panttivangiksi. Koska maksalla on hyvin lyhyt siirtoaika uuteen isäntään, niin ryöstäjien kohde selviää hyvin nopeasti sillä he suuntaavat lentokentälle ja kohti Balttiaa. Suurin ongelma on nyt poliisilla kuitenkin panttivanki joka pitäisi jotenkin saada pelastettua. Hänen kohtalonsa on kuitenkin kytketty siihen että maksa pitää ennen vapautusta saada siirrettyä uudelle vastaanottajalle.  

Mukana on kansainvälistä rikollisuutta mutta myös ihan kotimaasta peräisin olevia pettymyksiä aikaisemmassa elämässä. Kaikki kietoutuvat toisiinsa ja vyyhti alkaa hiljalleen selvitä. 

Nyt on pakko nostaa esille yksi pieni yksityiskohta jonka poimin. Kirjassa eletään loppukesää 2020 ja korona on jyllännyt jo yli puoli vuotta. Tämä ei ole kuitenkaan kirjassa paljoakaan esillä mutta kirjan alussa mainittiin jossain yhteydessä että “ihmisillä pitää olla jotain muutakin ajateltavaa nyt”. Myöhemmin yhtenä keskeisenä kirjan paikkana oleva Hellevin ravintola oli yhden päivän kiinni ja silloin mainittiin ettei se ollut ollut kiinni aikoihin vaan se on ollut aina avoinna. Tämä ei voinut pitää paikkaansa sillä kaikki ravintolat olivat kiinni Suomessa huhti-toukokuun 2020. Mutta ei tämä tietysti kirjan tarinaa tappanut, kunhan nousi tämän pandemian keskellä esille kuin voikukka asvaltin rakosesta. 

Äänikirjana tämä toimi hyvin. Toisaalta taas kirjassa oli muutama suvantovaihe joissa ei juuri tapahtunut edistymistä. Tämän huomaa varsinkin pyöräillessä kun puolet lenkistä on mennyt eikä kirja ole juuri edennyt mihinkään. Mutta kaiken kaikkiaan tämä tarina kantoi hienosti loppuun asti. Loppu ei ollut ihan megayllätys, mutta ei mikään huonokaan. Kannattaa tämäkin lukaista.

Riitta Vanhanen, entinen historianopettaja, joutui mukaan rikostutkimuksiin poliisi-miesystävänsä Lassi Lehtiön kanssa aikaisemmin. Oltuaan suureksi avuksi rikoksen ratkaisussa, hän sai itsekin työpaikan poliisista.

Insinööri Kari Hietikko surmataan Berliinissä ja hänen ruumiinsa on jätetty tilaan joka on selvä viesti kenties jostain riitistä. Lassi on sairaalahoidossa sairaalabakteerin vuoksi eikä näinollen pääse tutkimaan tapausta, mutta Riitta sen sijaan lähtee Saksaan selvittämään tapausta.

Kun lisää ruumiita alkaa tulla Suomessa samanlaisella ruumiin asetelmalla ja yhdessä löytyneessä valokuvassa 1990-luvun alkupuolelta löytyy kaikki surmatut henkilöt yhteiskuvassa alkaa kuvan muiden henkilöiden osalta selvitystyö. Riitta tonkii lisää ryhmän taustoja ja matka vie sen jälkeen mm. Roomaan ja Lontooseen. Monimutkaisten kuvioiden jälkeen selviää lopulta kuka on murhien takana.

En saa itselleni luotua mitenkään uskottavaa kuvaa siitä että historianopettaja palkataan noin vain poliisin tutkijaksi ja hänelle annetaan käytännössä avoin luottokortti ja vapaat kädet matkustaa aavistusten perässä ympäri Eurooppaa. Näistäkin olisi selvitty usein nopeammin ja halvemmalla ihan perinteistä puhelinta tai sähköpostia käyttäen. Vaikka itse tarina on ihan oivaltava niin tämä uskottavuuden puute söi kirjan tehoa. 

Christian Rudder oli aikanaan perustamassa OkCupid deittipalvelua vuonna 2004. Palvelu on kasvanut vuosien varrella yhdeksi merkittävimmistä alan yrityksistä. Heidän menestyksensä perustui siihen että kaikki neljä perustajajäsentä olivat matemaatikkoja ja he käyttivät tätä tietotaitoa hyödyksi kun he “mätsäsivät” käyttäjiä toisiinsa. 

Työnsä sivutuotteena hän halusi julkaista myös kirjan mikä kertoo siitä mitä kaikkea kerätyllä datalla voidaan tehdä ja minkälaisia analyysejä saada aikaiseksi. Muutamaa valittua esimerkkiä lukuunottamatta kaikki data pysyy nimettömänä myös hänelle itselleen. Nämä muutamat esimerkit on kysytty käyttäjiltä itseltään että voiko näitä käyttää kirjan tekemisessä. 

