Selailin lainattavissa olevia äänikirjoja ja vaikka olen yleensä tahallisesti tai tahattomasti onnistunut välttämään näitä suomalaisia historiankirjoja, tartuin tähän vaimon suosituksesta. Ei, ei hänkään tätä ole lukenut, kunhan kehotti lainaamaan joten näin tein.
Varoituksen sana: oheinen teksti saattaa sisältää subjektiivisia kommentteja.
Kirja kertoo Kymiyhtiöiden kolmen paperitehtaan eli Voikkaan, Kymitehtaan ja Kuusankosken tehtaiden tapahtumista ennen Suomen sisällissotaa sekä sen ajalta. Kirjassa lähdetään liikkeelle elämästä jo vuosia ennen tuota surullista sotaa, käydään läpi tapahtumia mitkä osaltaan johtivat punaisen työväestön kapinointiin tehtailla sekä myös muualla Suomessa ja lopulta sukelletaan hyvin yksityiskohtaisesti sodanaikaisiin tapahtumiin. Kirjoittaja on ansiokkaasti käynyt läpi monia eri lähteitä ja saanut aikaan johdonmukaisen kokonaisuuden niistä tiedoista mitä on ollut saatavilla tuolta ajalta.
Yleisesti ottaen tapahtumat lähtivät liikkeelle työväen liikehdinnästä jo vuosia ennen Suomen itsenäistymistä. Työväestö oli jo aikaisemmin aktivoitunut osoittamaan halua parempien työolojen puolesta ja lopulta Venäjän vallankumous sai myös Suomen työväestön aloittamaan kapinan tavoitteena muuttaa Suomi sosialistiseksi yhteiskunnaksi. Punaisilla ei kuitenkaan ollut käsitystä siitä mihin kapinan tie onnistuessaan lopulta johtaisi, siitä meille myöhemmille sukupolville jäi surulliset todisteet Neuvostoliiton ja muiden itäblokin maiden muodossa.
Punaiset luulivat tekevänsä vallankumouksen nopeasti ja ilman merkittävää vastarintaa uskoessaan että suurin osa suomalaisista tukisi sitä. Kuinka väärässä he olivatkaan. Tässä voinee sanoa että he katsoivat maan tilannetta omasta pienestä kuplastaan joka vääristi ulkopuolisen todellisuuden (vrt. nykyiset sosiaalisen median kuplat). Todellisuus kuitenkin oli toinen ja punaiset yllätti lopulta kova vastarinta. Varsinaiseen sotaan joutuminen oli monelle punaiselle täysi yllätys sillä heille asiaa myytiin vain vallankumouksena joka tapahtuisi ilman kummempaa vastustusta. Ajatus oli kuitenkin naiivi, sillä mitä muutakaan voi odottaa kuin vastarintaa jos joku haluaa kumota laillisesti järjestäytyneen yhteiskunnan jota suurin osa väestöstä kuitenkin tukee.
Monenlaisia asioita tapahtui jo ennen vuotta 1918, punaiset valmistautuivat huolellisesti kapinaan ja valkoiset, vaikka aavistivatkin ehkä jotain, jättivät varustautumisen heikoille kantimille. Suojeluskuntia toki perustettiin turvaamaan sen aikaista yhteiskuntajärjestystä paikallisesti, mutta he eivät odottaneet mitään laajamittaista hyökkäystä. Punaisten aloittaessa kapinan vuoden 1918 alussa olivat valkoiset siihen valmistautumattomia ja punaiset pystyivät ottamaan hallintaansa mm. Kymiyhtiöiden kolme mainittua tehdasta. Vaikka osa punaisista oli haluttomia väkivaltaan, se ei kaikkia estänyt ja valkoisia tapettiin alkuvaiheessa silkasta vihasta yläluokkaa kohtaan. En tiedä mitä punaiset oikeasti siinä vaiheessa odottivat kun valkoiset saivat lopulta rivinsä järjestykseen ja muutaman kuukauden taisteluiden jälkeen voittivat sodan. Seurauksena oli järjettömiä kostotoimia punaisen terrorin alle joutuneilta ihmisiltä. Tämä sama on nähty monessa muussakin yhteydessä joten ei tämä mikään yllätys ollut. “Eihän me mitään olla tehty” oli punaisten kummastelevat kommentit taisteluiden tauottua ja heidän odottaessa valkoisten saapumista. Erikoinen ajatusmaailma, sanoisin.
Aika surullisen kuvan tämän kirjan alku antaa punaisen työntekijän ymmärryksestä kokonaisuuteen. Kyvyttömyydellä ymmärtää tarkoitan sitä että punainen työläinen ei ymmärtänyt sitä että tehtaan omistajat ottivat isoja riskejä omalle pääomalleen (pätee muuten edelleen) ja vaikka heitä riistäjiksi sanottiin, niin ainakin jotkut yrittivät jo silloin pitää huolta työntekijöistään. Toisaalta täytyy myös ymmärtää sen ajan työläistä. Työolot eivät aina olleet parhaat mahdolliset eikä esimerkiksi nykyisenkaltaisesta irtisanomissuojasta ollut tietoakaan. Myös ruokaa ja muita hyödykkeitä oli niukasti. Tässä Kymiyhtiöiden tapauksessa työläiset purivat kylläkin ruokkivaa kättä, sillä Kymi oli tehnyt paljon parantaakseen työntekijöiden oloja. Se oli mm. järjestänyt rahastoja turvaamaan työläisiä, maksoivat lasten koulutuksen paremmin kuin yhteiskunnassa muuten oli järjestetty ja oli järjestänyt myös lääkärin työntekijöilleen. Periaatteessa asioita mitä yhteiskunta nyt tekee, mutta mistä ei vielä silloin ollut tietoakaan.
Yhtenä esimerkkinä yrityksen omistajien riskinotosta oli esimerkiksi Kymiyhtiöiden ajautuminen liki konkurssiin ennen 1910-luvulle saapumista. Yhtiöiden talous oli kuralla ja yhtenä syynä tähän mainittiin siirtyminen 12 tuntisista päivistä 8 tunnin kolmivuorotyöhön. Tätähän ei muualla maailmassa silloin ollut käytössä joten yksipuolinen toimi Kymiyhtiöiltä oli suistaa yrityksen vararikkoon. Jos Gösta Serlachius ei olisi pistänyt kovalla kädellä yritystä kuntoon tuossa vaiheessa niin konkurssi olisi ollut varma ja tuhannet olisivat saaneet potkut.
Mikään ei näytä muuttuneen sadan vuoden aikana, nykyään vastaavaa vasemmistolaista ideologiaa ajavat ääripäässä Antifa ja siitä vähän yhteiskuntakelpoisemmat muut vihervasemmiston *) tukemat tahot. Toisaalta Persujen ja sen ääriliikkeiden ote on osin vastakkainen tälle, mutta toisaalta myös samanmyönteinen, heidän ajatusmaailmastaan en oikein ole päässyt selvyyteen. Nykyisellään maahanmuutto on näiden kahden blokin suurin erottava tekijä, mutta molempien puolien puheesta paistaa työläisen asema ja muut perinteiset sosialistiset teemat. Persut ovat kuitenkin aavistuksen enemmän yrittäjämyönteisiä kuin nämä muut mainitut tahot.
Itsenäistymisen aika oli hyvin surullinen aikakausi Suomen historiassa. Luulisi että sen opetukset olisi otettu tosissaan, mutta näköjään ei sittenkään. Vieläkin samanlaisia vasemmistolaisia idealisteja löytyy jotka oikeasti luulevat kykenemään luomaan toimivan sosialistisen yhteiskunnan. Käytäntö on osoittanut että he eivät saa sillä periaatteella edes yhtä pientä kommuunia toimimaan ilman että se johtaa riitoihin. Yritä sitä nyt valtion tasolla sitten.
*) Vihervasemmisto -sanasta voivat erinäiset tahot saivarrella aivan miten vain, mutta eiköhän kaikki tiedä mihin tällä nykyään viitataan. Reunat ovat tietysti vähän epämääräiset, mutta niihin takertuminen on silmänlumetta.