Selaillessani kirjaston valikoimaa vaimoni heitti vierestä että kuuntele tuo Katajisto. Mikäs siinä. En ole koskaan oikeastaan tiennyt Oskari Katajistosta muuta kuin nimen eikä minulla ollut hänestä juuri minkäänlaista mielikuvaa näyttelijänä. Kertokoon se sitten huonosta yleissivistyksestäni, vähäisestä juorulehtien luvusta tai sitten vain muuten suomalaisen teatterin vähäisestä kulutuksestani.
Elämäkerraksi tästä ei oikein ole kun kaveri ei ole kuin muutaman vuoden minua vanhempi. Eli ei kelpaa. Mutta tietynlaisena avautumisena omasta lapsuudesta, urasta ja muutenkin elämästä tämä on ihan kelvollinen teos.
Lapsuus Oskarilla oli aika ankea – tai ainakin piti sisällään paljon asioita mitä ei toivoisi kenellekään lapsuudessa koettavaksi. Nuoruus menikin sitten vähän omilla raiteillaan vähän vauhdikkaammin ja jopa välillä jengipomona. Vaihto-oppilaaksi lähtö teki kuitenkin hyvää ja hän pääsi palaamaan normaalimpaan arkeen tullessaan takaisin Suomeen.
Teatterikoulu olikin mielenkiintoinen kokemus, lähinnä sen takia että Jurkka ja (ainakin kaikkien vähän vanhempien muistama) Jumalan teatteri paskanheittoineen tapahtui myös näihin aikoihin. Teatterikoulu oli melko julma kokemus kaikkiaan, mutta siitä kun hän selvisi myös näyttämöt aukenivat.
Ehkä vähän tylsempi osuus kirjasta on sitten nämä myöhemmän vaiheen tapahtumat joista aina löytyy yhtä monta näkökulmaa kuin on kertojaa ja tapahtumiin osallistujaa. Mutta jos niistä lukija kykenee pääsemään yli vähin vaurioin niin olihan tämä ihan sujuva ja silmiä avaava kertomus Oskarin elämästä. Pienenä miinuksena sanoisin että vähän turhan lyhyesti ohitettiin monia asioita, joskus olisi toivonut vähän “jenkkimallista” lähestymistä missä vähän väritelläänkin ja kerrotaan asioista ehkä pikkaisen liioitellenkin.