Luettuja kirjoja, katsottuja leffoja ja sarjoja

Month: September 2020

51/20: Pernilla Ericson: “Älä käännä selkääsi”

Nyt on jäänyt monta luettua ja kuunneltua kirjaa tänne blogiin kirjoittelematta, joten nyt muistia täytyy kaivella tosissaan että muistaa mitä näissä kirjoissa oikein tapahtui. Tästä johtuen hyvin lyhyesti muutama rivi tästä kirjasta ihan vain itselle muistuttamaan mitä on tullut luettua.

Tämä oli toinen Ericsonin kirja samasta sarjasta heti putkeen tuon “sinua seurataan” kirjan jälkeen. Poliisi, entinen rikollinen, entinen hakkeri ja eläköitynyt rikosprofessori. Siinä tiimi joka kasattiin aikaisemmin professorin toimesta kasaan ja nyt se toimii ainakin osin virallisesti poliisin apuna tutkimassa mystisiä rikoksia. Tässä tapauksessa poliisi jätti tutkimatta selkeitä raiskaustapauksia, mutta ryhmä sai kuitenkin tehtäväksi tutkia vähän yhtä tapausta. Tämän jälkeen alkaa selviämään että taustalla on jotain muuta ja tapaukset eivät todellakaan ole niin selviä kuin miltä aluksi näytti. Taustalla on tapahtunut paljon ja lopulta onkin epäselvää onko syyllinen sittenkään syyllinen.

Ryhmä menee syvemmälle tutkimuksissaan, ja monien epätoivoisten ja vaarallistenkin käänteiden jälkeen lopulta alkaa totuuskin selviämään. Kaikki ei todellakaan ole aina sitä miltä näyttää ja tarkkuutta tarvitaan tutkimuksissa.

Tämä oli toinen Ericsonin kirja ja myönnän että nämä kirjat imaisevat todella mukaansa. Äänikirjoina, kuten olen molemmat kuunnellut, nämä toimivat erittäin hyvin.

50/20: Pernilla Ericson: “Sinua seurataan”

Luettujen kirjojen puskuria pitää välillä tyhjentää joten tähän vain lyhyesti tästä Ericsonin kirjasta. Osa luetusta on jo hautautunut harmaiden aivosolujen väliköihin mistä niitä on vaikea kaivaa esiin.

Vihreän linjan miehet hääräävät vihreän metrolinjan lähettyvillä Tukholmassa ja raiskaavat sekä pahoinpitelevät naisia. Tämä hämmentää kovasti Ruotsin poliisia ja kun asiat eivät ala selvitä, yksi eläköitynyt rikosprofessori päättää toimia. Hän kasaa yhteen hämmentävän kolmikon: yhden kovista otteistaan tunnetun poliisin, yhden rikollisen ja yhden hakkerin. Tämä näennäisesti yhteensopimaton ryhmä alkaa selvittää asioita rahallisen korvauksen kannustamana ja (yllättäen?) ryhmä toimiikin hyvin yhteen.

Rikosten suhteen kaikki ei luonnollisestikaan ole sitä miltä näyttää ja taustalta alkaa selviämään uusia asioita. Kaikkien kolmen erityisiä taitoja tarvitaan ja hyvin usein mennään tutkimuksissa eteenpäin lain kirjainta monipuolisesti taivuttaen. Monien vaarallisten tilanteiden jälkeen alkavat asiat selkiytyä, konnia niputetaan ja pahakin saa kenties palkkansa.

Tämä oli ensimmäinen kirja jonka luen/kuuntelin Pernilla Ericsonilta ja se olikin oikein hyvä. Tapahtumia riitti jokaiselle pyörämatkalle ja tarina eteni jouhevasti. Vaikka poimin tämän kirjan aivan satunnaisesti, satuin saamaan kirjasarjan ensimmäisen käsiini mikä oli jatkon kannalta hyvä.

