Kirjan tapahtumat sijoittuvat Porvooseen, missä päähenkilöpariskunnalla on kahvila vanhan kaupungin alueella. Yllättäen kuvioihin ilmestyy parinkymmenen vuoden takaa henkilö joka oli ollut heidän kanssaan mukana keskiaikaisessa roolipeliporukassa. Tämä oli kuitenkin tuomittu heidän yhden pelikaverinsa murhasta ja hän oli hävinnyt kokonaan maisemista.
Nyt vajaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua Jalmari on takaisin kuvioissa ja on päättänyt kostaa oman tuomionsa jonka hän on omasta mielestään joutunut istumaan syyttömänä. Hänellä oli aina välillä mustat hetkensä, joten hän ei itsekään ollut varma kaikista tapahtumista, mutta on kuitenkin vakuuttunut siitä ettei hän ole pystynyt tappamaan ketään. Hän alkaa ahdistella muita kaupungissa asuvia pelaajia ja aikoo puristaa totuuden ulos hinnalla millä hyvänsä.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon että kävimme Porvoossa noutamassa pari myynnissä ollutta vanhaa tuolia kun kirja oli minulla vielä kesken ja kuljeskelimme myös vähän aikaa siinä vanhan kaupungin alueella, missä kirjan päähenkilöt pitivät kahvilaansa. Todella idyllinen paikka.
Kirja oli ihan kivasti kirjoitettu ja juonikin kulki hienosti eteenpäin. Jostain syystä tuli parissa kohdassa mieleen että vähän oikaistiin johtopäätöksien kanssa, mutta se ei häirinnyt kirjan kuuntelua lainkaan. Kirjassa oli kuitenkin pari yksityiskohtaa jotka vaivasivat. Toinen niistä oli kaksi selkeästi liian taajaan toistuvaa asiaa eli Muhosen pullanhimo ja Kutvosen kalafiksaatio. Vaikka ne ovat huumorin kautta mukana tarinassa niin liika on aina liikaa. Toinen asia liittyy väsyneisiin sanontoihin. En vaan yksinkertaisesti voi sietää fraasia “ottaa koppi” jostain asiasta joka toistui kirjan loppupuolella lyhyessä ajassa kolme kertaa. Tämä oli tuon vähän ärsyttävän johtajan sanomana ihan hyvä sillä se alleviivasi hänen muutenkin jargoneihin perustuvaa ulosantiaan, mutta kerrontaosuuksissa se tuli kahdesti peräkkäin mikä aiheutti itselläni niskavillojen ylösnousun.
Uutta tekniikkaa
Olen tähän asti kuunnellut äänikirjoja Iphonesta sen mukana tulleilla langallisilla kuulokkeilla. Talvisaikaan tämä menetteli hyvin kun huppu peitti ylimääräiset tuulen suhinat, mutta kesäaikaan tuulen ja liikenteen kohina on ollut välillä sietämättömän kovaa. Etenkin englanninkielisissä äänikirjoissa lukijat eläytyvät suhteellisen paljon enemmän kirjaan kuin suomenkielisissä ja siitä johtuen äänentason vaihtelut ovat joskus varsin suuria riippuen tapahtumien intensiivisyydestä. Ei ole hirveän mukavaa pitää äänentasoa jatkuvasti tapissa niin että kuulee ulkopuolisen kohinan läpi myös ne hiljaisimmatkin kohdat.
Nyt vihdoinkin sain ostettua Airpods Prot joissa on aktiivinen taustamelun vaimennus. Tämä on nyt ilmainen mainos (Apple: minulle saa toki lähettää rahaa), mutta nämä ovat aivan ylivoimaiset verrattuna vanhoihin. Tuulen suhina on vaimentunut hiljaiseksi kohinaksi ja fillarin äänetkin katosivat kokonaan. Ehkä haittapuoleksi voi laskea sen että muun liikenteen äänet vaimenivat melkoisesti joten tarkkaavaisuutta on syytä lisätä liikkuessa. Takaisin vanhaan en enää vaihda muuten kuin pakon edessä.