Aki Hintsa on toiminut F1:ssä lääkärinä, lähetystyössä Afrikassa, afrikkalaisten juoksijoiden lääketietellisenä apuna ja monessa muussa missä on pystynyt auttamaan ihmisiä. Hänen filosofiansa perustui siihen että ihmistä pitää hoitaa ennen kuin hän sairastuu jotta vältetään se sairastuminen. Sairauden hoitaminen ei ole kuin yksi pieni osa ihmisen hyvinvoinnin säilyttämisestä. Surullista kyllä, Aki Hintsa menehtyi syöpään 2016.

Hintsa loi oman “The Core” filosofiansa. Kun henkilö tuli hänen luokseen ensimmäistä kertaa, hän aloitti tapaamisen pyytämällä kävijää kertomaan kuka hän on. Kaikki kertoivat luonnollisesti urastaan, asumisestaan, perheestään jne. Mutta tämä ei ole se oleellinen asia vaan ihmisen pitäisi pystyä vastaamaan kysymykseen muuten, kuka hän todellisuudessa on ja mitä hän elämältään haluaa. Ulkoiset tekijät vaikuttavat suunnattomasti omaan käyttäytymiseen, työ ja muka pakolliset asiat vievät mukanaan ja syövät energiaa. Ihminen ei pärjää jos energiaa menee enemmän kuin sitä tulee. Tämä ei koske pelkästään ruokaa vaan myös henkistä energiaa.

Olen joskus selaillut ja kuullut muista kirjoista missä annetaan ohjeita miten pitää elää. Syö näin, tee näin. Ajattelin ensin että tämä kirja on myös yksi tässä sarjassa, mutta tämä olikin jotain aivan muuta.

Itselle ensimmäinen asia minkä muutin kirjan takia oli uni. Olen nukkunut aina vähän, useimmiten uni on jäänyt alle kuuteen tuntiin yössä. Se on vähän, mutta sillä on tullut toimeen. Tai näin olen ainakin luullut. Olen aikaisemmin pyöräillyt työmatkat ja nyt kun tämä vuosi on mennyt lähes kokonaan etätöissä, olen ottanut tavaksi ennen töitä tehdä puolentoista tunnin pyörälenkin. Koska koirat pitää ulkoiluttaa ja ruokkia ensin, olen joutunut heräämään aina kuudelta jotta pääsen työpöydän ääreen ennen yhdeksää. Nukkumaan olen päässyt yleensä vasta puolen yön tienoilla kun telkkarin ääreen on niin helppo jäädä notkumaan. Laitoin nyt tavoitteeksi mennä aikaisemmin nukkumaan eli noin yhdeltätoista, siirsin herätystä neljänä päivänä viikossa 6.30:een ja keskiviikkona otin pyöräilystä vapaan ja herään vasta seitsemältä. Neljän päivän lenkitkin lyhensin parillakymmenellä minuutilla. Unen määrä kasvoi hetkessä keskimäärin tunnilla ja sen huomaa välittömästi parantuneena jaksamisena.

Tämän jälkeen aloin miettimään muitakin asioita liittyen elämänhallintaan. Kun verenpaine lähti taas yllättäen kohoamaan sfääreihin pari viikkoa sitten huolimatta pari vuotta käytössä olleesta lääkityksestä niin huolestuin. Sukurasitteena minulla on kuitenkin riski korkeaan verenpaineeseen ja siihen en voi mitenkään vaikuttaa, joten muut asiat joutuivat sitten syyniin. Yksi suuri työpaikalla stressiä aiheuttava asia oli projektipäällikön roolissa suuri tarve kommunikoida monen ihmisen kanssa ja ohjailla asioita. Introverttinä ihmisenä jouduin siis liian usein ulos mukavuusalueelta mikä aiheutti stressiä ja yhdistettyinä geeneihin, oli tämä kombo selkeästi huono. Ainahan mukavuusalueelta pitää yrittää päästä välillä ulos jotta kehittyy, mutta liika on aina liikaa tässäkin tapauksessa. Työpaikan tukemana olen vaihtamassa työtehtäviä vähemmän stressaaviin eli enemmän teknisiin ja kotona säädin vielä syömisiä (hyvästi salmiakit ja sekin vähäinen suola mitä on ollut tarjolla viimeiset kaksi vuotta). Nämä ovat kuitenkin vielä niin tuoreita muutoksia etten tiedä niiden vaikutusta. Ehkä olisin joka tapauksessa näitä asioita joutunut tekemään, mutta tämä kirja on tuonut sen viimeisen rohkaisun että nyt on oikeasti aika tehdä asioille jotain. Kuljetaanhan tässä jo aikajanalla lähempänä satasta kuin syntymää.

Tässä voisi vielä mainita ihan vain parina poimintana käytännön asioita mitä Hintsan kohdalle on vuosien varrella sattunut.

Hintsa ystävystyi Afrikassa ollessaan etiopialaisen Haile Gebreselassien, aikansa huippujuoksijan kanssa. Häntä kiinnosti Hailen harjoittelu, mutta ehkä suurin oivallus tuli siitä kokonaisuudesta miten Haile eli ja harjoitteli. Ennen kaikkea hän oli tyytyväinen elämäänsä, nautti asioista ja elämä oli täydellisessä tasapainossa. Hänen hymynsä ei hyytynyt koskaan. Hän ei elänyt urheilulle vaan urheilu oli vain yksi osa hänen elämäänsä. Kun hän ei menestynyt Ateenan olympialaisissa jalkavaivan vuoksi vaan jäi viidenneksi, häneltä kysyttiin että kuinka paljon tämä harmittaa häntä. Hän vain vastasi hymyssä suin, “Ei se harmita, tämä on vain urheilua.”

Ollessaan vielä tuntematon nuori formulakuski, tuleva nelinkertainen F1 maailmanmestari Sebastian Vettel hakeutui väkisin Hintsan asiakkaaksi. Hän oli kuullut tästä paljon ja halusi nimenomaan Hintsan ohjaukseen. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa tämän luokse, hän antoi Hintsalle paperinpalan johon hän oli tehnyt Hintsan antaman kotitehtävän ennen tapaamista. Hän oli joutunut luettelemaan siinä tärkeimmät ihmiset ympäriltään. Kun hän hämmästyneenä ojensi sen Hintsalle, tämä antoi paperin takaisin ja sanoi: “Kun olet menestynyt urheilija, kaiva tämä lappu esille ja muista että nämä ovat ne tärkeimmät ihmiset sinulle.” Muut ovat vain menestyksen mukanaan tuomia ihmisiä jotka esittäytyvät ystäviksi. Häntäheikkejä.

Kirjassa oli niin paljon asioita millä Hintsa on ohjannut urheilijoiden ja muidenkin elämää parempaan suuntaan etten oikein tiennyt tätä kirjoittaessa että miten ne asiat laittaisin. Hänen filosofiansa perusajatukset eivät kuitenkaan ole niinkään urheiluun liittyviä, vaan niistä jokainen voi rakentaa omaa elämäänsä parempaan suuntaan ihan omien valintojen ja itselle sopivien asioiden kautta.

Aivan ehdoton lukusuositus!