Luettuja kirjoja, katsottuja leffoja ja sarjoja

Month: August 2021

46/2021: Lauri Johansson, Jarkko Sipilä, “Late: Suomen pelätyimmän rikollisen tarina”

Monet muistavat varmasti Late Johanssonin hänen taustansa takia. Itselle nimi oli tuttu ja hämärästi myös se mistä hänet tunnettiin. Ennen lukemista minun piti tehdä pikainen googletus jonka jälkeen taustat palautuivat paremmin mieleen. Siitä oli hyvä lähteä kirjaa kuuntelemaan.

Lähtökohdat elämään Laurilla eivät olleet mitenkään juhlavat. Kotiolot olivat melko ankeat, selkään tuli niin kotona kuin koulussa vaikka se varmasti oli jo 70-luvulla kiellettyä ja koulunkäynti meni näistä johtuen myös täysin metsään. Tämä tausta tarjosi kasvualustan tulevaisuuden rikolliselle. Hän ajautui pieniin rikoksiin jo nuorena ennen kuin oli täyttänyt viittätoista vuotta. Sen jälkeen elämä toi mukanaan huumeita, rikollisjengejä ja lopulta murhiakin. Hän oli perustamassa mm. Natural Born Killers (N.B.K.) jengiä, johon pääsyvaatimuksena oli tehty henkirikos.

Monien lyhyempien tuomioiden jälkeen hän joutui istumaan elinkautista murhasta. Tätä istuessaan hän tuli lopulta uskoon ja se sai myös hänet tunnustamaan kaksi murhaa jotka olivat jäämässä pimeiksi todisteiden puutteessa. Elinkautista ei Suomessa voi pidentää, mutta vapautuminen viivästyi näistä tunnustuksista johtuen muutamalla vuodella. Tätä kirjoittaessani loppukesästä 2021 hän on ollut reilun vuoden vapaana ja tietojen mukaan jatkanut kaidalla polulla. Mutta kuten hän itsekin sanoo, tällä taustalla on vaikeaa saada muita ihmisiä luottamaan siihen että hän on todella muuttunut. Pitkä matka on vielä edessä jotta nuo tapahtumat taustalla haalistuvat riittävästi.

Kirja oli mielenkiintoinen kertomus hänen kovasta elämästään. Yleensähän näistä tapahtumista näkyy vain iltapäivälehtien kirkuvat otsikot ja suurimmalle osalle ihmisistä muodostuu kuva ihmisestä pelkästään näiden kautta. Myönnän, niin minullekin. Paljon kuitenkin tapahtuu ennen rikolliselle uralle joutumista ja sen aikanakin asiat ovat mutkikkaampia kuin muutama lööppi R-kioskin ikkunassa. Kirja on myös hyvä opetus siitä että rikollinen elämä ei lopulta kannata. Vaikka rahaa on välillä taskussa niin hinta sille on kova. Jos asiat menevät vikaan niin elämä voi loppua yhteen laukaukseen. Rikollisten keski-ikä on huomattavasti matalampi kuin muilla ihmisillä.

Kuuntelin tämän äänikirjana fillarilenkeillä ja se toimi hyvin siinä. Kammoksun lähinnä näitä ajassa ja paikassa pomppivia teoksia joissa ei tahdo millään pysyä mukana kun keskittyminen kuunteluun välillä katoaa liikennetilanteen mukaan ja tässä kirjassa ei sitä ongelmaa ollut.

45/2021: Matti Rautiainen, ”Lallin perintö”

Lassi Lehtiö, rikostutkija, joutuu jälleen kerran lähtemään yllättäen matkalle, tällä kertaa Italiaan tutkimaan murhaa jonka uhrina on suomalainen mies. Yliopiston seurue kohtaa järkyttävän tilanteen kun yksi vetäjistä löytyy murhattuna sivukujalta. Murhan yksityiskohdat viittaavat vahvasti johonkin rituaaliin ja paikalle jätetyt vihjeet historialliseen tapahtumaan. Kun murhia tulee lisää ja vihjeet ovat samaa luokkaa, joutuu Lassi paljastamaan naisystävälleen mitä hän oikeasti työkseen tekee jotta saisi tältä historian opettajalta apua kinkkisten vihjeiden kanssa. Kun hän pääsee liian lähelle totuutta, hänestä tuleekin tutkijan sijasta takaa-ajettu joka on vaiennettava mahdollisimman pian.

Tämä oli mielenkiintoisesti rakennettu tarina missä ei voinut olla varma kuka oikeasti oli syyllinen murhiin ja mitä niiden takana todellisuudessa piili. Kirja piti mielenkiinnon yllä loppuun asti. Ja mikä parasta, se toimi myös äänikirjana.