OkCupidissa on lukematon määrä kysymyksiä käyttäjien lempiväreistä etnisyyteen ja myös käyttäjien mielenkiinnon kohteista. Dataa on siis todella paljon saatavilla. Kirjassa pyöritellään mielenkiintoisia analyysejä siitä millaisista ihmisistä erilaiset ihmiset ovat kiinnostuneita, mm. Ikä, sukupuoli, etnisyys, jne. Useissa tapauksissa tulokset ovat hämmästyttävän selkeitä. 

Oman datan lisäksi hän analysoi myös vähän muiden palvelujen dataa, mm. Twitterin lyhyistä viesteistä ajateltiin alussa että ne tappavat kielen, mutta se on osoittautunut vääräksi. Ihmiset käyttävät edelleen rikasta kieltä vaikka tekstit ovat lyhyitä. Mielenkiintoista on myös se että asuinalueet vaikuttavat todella paljon näihin kirjoituksiin. Toisaalta, mielenkiintoinen yksityiskohta oli että esimerkiksi maanjäristyksen tapahtuessa Twitterin viestejä analysoimalla voidaan saada erittäin nopeasti tietoon mille alueille tuho on iskenyt pahiten ja minne pitäisi avun toimittaminen keskittää ja kaikki tämä paljon ennen kuin perinteisiä kanavia pitkin. 

Mutta tämän pitemmälle en lähde analysoimaan analysointikirjaa vaan jätän sen kunkin itsensä luettavaksi. Jos on kiinnostunut joko yleistajuisesti kirjoitetuista analyyseistä tai ylipäätään sosiaalisen median palveluiden mahdollisuuksista käyttää keräämäänsä dataa, niin tämä kirja on erittäin hyvä antamaan tuntuman siitä mitä kaikkea tiedoilla voidaan tehdä. 

Komisario Takamäen asunto palaa ja se paljastuu äkkiä tuhopoltoksi. Mitää syytä tälle ei löytynyt mutta epäilyt olivat että joku halusi kostaa Takamäelle jonkin aikaisemman tapahtuman. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut keksivän mikä voisi olla taustalla.

Kun kolleega Anna Joutsamo joutuu murhayrityksen kohteeksi ja toinen kolleega Suhonen sotkeutuu KRP:n huumetutkimuksiin on selvää että nyt on käynnissä kosto-operaatio. Asiat näyttävät toisistaan riippumattomilta, mutta jossain syvällä on yhteys ja kun asiayhteydet alkavat selvitä, ei voida enää välttyä ruumiiltakaan.

Tämä oli hyvin koukuttavasti kirjoitettu ja koko ajan jäi odottamaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Kuuntelin tämän äänikirjana ja siinä se toimi erittäin hyvin.

Michael J. Foxin tarina hänen sairastumisestaan Parkinsonin tautiin ja elämisestä sen kanssa. Hän tuli julkisuuteen sairaudestaan jo 1991, vain vähän aikaa Back To The Future III -elokuvan jälkeen. Tämä kirja sivuaa hänen uraansa vain vähän, lähinnä niissä kohdissa missä sairaus on vaikuttanut hänen työhönsä. Teksti on aika rankkaa tarinaa elämästä sairauden kanssa ja kaikista käänteistä mitä matkan varrella on tapahtunut. Positiivisella asenteella hän on kuitenkin pystynyt pääsemään kaikesta eteenpäin.

Vaikka aihe oli vakava, oli kirjassa kuitenkin paljon huumorin kautta esitettyjä asioita ja positiivisia kokemuksia vuosien varrelta. Kirja kokonaisuudessaan jäi ehkä vähän ohueksi odotuksiini nähden, monia asioita olisi voinut kertoa vähän laveammin.

Äänikirjan lukijana oli itse Michael. Parkinsonin takia oli välillä vaikea saada selvää hänen puheestaan joka puuroutui silloin tällöin. Tästä huolimatta en olisi vaihtanut lukijaa, sillä hänen itsensä lukemana se toi kuitenkin kirjan viestin paljon lähemmäksi kuin jos sen olisi lukenut joku muu.

Tämä on aika järkyttävää luettavaa siitä miten rähmällään Suomi oli Neuvostoliiton ja mikä pahinta, on edelleen Venäjän suuntaan. Vähintäänkin hupaisa ajatusmaailma on Halosella (ja muutamalla muullakin vasemmistopoliitikolla) että rauha tulee kun ei ajattele sotaa. Georgiassa ja Krimillä varmaankin naurettaisiin tälle ajatukselle ellei tämä olisi koitunut heidän kohtalokseen. Ruotsi on myös osin samalla linjalla, mutta he ovat kuitenkin todenneet etteivät tule Suomea auttamaan kriisin hetkellä. Tosin ei heilläkään ole lihaksia millä tulla auttamaan, sillä heidänkin puolustusvoimat on karsittu minimiin.

Vaikka tästä on ollut jo tietoa aikaisemminkin, niin Halonen on esimiehenä ollut aivan jotain muuta kuin mitä ulkokuori on viestittänyt. Ulkokuorikaan ei ollut valtion johtajan mukainen vaan muumimammamainen. Siinä vaiheessa kun lehdistö ja muut urkkijat olivat näkymättömissä, Halonen olikin sitten tyrannimainen ja ilkeä johtaja.

Osin kirjan jutut ovat ennestään tuttuja ja oma takapuolituntuma on kertonut kirjan viestin jo aikaa sitten, mutta onhan se silti melkoinen kokemus lukea jutut avattuna ja yhdistää etenkin Halosen toiminta näihin lähihistorian tapahtumiin.

Tarja Halosen ulkoministeri- ja presidenttiaika on ollut käsittämätöntä omaan pesään kusemista kun on haluttu viedä Suomea entistä enemmän sosialistiseen/kommunistiseen suuntaan. Hänen kyvyttömyytensä hallita kokonaisuuksia tuli moneen kertaan esille kirjassa ja hän halusi keskittyä lähinnä omiin juttuihinsa kuten sukupuolivähemmistöjen asiat ja ihmisoikeudet (tosin nekin varauksella, Venäjän ja Kiinan ihmisoikeusrikkomuksiin hän ei puuttunut).

Halosen ja muiden vasemmistolaisten harmiksi kommunistiset maat lakkasivat olemasta 1990-luvulla ja Suomi jäi ainoaksi saarekkeeksi jossa oikeasti yritettiin vielä puhaltaa kommunismin hiillokseen jos siitä vaikka nousisi vielä liekki. Muut itäisen Euroopan maat menivät oikealta Suomen ohi niin että heilahti. Kun Neuvostoliittoa ei ollut, Suomen sosialismiin taipuvaiset ihmiset ottivat Venäjän ja Putinin palvonnan kohteeksi. Tämän teki selkeästi myös Halonen, joka ei pahaa sanaa sanonut Venäjän tai edes Kiinan toimista ihmisoikeuksien suhteen mutta muun maailman toimintaan hän otti kärkkäästi kantaa.

Putinin Venäjä on menossa takaisin vanhaan suuntaan missä diktaattori vie maata sodasta sotaan (sekä todelliseen että taustalla käytävään informaatiosotaan jonka uhrina Suomikin parhaillaan kituu) ja tämähän sopii meidän vasemmistolle. Lopetetaan vaikka oma armeija kokonaan ja leikitään sitä että rauha vain pysyy. Faktahan on kuitenkin se että maassa tulee aina olemaan armeija. Joko oma tai jonkun muun. Todellisuus ympärillä kertoo jostain muusta kuin rauhaisasta elosta täällä Euroopassa mutta sitä ei vasemmisto suostu tai kykene näkemään vaan he kulkevat laput silmillä kohti tuhoa ja yrittävät viedä koko Suomen samaa tietä perikatoon.

Tässä kirjassa saavat Halosen lisäksi osansa myös kovin suomettuneen oloinen Mauno Koivisto, todellinen neuvostomallin kannattaja Kalevi Sorsa, Erkki Tuomioja ja – niin – siinä sivussa vielä myös Sauli Niinistökin vaikka on hieman yrittänyt tuupata Suomea takaisin länsimaiselle linjalle. Monen muunkin poliitikon toimia arvioidaan samalla tavalla joista useimmat ovat vasemmiston edustajia, mutta myös oikealta on löytynyt aikanaan niitä jotka ovat pokkuroineet Moskovaan päin.

Tällä hetkellä elämme kuitenkin monimuotoisemmassa maailmassa kuin kylmän sodan aikana. Silloin oli selkeä asetelma itä vastaan länsi. Nyt meillä on muitakin ulottuvuuksia tässä ihmeellisessä maailmassamme joiden kanssa joudumme painimaan.

Kirja oli ihan hyvin kirjoitettu ja ymmärsin että se on tehty tutkimuksena. Jos näin on, niin kirjassa on kuitenkin ehkä vähän liikaa näkyvillä kirjoittajan asenne joissain kohdissa ja ne olisi ollut hyvä karsia pois jottei se kuulostaisi paikoin (katkeralta?) vuodatukselta. Toki, ainahan kirjailija jättää oman jälkensä teokseen. Mutta tässä tapauksessa ihan asiapohja ilman ylimääräistä kommentointia ja tiettyjä sanavalintoja olisi riittänyt tuomaan nämä oleelliset asiat esille.

Erinomaista luettavaa ja sopisi pakolliseksi luettavaksi vaikkapa nykyiselle hallitukselle. Joskaan he eivät varmaankaan kykenisi tätä ikinä sisäistämään koska kulkevat niin sulkeutuneena oman ideologiansa kuplaan.

PS: Tuomiojasta lohkaistu sanonta kyllä hymyilytti ja jäi mieleen: “Mannertenvälinen monikärkinahjus”.