Month: July 2020

Heikki Riihiranta, Hexi, tuo suomalaisen kiekkoilun legenda. Vaikka HIFK-fani en olekaan enkä juuri hirveästi vielä 70-luvulla lätkää seurannut, niin onhan Hexi kuitenkin tuttu minullekin. Vieläkin tutummaksi hän tuli maajoukkueen joukkueenjohtajana ja etenkin 95 MM-kisoista muistan niin hyvin nuo kuvat kun Hexi muun joukkueen johdon kanssa tanssi villisti ringissä vaihtoaitiossa kun mestaruus oli varmistunut.

Tämä oli hyvin kirjoitettu kirja Hexin elämästä ennen pelaajauraa, sen aikana ja sen jälkeenkin. Paljon on Hexi ehtinyt elämänsä aikana tehdä ja kirja antoi hänestä hyvän kuvan ihmisenäkin; särmää oli niin positiivisessa kuin vähän negatiivisessakin mielessä ja hänellä oli monenlaista taitoa hallita ihmisiä ja asioita. Muun muassa maajoukkueen joukkueenjohtajan tehtävät hän vei aivan uudelle tasolle.

Moni asia kietoutui yhteen myös Jutin kirjaan jonka kuuntelin äänikirjana samaan aikaan kun luin tätä. Välillä meni tosin asiat sekaisin kun oltiin tilanteessa missä Hexi oli joukkueenjohtaja ja Juti pelasi maajoukkueessa, enkä aina muistanut että missä kirjassa jostain tapahtumasta oli puhuttu. Yhtä kaikki, samoista asioista oli välillä vähän erilaisiakin näkökulmia ja muistoja.

Kaiken kaikkiaan tämä kirja sisälsi paljon huikeita tarinoita peleistä, pelimatkoista ja kaikesta mitä lätkän ympärillä on tapahtunut vuosien varrella. Varsinkin lopussa vielä Hexin yksityiselämään mentiin sisälle varsin koskettavalla tavalla. Tätä kirjaa voin hyvin suositella kaikille. Muillekin kuin HIFK-faneille.

Vanhan mummon syntymäpäiviä viettämään Kittilään saapuu joukko sukulaisia. Juhlat alkavat hyvin mutta suvun musta lammas, nuori Johannes saapuu paikalle hämmentämään keittoa. Ilta menee vielä hyvin, mutta aamulla Johannes löydetään kuolleena.

Yksi tuoreista sukuun tulleista miehistä eli Pietari, poliisi ammatiltaan, alkaa selvittelemään asiaa kun ruumiinavauksen jälkeen kuullaan että kyseessä onkin murha. Hän tekee selvitystyötä lähinnä sen takia että saisi itselleen ja vaimolleen rauhan eikä koko suku kääntyisi toisiaan vastaan. Toki poliisikin tekee virallista selvitystä koko ajan, mutta Pietari uskoo pystyvänsä sukuun kuuluvana selvittämään asian nopeammin.

Juoni ei ehkä ole aivan huikea, mutta kirja etenee kuitenkin miellyttävästi koko ajan ja yllätyksiä tulee riittävästi matkan varrella. Tätä kuunnellessa oli jotenkin hyvä fiilis koko ajan. Äänikirjanakin tämä toimi melko hyvin, takaumia ei ollut joten ongelmia ei tullut aikajanalta poikkeamisissa. Ihmisiä tuntui olevan alkuun aika paljon ja välillä joutui oikein pinnistelemään että muisti kuka oli kenenkin sisko, isä, jälkeläinen tai muu sukulainen, siitä pikkuinen miinus. Lukija Markus Bäckman oli selkeä ja hänen tyylistään tykkään.

Kannattaa lukaista tahi kuunnella, hyvää lomalukemista ainakin.