44/2021: Sergei Lukjanenko, “Yöpartio”

En ole koskaan ollut fantasiakirjojen ystävä, sci-fi on tietysti loistavaa mutta siinä vaiheessa kun kuvaan tulevat noidat, ihmissudet, menninkäiset ja vastaavat, niin mielenkiintoni hiipuu täysin. Olen yrittänyt lukuprojektin aikana säännöllisesti lähteä oman mukavuusalueen ulkopuolelle joten otin tämänkin rohkeasti luettavaksi. Tässäkin tapauksessa varovainen rajan rikkominen kannatti ja Yöpartio yllätti positiivisesti. Saattaa olla että jatkan sarjan seuraavankin kirjan parissa vielä jossain vaiheessa.

Anton kuuluu Muihin, ihmisiin joilla on yliluonnollisia kykyjä. Nämä Muut joutuvat yleensä jossain vaiheessa elämäänsä valitsemaan puolensa, heidän täytyy mennä joko pimeyden tai valon voimiin. Nämä taas elävät keskinäisen sopimuksen turvin melko rauhallista elämää ja molemmilla on partio joka valvoo toisen toimintaa. Valon voimilla on yöpartio joka toimii öiseen aikaan ja vastaavasti pimeyden voimilla on päiväpartio joka valvoo valon voimien toimintaa.

Anton kuuluu yöpartioon ja on vielä matkalla ylöspäin arvoasteikolla. Hän tapaa metrossa naisen jonka päällä on erittäin vahva kirous ja vaikka hänen kykynsä ovat vielä rajalliset, yrittää hän pelastaa tätä kiroukselta. Siinä hän ei kuitenkaan onnistu, mutta tilanne jatkuu ja mukaan joutuu myös Muihin kuuluva nuori poika. Tämä ei ole vielä tietoinen siitä mitä hänen pitäisi kyvyillään tehdä ja molemmat puolet yrittävät saada häntä omiin joukkoihinsa. Tilanne kehittyy lopulta niin monimutkaiseksi että Antonin kyvyt eivät enää riitä tilanteen selvittämiseen.

Tämä oli mielenkiintoinen tuttavuus, mutta lukiessa tuli tunne että kirjan edetessä jouduttiin keksimään kaikenlaisia uusia juttuja jotta juonta saatiin luontevasti kuljetettua eteenpäin ja asioita ratkottua. Fantasiakirjan ollessa kyseessä tässä ei tietenkään ole ongelmaa sillä aina voi kehitellä jotain uusia taikoja tai kykyjä mitkä ratkaisevat ongelmat. Lukjanenkon tausta psykoterapeuttina näkyy kirjoitustyylissä ja siinä miten erilaisia asioita käsitellään. Sen suhteen tämä oli mielenkiintoinen ja hyvin erilainen kirja verrattuna niihin mitä aikaisemmin olen lukenut.

43/2021: Tero Somppi, “Kaapattu”

Ensimmäinen lukemani Somppi oli niin hyvä että Helmetin suositellessa tätä nappasin sen välittömästi kuunteluun.

Rikospoliisi Mikko Vuori lähtee aamulla tavalliseen tapaan töihin mutta herääkin yllättäen vangittuna laatikossa. Säntillinen mies kun on niin töissä aletaan epäilemään heti Mikon puuttuessa kokouksesta jotain epäilyttävää ja siitä pyörähtää välittömästi liikkeelle etsintäoperaatio. Tästä tulee kuitenkin mutkikasta sillä on epäselvää kuka on mahdollinen tekijä ja missä Mikko voisi olla. Onko hänet kenties jo kuljetettu ulkomaille? Mikon itsensä tilanne on myös tukala hänen ollessa tietämätön siitä missä on tai mitä hänen varalleen on suunniteltu.

Raa’an työn avulla ja vanhoja kontakteja käyttäen, mm. Yhdystvaltojen puolelta, alkaa selvitä Mikon sijainti ja kuka mahdollisesti voisi olla kaappauksen takana. Matkalla ehditään myös päivitellä kuinka monessa vaarallisessa paikassa Mikko on ehtinyt uransa aikana jo olemaan. Siinä on mies joka joutuu hankaluuksiin niin itse heittäytymällä kuin myös vahingossa olemalla väärässä paikassa väärään aikaan. Vaikka hyviä vinkkejä saadaankin maailman tehokkaimmalta tiedusteluorganisaatiolta Jenkeistä niin tässä tapauksessa on kuitenkin sellaisia omituisia yksityiskohtia jotka eivät sovi kokonaiskuvaan. Tästä johtuen muutama iteraatiokierros tarvitaan ennen kuin asiat alkavat lopullisesti selvitä.

Verrattuna ensimmäiseen lukemaani kirjaan “Keikka” tämä oli ehkä olemukseltaan lähempänä perinteistä rikosromaania. Siitä huolimatta tämä oli varmaa, hyvää ja tasapainoista juonen kuljettamista alusta loppuun, unohtamatta lopun yllättäviä käänteitä. Missään vaiheessa kirjaa kuunnellessa ei ehtinyt pitkästymään vaan odotti vain mitä seuraavaksi tapahtuisi. Rikosromaanien ystäville tätä on helppo suositella.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén