Month: September 2021

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Porvooseen, missä päähenkilöpariskunnalla on kahvila vanhan kaupungin alueella. Yllättäen kuvioihin ilmestyy parinkymmenen vuoden takaa henkilö joka oli ollut heidän kanssaan mukana keskiaikaisessa roolipeliporukassa. Tämä oli kuitenkin tuomittu heidän yhden pelikaverinsa murhasta ja hän oli hävinnyt kokonaan maisemista.

Nyt vajaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua Jalmari on takaisin kuvioissa ja on päättänyt kostaa oman tuomionsa jonka hän on omasta mielestään joutunut istumaan syyttömänä. Hänellä oli aina välillä mustat hetkensä, joten hän ei itsekään ollut varma kaikista tapahtumista, mutta on kuitenkin vakuuttunut siitä ettei hän ole pystynyt tappamaan ketään. Hän alkaa ahdistella muita kaupungissa asuvia pelaajia ja aikoo puristaa totuuden ulos hinnalla millä hyvänsä.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon että kävimme Porvoossa noutamassa pari myynnissä ollutta vanhaa tuolia kun kirja oli minulla vielä kesken ja kuljeskelimme myös vähän aikaa siinä vanhan kaupungin alueella, missä kirjan päähenkilöt pitivät kahvilaansa. Todella idyllinen paikka.

Kirja oli ihan kivasti kirjoitettu ja juonikin kulki hienosti eteenpäin. Jostain syystä tuli parissa kohdassa mieleen että vähän oikaistiin johtopäätöksien kanssa, mutta se ei häirinnyt kirjan kuuntelua lainkaan. Kirjassa oli kuitenkin pari yksityiskohtaa jotka vaivasivat. Toinen niistä oli kaksi selkeästi liian taajaan toistuvaa asiaa eli Muhosen pullanhimo ja Kutvosen kalafiksaatio. Vaikka ne ovat huumorin kautta mukana tarinassa niin liika on aina liikaa. Toinen asia liittyy väsyneisiin sanontoihin. En vaan yksinkertaisesti voi sietää fraasia “ottaa koppi” jostain asiasta joka toistui kirjan loppupuolella lyhyessä ajassa kolme kertaa. Tämä oli tuon vähän ärsyttävän johtajan sanomana ihan hyvä sillä se alleviivasi hänen muutenkin jargoneihin perustuvaa ulosantiaan, mutta kerrontaosuuksissa se tuli kahdesti peräkkäin mikä aiheutti itselläni niskavillojen ylösnousun.

Uutta tekniikkaa

Olen tähän asti kuunnellut äänikirjoja Iphonesta sen mukana tulleilla langallisilla kuulokkeilla. Talvisaikaan tämä menetteli hyvin kun huppu peitti ylimääräiset tuulen suhinat, mutta kesäaikaan tuulen ja liikenteen kohina on ollut välillä sietämättömän kovaa. Etenkin englanninkielisissä äänikirjoissa lukijat eläytyvät suhteellisen paljon enemmän kirjaan kuin suomenkielisissä ja siitä johtuen äänentason vaihtelut ovat joskus varsin suuria riippuen tapahtumien intensiivisyydestä. Ei ole hirveän mukavaa pitää äänentasoa jatkuvasti tapissa niin että kuulee ulkopuolisen kohinan läpi myös ne hiljaisimmatkin kohdat.

Nyt vihdoinkin sain ostettua Airpods Prot joissa on aktiivinen taustamelun vaimennus. Tämä on nyt ilmainen mainos (Apple: minulle saa toki lähettää rahaa), mutta nämä ovat aivan ylivoimaiset verrattuna vanhoihin. Tuulen suhina on vaimentunut hiljaiseksi kohinaksi ja fillarin äänetkin katosivat kokonaan. Ehkä haittapuoleksi voi laskea sen että muun liikenteen äänet vaimenivat melkoisesti joten tarkkaavaisuutta on syytä lisätä liikkuessa. Takaisin vanhaan en enää vaihda muuten kuin pakon edessä.

Cassandra Bowden on alkoholisoitunut lentoemäntä asemapaikkanaan New York ja hänen ainoa harrastus työmatkoilla on käydä ryyppäämässä, vampata jostain mies ja hoitaa homma loppuun hotellihuoneessa. Eräänä aamuna Dubaissa hotellissa herätessään vastaavassa tilanteessa, hänen hoitonsa makaa sängyssä vieressä kurkku auki viillettynä. Cassandralla ei ole mitään mielikuvaa siitä mitä on tapahtunut eikä edes sitä onko hän itse tappanut miehen vai voisiko joku muu olla syyllinen. Hän jättää ruumiin paikoilleen, siivoaa minkä kykenee ja poistuu nopeasti paikalta. Hän ehtii paluulennolla New Yorkiin ennen kuin ruumis löytyy ja tapahtumat ottavat vauhtia.

Valvontakameroiden viidakossa on tietysti hyvin vaikea tehdä tällaista operaatiota salassa, joten melko nopeasti hänet tunnistetaan kuvista. Mutta kuka oli oikeasti murhan takana? Salaperäinen Mirandako joka oli käynyt hänen ja tämän nyt tapetun miehen kanssa huoneessa illalla ottamassa vähän snapsia? Vai ehkä sittenkin hän itse? Kytkökset Venäjälle ja erilaisiin rahansiirtoihin alkavat hiljalleen tulla esille ja melkoisen vauhdikas tapahtumasarja käynnistyy.

Vaikka kirja oli hyvin kirjoitettu niin jokin tässä jäi häiritsemään. Ainahan romaaneissa oikaistaan jostain vähäsen että saadaan epätodennäköiset tapahtumat seuraamaan toisiaan, mutta tässä jäi mielestäni vähän liian suuria yhteensattumia selvittämättä ja toiminta monessa kohdassa on henkilöiden osalta täysin järjen vastaista. Kaikkihan on toki mahdollista, mutta siitä huolimatta tämä ei ihan vakuuttanut kokonaisuutena.

Robert Langdon, Harwardissa symboliikkaa tutkinut mies saa yllättäen soiton että hänen on tultava Eurooppaan. Tämä ei ollut ihan hänen mieleensä, mutta siitä oli paha kieltäytyä kun yksityiskonekin oli jo häntä tulossa noutamaan. Mitäs sitä professori muuta kuin hyppäämään koneeseen ja siirtymään toiselle mantereelle.

CERNistä oli löytynyt ruumis jolla oli rinnassa jo kuolleeksi luullun Illuminati-salaseuran merkki. Häneltä puuttui myös mystisesti silmä mutta mystiikka selvisi nopeasti sillä murhatun tutkijan silmää oli tarvittu sisäänpääsyyn hänen omaan laboratorioon minne hän oli laittanut retinantunnistuksen jotta kukaan muu ei huoneeseen pääsisi. Tutkijan tytär, Vittoria Vetra, lennähti myös nopeasti paikalle maailmalta ja samalla selvisi isän ja tyttären salainen tutkimus antimaterian kanssa. Mikä pahinta, yksi antimateriakanisteri oli varastettu. Jos antimaterian kanisterissa paikallaan pitämä magneetti hiipuu niin lopputulos on valtava räjähdys, ja aikaa tähän oli akun keston verran eli 24 tuntia.

Samaan aikaan Vatikaanista tuli ilmoitus että mystinen kanisteri näkyi valvontakameran kuvassa, mutta valvontakamera ei ollut enää oikealla paikallaan joten kanisteri oli hukassa jossain Vatikaanin alueella. Robert ja Vittoria lentävät nopeasti paikalle ja mutkien kautta pääsevät Vatikaanin sisälle sinne minne turisteilla ei ole asiaa. Uuden paavin valinta on juuri käynnistymässä edellisen kuoltua äkillisesti vähän aikaisemmin ja tässä hässäkässä selviää vielä että neljä kärkiehdokasta paavin virkaan on kadonnut.

Nyt olisi tarpeen ensinnäkin pelastaa nämä paaviehdokkaat ja sen jälkeen vielä löytää ajoissa antimateria jotta koko Vatikaani ei haihtuisi atomeina ilmaan. Erilaisten vihjeiden saattelemana Robert ja Vittoria suhaavat ympäri Vatikaania ja Roomaa suorittamassa tätä epätoivoisen oloista tehtävää.

Tämä on ihan hyvä kirja, mutta jos on nähnyt elokuvan “Enkelit ja Demonit”, ei tämä kirja tuo enää siihen juuri mitään uutta ja kannattanee ottaa luettavaksi jotain muuta. Elokuva seuraa aika hyvin kirjan tapahtumia vaikka pieniä poikkeamia matkan varrella onkin.

Claire Cookin elämä näyttää ulkopuolisesta täydelliseltä, hänellä on rikas, hyväntekeväisyyteen suuntautunut mies joka haaveilee tulevasta senaattorin urasta äitinsä jalanjäljillä. Ulkokuori pettää kuitenkin pahasti, taustalla on painostusta sekä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Claire päättää lopulta lähteä menemään väärennetyn henkilöllisyyden turvin, vaikka tietää että miehen edellinen vaimo oli kuollut vähän hämärissä olosuhteissa.

Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan ja Claire joutuu vaihtamaan suunnitelmia viime hetkellä. Lentokentällä hän törmää yllättäen Evaan joka myös on karkumatkalla edellisestä elämästään. Vaihdettuaan ajatuksiaan hetken kentällä he päättävät vaihtaa lentojaan, Claire matkustaa Oaklandiin ja menee asumaan Evan tyhjäksi jättämään asuntoon Berkeleyhin. Eva sen sijaan ottaa Clairen lennon kohti Puerto Ricoa. Tämän matkakohteiden vaihdon takia molempien elämä saa täysin uuden suunnan.

Kun Claire saapuu Berkeleyhin, Evan elämän todellinen luonne alkaa paljastua. Lentokentällä kuultu tarina ei ollut lähelläkään totuutta vaan taustalla on ollut jotain aivan muuta kuin sairauteen menehtynyt mies.

Tästä kirjasta ei oikein pahaa sanottavaa löytynyt. Mielenkiintoinen tarina ja hienot juonenkäänteet.

Nuorella Jamesilla on kyky nähdä ihmisiä kuoleman jälkeen. He pysyttelevät yleensä muutaman päivän ajan paikassa missä kuolivat, heidän kanssaan voi jutella ja minkä James oli huomannut, he eivät voi valehdella jos heiltä jotain kysyy. Yleensä he katoavat vajaan viikon jälkeen kuolemasta jonnekin mistä ei ole tietoa. Kiva juttu, mutta New Yorkin keskuspuiston lähellä sattuneen pyöräilyonnettomuuden jälkeen James ahdistuu sillä kuolleen pää oli törmäyksen jäljiltä kammottavassa kunnossa ja hän näkee heidät siinä kunnossa kun he kuollessaan olivat.

Jamesin äiti Tia on asunut Jamesin kanssa kaksin isän häviämisen jälkeen. Isästään James ei saa tietää enempää kun äiti itsepintaisesti kieltäytyy kertomasta hänestä eikä Jamesilla ole mitään mielikuvaa niin aikaisesta vaiheesta.

Naapurin vanhan professorin vaimon kuoleman jälkeen James kykenee löytämään tämän sormukset vaikka kenelläkään ei ole tietoa mihin ne ovat voineet joutua. Kun hän kertoo sormuksien sijainnin äidilleen niin tämä varmistuu siitä että Jamesin kyvyt ovat jotain muuta kuin normaalin lapsen.

Hänen äitinsä tapaa uuden ystävän, poliisin, jonka kanssa hän heittäytyy suhteeseen. James pitää tästä uudesta naisystävästä Lizistä ja kaikki näyttää hyvältä, kunnes heidän asunnostaan löytyy huumeita joita tämä naisystävä on tuonut mukanaan. Tämän takiaJamesin äiti heittää Lizin pihalle.

Jamesin äiti hoitaa veljensä Harryn aikaisemmin perustamaa kustantamoa, mutta Harry on joutunut nuorella iällä saamansa Alzheimerin takia hoitokotiin ja Tia joutuu hoitamaan yrityksen asioita yksin. Harry on kuitenkin aikaisemmin vienyt heidän rahansa Ponzi-huijaukseen joka kaatui talouskriisin aikoihin. Kun heidän paras kirjailijansa vielä kuolee ennen kuin sai kirjoitettua valmiiksi suositun sarjan viimeisen kirjan, turvautuu Tia Jamesin kykyihin pelastaakseen yrityksen.

Loppua kohti tulee vähän Kingmäistä yllätystä. Taattua Kingiä, joskaan tässä hän ei ehkä aivan parhaaseen yllä.

Frankie Elkin, entinen alkoholisti, on löytänyt uuden pakkomielteen ja etsii vapaaehtoisena ihmisiä jotka ovat kadonneet. Hän on jo aikaisemmin löytänyt neljätoista kadonnutta ja tätä uutta tapausta varten hän tuli Bostoniin etsiäkseen vuoden kateissa ollutta tyttöä. Saavuttuaan paikalle hän otti tilapäisen työn baarissa ja muutti saman rakennuksen yläkertaan pieneen asuntoon asumaan.

Kadonnut tyttö oli muuttanut tätinsä ja veljensä kanssa Haitista suuren maanjäristyksen takia kymmenisen vuotta aikaisemmin Yhdysvaltoihin kymmenen vuoden oleskeluluvalla. Oleskeluluvan aika oli menossa jo umpeen mutta Angelique katosi sopivasti ennen tuota aikarajaa eikä hänen sijainnistaan ollut kenelläkään mitään hajua.

Frankien aloittaessa omat tutkimuksensa selviää nopeasti että Angelique on todennäköisesti vielä elossa, mutta olinpaikasta ei ole mitään tietoa. Matkan varrella tulee lisää salaperäisiä vinkkejä ja selviää myös ettei tämä ollut ainoa kadonnut tällä seudulla. Tällä kertaa Frankie kuitenkin haluaa etsinnän kohteen takaisin elävänä eikä ruumiina kuten kaikki aikaisemmat tapaukset joten hän paneutuu tähän tosissaan.

Kirjan tarina oli mielenkiintoisesti rakennettu ja piti otteessaan koko ajan. Tämä oli kirjasarjan ensimmäinen osa, toinenkin on jo julkaistu ja pitänee sekin jossain vaiheessa lukaista kunhan tulee kirjastoon.

Nappasin tämän kirjan tyypilliseen tapaan ensimmäisten suositeltujen kirjojen joukosta Helmetin englanninkielisestä tarjonnasta (poikkeuksellista: lähdin pimeän puolelle näistä normaaleista suomenkielisistä kirjoista). Siitäkään ei tietysti ollut haittaa kirjan valinnassa että fanitamme Star Warsia mielettömästi. Muttamutta: miten Carrie Fisher päätyi Leian rooliin, vaikka oli ehdolla myös kauhuelokuva Carrieen eli siihen loistavaan elokuvaan joka pohjautui Stephen Kingin romaaniin. Brian de Palman ja George Lucasin tuplahaastattelun jälkeen hän lopulta päätyi Lucasin ohjaamaan pieneen avaruusseikkailuun nimeltä Star Wars. Silloin se oli vielä huomaamaton pienen budjetin elokuva mistä Carriekin mietti että voiko hän jättää teatteriopinnot kesken tämän elokuvan takia. Jätti. Jälkikäteenhän tästä tuli yksi elokuvahistorian suurimmista elokuvista.

Kirjassa käsitellään jonkin verran kuvauksen aikaisia tapahtumia, mutta suuri osa kirjasta keskittyi kuitenkin Carrien ja Harrison Fordin läheiseen suhteeseen kuvausten aikana. Tämä ainakin minulle yllätyksellinen suhde nappasi kirjasta ehkä vähän turhankin suuren osan. Loppuosa kirjasta käsittelee tämän elokuvan mukanaan tuoman yllättävän tähteyden asioita, niin hyviä kuin huonojakin puolia.

Varsin hauskaa oli se että Carrien kieli oli paikoin melko hävytöntä, hän ei paljon jarrutellut kertoessaan ja kuvaillessaan asioita. Jotenkin todella hieno fiilis tuli tästä kirjasta kun niin säädyllisestä ja jämptistä prinsessasta kuoriutuukin härski täti.

Kirjan juoneen lienee turhaa tarttua sen enempää. Jos et ole mukana kuvioissa niin et sitten ole etkä tähän syty. Ymmärsin tuosta tekstistä että tämä kirja oli enemmänkin suoraan äänikirjaksi tehty mutta siitä löytyy myös paperikirjaversio. Tässä englanninkielisessä versiossa lukijana oli kirjailija Carrie Fisher itse. Verrattuna normaaleihin äänikirjoihin, tässä lukeminen oli hyvin teatterimaisen värikästä mikä toi oman säväyksen kirjaan. Tämä ei ollut pelkästään lukemista vaan oikeaa esittämistä. Toisaalta tämä tyyli toi myös ylimääräistä haastetta kun kuuntelin tätä pyöräillessä. Äänen taso kirjassa vaihteli hiljaisesta kovaksi; kuvittele teatteriesitystä missä välillä puhutaan hiljaa ja välillä kovaa riippuen tilanteesta. Suurin ongelma tuli hiljaisissa kohdissa kun ympärillä olevien ääniolosuhteiden takia ei kirjasta välillä kuullut oikein mitään.

Mutta SW fanille tämä on tietysti aivan must kirja lukea tai kuunnella. Aivan kuin myös Joonas Suotamon kirja hänen elämästään Wookiena (Joonas Suotamo & Hippo Taatila, “ROAR! Elämäni wookieena”).