Vahva lukusuositus tälle (ja muillekin samaan sarjaan kuuluvista kirjoista). Mutta pidä huoli siitä että luet ne oikeassa järjestyksessä 🙂

49/20: Marc Eliot, “Nicholson”

Nicholson lienee tuttu kaikille. Hän on mielenkiintoinen näyttelijä josta voi olla montaa mieltä, mutta mielestäni hän on loistava ja hänellä on kyky sopeutua moneen erilaiseen rooliin. Itselle Hohto on kuitenkin se josta hänet päällimmäisenä muistan.

Elämäkertaan sopien kirjassa käydään läpi hänen koko monivaiheinen elämänsä. Kuten monella muullakin huipuilla, tässäkin mentiin vaikeuksien kautta voittoon.

Nicholson oli varsinainen lääninsonni. Tai ehkä pitäisi sanoa maailmansonni koska hänen pelikenttänään oli yhden läänin tai osavaltion sijaan koko maailma. Hänellä on useampia lapsia mutta yhteys heihin on vähäisestä olemattomaan, lähinnä Jack tyytyi maksajan rooliin. Vaikka viihtyi naisten seurassa, Jack ei suostunut edes muuttamaan samaan asuntoon kulloisenkaan tyttöystävän kanssa (todellakin tyttöystävän, kun kaikki olivat järjestään häntä nuorempia – enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän). Hänen tapanaan oli hankkia tyttöystävälle asunto jostain hänen oman talonsa lähettyviltä, joten he asuivat “kahden makuuhuoneen asunnossa” kuten hän itse asian muotoili, joskin eri taloissa.

Mielenkiintoisimpia asioita itselle olivat nämä kertomukset eri elokuvista, niiden tekovaiheista ja ihmissuhteista niiden takana. Kavereita hankittiin ja heistä päästiin eroon riitojen takia. Elokuvarooleja jaettiin kaveripohjalta, joskin fokus oli yleensä siinä että millaista näyttelijää rooliin etsittiin. Mutta ei aina. Nicholson oli myös käsikirjoittaja, josta häntä ei ehkä niinkään suuren yleisön keskuudessa tunnettu.

Ihan selvinpäin näitä näyttelijän ja käsikirjoittajan töitä ei tehty. 60-luvulla LSD:n avulla tuotettiin monia asioita ja kokaiini tuli mukaan myöhemmin. Joitakin elokuvia tehtiin jatkuvassa pöllyssä ja sillä oli varmasti vaikutus myös lopputulokseen. Melko hurjaa aikaa ja moni Nicholsonin kaverikin sai siitä sitten lopullisen muistutuksen aikanaan, älä pelehdi aineiden kanssa.

Kirjan innoittaman tuli katsottua myös Yksi lensi yli käenpesän -elokuva mitä en aikaisemmin ollut nähnyt. Tämä voitti kaiken kaikkiaan viisi Oscaria ja Jack sai parhaan miesnäyttelijän palkinnon. Hän sanoi itse tästä elokuvasta että siinä hän oli kaikkein lähimpänä omaa itseään ja hänen tarvitsi näin ollen näytellä kaikkein vähiten. Pitää varmaankin paikkansa. Elokuva on todellakin katsomisen arvoinen.

Saavuttaessa 2000-luvulle, Jackin tutut alkoivat kuolemaan nopeampaan tahtiin ja kirjasta välittyi selvästi se yksinäisyys mihin Jack oli ajautumassa. Hänellä ei ollut vakituista elämänkumppania eikä tuttuja enää tullut kaduilla vastaan. Yksinoloon oli totuttava eikä raha korvannut kaikkea. Kirjasta välittyi hyvin se tyhjyyden tunne mikä hänelle tuli vaikka maallisesti kaikkea mahdollista olikin ympärillä.

Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen kirja joka kannattaa lukea, varsinkin jos pitää elokuvista ja elokuvamaailmasta.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén