En ole seurannut näitä Brittien kuninkaallisten puuhasteluja saati sukulaissuhteita juurikaan, mutta väkisin on sivukorvalla tullut kuultua erinäisiä asioita vuosien varrella mutta silti vähän väliä tulee nimiä joista tuntuu etten ole koskaan kuullutkaan. Tässä käytän hyväkseni korvien välissä olevaa tyhjiöputkea jota pitkin informaatio siirtyy sujuvasti korvasta toiseen ilman että se tarttuu matkalla mihinkään.

Katselimme aikanaan Suits-sarjan – joka on muuten todella hyvä – ja jossain vaiheessa minullekin selvisi että sarjan Meghan Markle on sama kuin tuo Brittien kuninkaallisten joukkoon liittynyt Meghan. Ajattelin sitten repäistä kun löysin tämän kirjaston valikoimasta ja laitoin varaukseen.

Tässä kirjassa saa kyllä aika hyvän sisäpiirin näkemyksen hovin toimintaan, perinteisiin ja sääntöihin (kirjoittamattomiin tai kirjattuihin). Toisaalta tässä näkee myös sen varjopuolen eli raatokärpäset keltaisesta lehdistöstä jotka kärkkyvät ihan mitä vain tiedonjyvästä tai kuvaa millä voidaan myydä lehtiä. Nämä raatokärpäset eivät piittaa pätkääkään kohteistaan, vaan tekevät kaikkensa saadakseen mahdollisimman törkyistä materiaalia artikkeleihin. Erikoista on se että jutut olivat monesti täyttä valhetta, mutta hovista käsin ei saa kommentoida tai oikaista mitään. Lehistö on normaalin käytännön mukaisesti mielellään maksamassa informaatiosta sillä onhan jokainen törkyartikkeli melkoinen myyntivaltti. Meghanin sisarukset käyttivät kernaasti hyväkseen tätä ansaintamahdollisuutta ja myivät juttuja jotka kertoivat Meghanista aina lapsuudesta asti. Rahansaannin maksimoimiseksi he myös keksivät juttuja ja näin osa jutuista oli täyttä valetta. Meghanin isä oli pitkään hiljaa, mutta hänet tuhottiin pitkän painostuksen jälkeen ja saatiin lopulta jujutettua mukaan näihin juoruihin rahan avulla mikä tiesi myös sitä että välit Meghaniin menivät käytännössä poikki.

Sen verran härskiä toimintaa tuo keltaisen lehdistön toiminta on että ihan tavallinen kaveri ei tuossa myllyssä kestä kauaa. Normaali ihminen ei kykene kehittämään itselleen sellaista teflonpintaa jotta siinä loanheitossa pystyisi elämään. Vähintäänkin pää sekoaisi jossain vaiheessa.

Mutta ei kirja pelkästään lehdistöön keskittynyt vaan siinä kerrottiin myös paljon kuninkaallisten aktiviteeteista. Heille tuntuu olevan oleellinen asia erilaisten hyväntekeväisyysprojektien ajaminen. Tämä on sinänsä hyvä asia, sillä eihän heillä varsinaisesti mitään muuta tehtävää ole kuin edustaa maata ja siinä sivussa on myös julkisuuskuvan takia hyvä että tekee jotain millä voi edistää jotain itselle tärkeäksi koettua asiaa, win-win tilanne siis. Itselle nämä olivat ainakin uusia asioita, ehkä näitä ei meillä niinkään repostella lehdissä tai sitten en vain koskaan ole niitä lukenut.

Harry, toisin kuin veljensä William, on ollut jossain määrin kuninkaallisiin sopeutumaton nuoresta pitäen ja Meghanin kanssa naimisiin mentyään hän sai lopulta tarpeekseen siitä loasta mitä heidän päälleen lehdistössä kaadettiin jatkuvasti. Lähes ennenkuulumattomasti he päättivät yhdessä lähteä elämään ns. tavallista elämää. Väännön jälkeen heidät poistettiin kuninkaallisista ja myös rahallisesti he jäivät omilleen.

Kirjassa käytiin myös paljon läpi kaikkea nippelitietoa puvuista, koruista, meikeistä ja kampauksista liittyen esiintymisiin ja häihin. Nämä olivat itselle kovin puuduttavia kohtia, mutta periksiantamattomuudella luin nekin läpi.

En nyt osaa suositella tätä sen kummemmin. Kannattaa lukea jos aihe kiinnostaa, kirja oli kuitenkin hyvin kirjoitettu.