Timo Jutila, Tappara. Pakki joka on varmasti jäänyt jokaisen 1995 MM-kisoja seuranneen mieleen finaalimaalinsa tuuletuksesta. Tämä kirja kertoo hänen tarinansa junnusta nykypäivään sekä tietysti vähän muutakin lätkäkaukalon laidalta. Jutihan pelasi pääasiassa Tapparassa mutta hän myös pistäytyi ulkomaillakin pariin otteeseen. NHL:ssäkin hän ehti yhden maalin värkkäämään mutta valitettavasti ura siellä jäi kovin lyhyeksi. Meni ulkomailla sitten hyvin tai vähemmän juhlavasti niin tuntui että hän palasi aina mielellään Suomeen ja Tapparaan, toiseen kotiinsa.

Jutin oma rooli jäi välillä vähän vähemmälle kun kirjassa keskityttiin kertomaan eri mm- ja olympiaturnauksien peleistä ja miten ne olivat sujuneet. Näissä olisi voinut olla vähän enemmän Jutimaista näkökulmaa. Jos jotain jäi pois (hotelli Rosendahlin mestaruusjuhlista olisi saattanut olla enemmänkin kerrottavaa, tällaista olen saanut kuulla luotettavasta lähteestä) niin toki aivan tärkeimmät asiat käydään läpi, näistä ehkä tunnetuimpana kuuluisa nuuskakohtaus vuodelta 2010 Vancouverin olympialaisista. Kaikki kisoja seuranneet muistavat varmaan tapauksen kun Tarja Halonen on kuvassa saapumassa aitioon ja Juti tuikkaa nuuskaa huuleen kuvan laidalla. Tämähän tapahtui Suomi – USA pelissä joka itse asiassa pelinä oli ohi ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen USA:n tykittäessä nuuskan sijaan maaleja aivan liukuhihnalta. (Kyllä, itseäkin kylmää tuo peli vielä.)

Tätä kirjaa kuuntelin samalla kun luin Heikki Riihirannasta kertovaa kirjaa “Hexi – Taistelija”. Välillä asiat menivät vähän sekaisin omassa päässä kun samat tapahtumat olivat menossa samoihin aikoihin molemmissa kirjoissa, mutta toisaalta oli kiva verrata kavereiden muistoja niiltä ajoilta. Eivät ne muistelot aina aivan yhteneviä olleet mutta onhan noista ajoista jo jokunen vuosi vierähtänyt, muistikin varmaan on vähän antanut jo periksi.

Muuten tätä kirjaa oli kiva kuunnella äänikirjana, mutta sellaisen vinkin voisi antaa lukijalle (tai kuka ikinä sitten ohjaakaan lukemista) että esimerkiksi kiekkotilaston 20 1+6 = 7 voisi lukea “Kaksikymmentä ottelua, yksi maali ja kuusi syöttöä, yhteensä seitsemän pistettä”, eikä “Kaksikymmentä, 1 plus 6 on yhteensä 7”. Ensimmäiset kerrat kun näitä tilastoja luettiin niin en yhtään hahmottanut että mitä nämä yllättäen tulevat luvut olivat ja jatkossakin siihen kiinnitti tarpeettomasti huomiota vaikka sitten osasi jo odottaa mitä tuleman pitää, tekstissähän tämä formaatti on aivan normaali ja selkeä. Tämä oli vain pieni parannusehdotus, kyllä tämä kirja kannattaa lukaista tai kuunnella jos on kiekosta kiinnostunut.

Kuuntelin tämän Ahon kirjan äänikirjana ja jostain syystä se oli pätkitty kolmeen erilliseen osaan. Tämä oli harmillista sillä en saanut kaikkia osia lainattua peräkkäin kuunneltaviksi vaan osien väleihin jäi aina taukoja mikä taas aiheutti sen että kasattu jännitys katosi aina näissä väleissä.

Kirjassa nuori lääketieteen kandi saa kesätyöpaikan pienen pohjoisen paikkakunnan Nälviän terveyskeskuksesta. Hän havahtuu kuitenkin yllättäviin ja omituisiin kuolemiin joita on tapahtunut terveyskeskuksessa jo ennen hänen aikaansa. Kun ihmiset eivät ota nuoren lääkäriksi opiskelevan naisen ajatuksia tosissaan ja taustalla on vielä hänen aikaisemmat mielenterveysongelmat, on edessä ongelmia aivan riittävästi yhdeksi kesätyöksi.

Kirjassa oli lääketieteellisiin asioihin käytetty mielestäni suhteettoman paljon aikaa. Toki on hienoa että joku niistä on perillä mutta jos tarkoitus on olla kauhu / jännityskirja niin nyt nuo yksityiskohtaiset selostukset syövät kirjasta liian suuren osan. Osinhan nämä toki kuuluvat kirjan juoneen, mutta liika on aina liikaa.

Kirjan osa 2 tuntui etenevän aika hitaasti. Joskus tunnin pyörälenkillä ei kirja edennyt oikein mihinkään. Tämän osan alussa oli viittauksia johonkin mystiseen, mutta meno hyytyi matkan varrella ja vasta aivan osan lopussa tapahtumat saivat taas vähän sytykettä. Viimeinen osa tarjosi jo vähän enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja tämä pelasti kirjasta paljon. Kirjan lopun menin jostain syystä arvaamaan ennen kuin niin pitkälle päästiin. “Jos minä kirjoittaisin tämän niin silloin…” … ja niinhän se loppu sitten menikin.

Yhteen putkeen kuunneltuna (tai kirjasta luettuna) kokemus olisi varmaankin ollut parempi. Jatkossa jos tällaisia osiin pilkottuja kirjoja tulee vastaan niin täytyy itse paremmin valmistautua siihen että saa ne kuunneltavaksi peräkkäin.  

Tukholmalainen runoilija ja kirjailija Tom alkaa tutkia ratkaisematonta murhaa. Hän oli pikkupoikana käynyt murhan tapahtumapaikalla kun poliisien olo paikalla oli saanut junnun mielenkiinnon heräämään. Vuosikymmenien aikana tämä oli jäänyt häntä vaivaamaan ja lopulta hän päättää vaimonsa kannustuksesta tarttua tapaukseen ja alkaa selvittää mitä tapauksesta tiedetään ja mitä olisi voinut tapahtua. Runoilija murhatutkijana, ei ehkä ihan tavallinen lähtökohta.

Kirja oli hyvä ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Tapahtumat etenevät hyvin, mutta mikään action-kirja tämä ei kuitenkaan ole vaan Tom vie tutkintaa hiljalleen eteenpäin lukemalla poliisiraportteja, haastattelemalla tapaukseen liittyviä ihmisiä ja käymällä paikan päällä selvittämässä mitä on voinut tapahtua ja missä poliisitutkinta on aikanaan mennyt metsään. Loppuratkaisu – tai sen puuttuminen – oli hieman ongelmallinen kirjan lopun kannalta. Itselle jäi ainakin epäselväksi mitä oikein tapahtui. Kirjassa kuitenkin oli hyvin rakennettu tarinaa eteenpäin, mutta lopetus olikin sitten vähän antikliimaksi.

Tämä toimi melko hyvin äänikirjana, mutta pomppiminen välillä taaksepäin ajassa sotki jonkin verran. Onneksi konteksti oli yleensä aika selkeä joten melko nopeasti huomasi mihin oltiin siirrytty. Jos tällaisia siirtymisiä äänikirjassa kuitenkin käytetään niin väliotsikot voisivat olla edes vuosilukuja jolloin ei menisi aikaa siihen että joutuu hahmottelemaan kulloisenkin ajanhetken.

Lukija Ilkka Villi oli hyvin selkeä ja tuntui että pyöräillessä hänen äänensä erottui vastatuulen kohinastakin paremmin kuin monen muun lukijan. Tarinaan hän olisi voinut eläytyä kuitenkin vähän enemmän, nyt tämä tuntui ehkä enemmänkin käyttöohjeen lukemiselta. Mutta kaiken kaikkiaan lukijan selkeys toi hyvän kuuntelukokemuksen.